Vuosi 2024 on se vuosi kun meistä tulee Tompan kanssa fammo ja faffa, isovanhemmat. Uskomatonta monella tavalla, oikeasti miten tuo kiharapää poika joka juuri tuli meille, voi nyt tuoda Hennansa kanssa meidän perheeseen uuden ihmisen? Mikä ihmeellinen ja ihana asia. Nämä kuvat otin asiasta vielä täysin tietämättömänä ennen joulua, heinäkuussa saapuu pikkuinen.
År 2024 kommer att göra oss till fammo och faffa! Det är så stort att jag tror att jag har inte riktigt ännu fattat saken. Jag menar VI blev ju just föräldrar själva! Typ igår. Men hur underbart och stort att få en ny medlem i familjen!
Talvea on nyt piisannut niin pitkään että vaikea muistaa miltä elämä näytti ilman lunta. Meidän kylälle on taas tulossa Yövaellus toukokuussa ja minä olen näistä mainoksista vastuussa. Edellisten vuosien kuvia tulee selailtua ja varmaahan se on että kevät tulee. Talkooporukan kokoukset on jo aloitettu ja ne on mukavia! Taas kymmenen yhdistystä on täysillä mukana järjestämässä, kaiken ikäiset yhdessä Jos et ole ennen ollut mukana vaeltamassa, lähde nyt! Kevät ilta, yhteislähtö, välipalat ja ohjelmaa reitillä, hämärtyvä ilta, lintujen laulu, lyhdyt ja iloiset ihmiset. Maalissa Folkhälsanin yöpala buffet, hetken saa istua ja miettiä illan tunnelmia. Ai että, vielä jaksaa hiihtää ja odotella valoa. Se tulee kyllä!
Efter vintern kommer väl våren. Nu just har man svårt att komma ihåg hur det såg ut här utan snö. Men att hålla på med årets Nattvandrings affischer får en att komma ihåg. Det blir nog vår. Talkofolkets möten har börjat, det är bara så roligt att jobba tillsammans! Tio förening är med igen, bybor i alla åldrar. Om du har inte varit med förr, kom i år! Vårkväll, gemensam start, många mellanmål längs skärgårdsleden, program, fågelsång, lyktor och glad folk. I mål väntar ännu Folkhälsans nattbuffé, en stund får man sitta och njuta innan hemfärden. Det ska bli roligt! Ännu orkar man åka skidor och vänta på ljusare kvällar, dom kommer nog!
Lumimyrskyn jälkeen lähtivät Öjan latumestarit jälleen liikkeelle. Miten kiitollisia täällä ollaan näistä reippaista ladun vetäjistä! Pahimmillaan on latu ollut hiihtokunnossa 12 tuntia. Muuttuvia tekijöitä on ja suurin on sää. Jos ei tule lunta, tulee vettä, tai liian lumen takia vesi nousee jäälle. Tai tuulee umpeen. Tänään oli huippua! Piti vähän säästellä että jäi energiaa illan rivitanssi porukalle. Ehdittiin myös syödä yhdessä lounas meidän nuorten kanssa. Nyt on aktiivisuusmittari aika isoilla prosenteilla. Hienon hieno sunnuntai.
Idag var det vackert och Öjaspåret i skick igen! Vilken duktig spårpatrull vi har! Oerhört tacksam av Eric och Jan som orkar dra spåret. Det kan vara rätt otacksamt. Som värst har man spåret i skick 12 timmar. Om inte det snöar så regnar det, eller blåser, eller vatten kommer på isen. Idag var det perfekt! Jag fick slita mig från spåret, lite energi måste jag spara för kvällens line dance. Vi hann även äta lunch tillsammans med våra undgomar. Finaste söndag full med motion. Nu tar vi emot en ny vecka!
Hurja lumentulo laantui jo onneksi aamupäivällä. Kova tuuli ja pöpperöinen kylätie eivät ole meidän koiraneidille lainkaan mieleen. Innoissaan mennään tuohon tienvarteen missä kova todellisuus valkenee ja silloin istutaan alas. Hankalat kävelyolosuhteet, räntäsade tai vesisade – ei kiitos. Koirien kanssa pitäisi olla niin jotenkin läsnä ja auktoriteetti kaiken ylittävää ettei millään aina jaksa. Joinakin päivinä 50 metrin lenkin jälkeen saa turre jäädä kotiin ja sitä lähtee ihan mielellään yksin. Tänään lähdin kameran kanssa. Tämä joka päivä blogipäivitys homma on lähtenyt hyvin käyntiin. Ehdin rantaan ennenkuin aurinko laski!
Vilken mäktig snöstorm vi fick som ändå tog slut på förmiddagen. Mängden av snö börjar vara rätt imponerande! Tinka gillar inte att vägarna är inte plogade. Jobbigt. Och vinden då, usch. Så får man bara bestämma när hon bestämt sätter ändan på backan om vi ska ta en maktkamp eller köra med godis eller ska lilla vännen in tillbaka. Idag åkte hunden in och jag med kameran ut. Det verkar vara efektivt det här med fastetid och en blogginlägg varje dag! Ha en skön helg!
Talvi näyttää aikalailla samalta nyt kuin vuosi sitten otettu kuva Wilmasta ja Tinkasta. Elämä ei. Minut oli yllätetty täysin ruotsalaisen poikaystävän ilmestymisellä kuvioihin. Meillä on ollut sittemmin melko hauskaa sen asian kanssa, mamma reagoi käsi otsalla huokaillen, mitä tästäkin tulee… Ihan hyvä on tullut ja ollaan onnellisia että tämmöinen kuvio tuli meidän osaksi. Ulkomaanreissuja tulossa, niitähän meillä ei ihan liiaksi ole ollut. Varsinkin kun Wilma on saanut kesätöitä Ruotsista! Tämä viikonloppu vielä vapaa, ensi viikonloppuna on surua ja iloa, hautajaiset ja häät. Elämä on ihmeellistä.
Vinter ser rätt samma ut som ifjol vid Bryggan när jag tog bilden av Wilma och Tinka. Livet dock ej. Ifjol blev jag rejält överraskad, pojkvän från Sverige, vad i världen, tänkte jag. Oj vad vi har skrattat efteråt hur shockad jag var, förstås är vi lyckliga över saken nu, men en svensk, på riktigt… Blir ju utomlandsresor för oss, vilket låter jätteroligt, såna har vi inte haft på länge. Speciellt nu när Wilma ska sommarjobba i Umeå! En ledig helg har jag nu, nästa helg händer mycket, sorg och glädje, begravning och bröllop att fota. Livet ändå, rätt märklig på alla sätt.
Laskiaistiistain jälkeen alkoi laskeutuminen kohti pääsiäistä. Paastonaika. Siitä lähtien kun nuorena ja reippaana parikymppisenä olin sokeritta ja pullatta monta paastonaikaa olen AJATELLUT että jotain vois välttää. Mutta vähiin on jäänyt välttämiset. Nyt päätin että pyrin kirjoittamaan blogia joka päivä, edes lyhyt ajatus ja kuva. Homma jäi heti lähtötelineisiin kun eilen muistin vasta iltayöllä mitä tuli päätettyä.. Mutta ei lannistuta, kuten en lannistunut pakkasella viikonloppuna, vaan otin muutaman kuvan paukkupakkasessa. Siinäpä tälle päivälle, ei lannistuta vaikka tuntuisi siltä. Yritän laittaa viimeiseksi kuvaksi päivän sanan, ota siitä voimia päivään jos tuntuu siltä!
Pääsin viimein Kannukseen, auto huollettu taas, pakkasta kohtuullisesti, ei työesteitä ja nuin vain onnistui reissu! Käytiin iltalenkillä raviradalla, aamulenkillä helmikuun auringossa Kisapuiston lenkki ja sitten porukalla tulevien hääkuvausten potrettipaikkoja tarkistamassa. Kiitollisia taas kerran että saadaan viettää aikaa yhdessä, lenkkeillä ja touhuta arkisia. Koirasta en voi sanoa että olisin ollut erityisen kiitollinen aamuyöstä klo 3.40 tai 5.30 kun käytiin yöpissalla… Juoksuaika pisti Tinkan ihan sekaisin. Erityisen muiston sai se työmatkapyöräilijä jonka Tinka säikytti hengiltä puol kuudelta, yritin kyllä estää sekopäähaukut mutta toiseksi jäin. Taas. Täytyy sanoa että aamuyöllä peiton alta lähtö pimeään ja pakkaseen raastaa melekoisesti hermoja. Mutta. Onneksi se on söpö ja näitä ei montaa kertaa vuodessa satu. Talviaikaan.
Aivan ”oikea” talvi jatkaa nollakeleihin tottuneen kansan piinaamista. Vaatteita saa pukea päälle kaapillinen että tarkenee. Sain olla Öjan iltapäiväkerhossa sijaisena ja lapset äimistelivät kyllä kerrosten määrää. ”Aika paljon vaatteita sulla”, ”Onko järkevää olla NOIN pitkä takki??” Mutta olinpa ainut joka ei narissut että on kylmää kun mentiin pulkkamäkeen, tädit tietää. Alkuviikosta sain keittiön pöydän ääreen kaikki meidän nuoret. Leivoin, tein ruokaa ja kuuntelin juttelua ja naurua sydän täynnä iloa. Viikon päätti taas rivitanssi treenit eli line dance tunti. Sekin täynnä iloa ja naurua. Kenenkään ei tarvi osata, kaikki voivat olla mukana yrittämässä ja lähteä sitten uuteen viikkoon hymyssä suin. Ihmeellisen kivaa että saa taas vetää ryhmää! Huomenna heti aamusta auto huoltoon, sitten päiväkerhoon ja sen jälkeen viimeinkin Kannukseen! Ihanaa viikkoa sinulle!
Nyt muistin että eihän meidän tapetoitu vintin wc ole päässyt kuviin ollenkaan! Koska meillä on ehta rintamamiestalo, jonka suunnittelussa ei luultavimmin kovin kauaa päätä rapsittu kun piirustukset oli tupakkiaskin kanteen vedelty, niin vessat on sen mukaiset. Eli naurettavan pienet. Laajennusvaraa ei luonnollisesti ole yhtään mihinkään suuntaan, joten täytyy pitää ruokavalio ja liikunta sen suuntaisena että neliöt riittävät. Vintin vessa on ihan huippu, vähän pitemmän henkilön täytyy suunnitella käynti niin ettei tule päävammaa. Hyvä puoli on että materiaalia ei mene paljon ja pieni on aina söpöä. Alla kuvat ennen muutoksia, aika paljon kivempi tuli. Viimeisenä kuva meidän olohuoneesta. Sinnekin on visio tulevasta jo mielessä. Naurattaa (no vähän hävettääkin..) tuo kaappi. Viimeisin vuodet olen vain halunnut heittää sen ulos. Mutta kun remontti hommat vaan siirtyvät eteenpäin niin yhtäkkiä huomasin että tuostahan voi vähän maalamalla ja tuunaamalla saada oivan kaapin. Hävettää melkein syystä että niin vain aivan varma mielipide saattaa muuttua kun aikaa kuluu ja visiot muuttuvat. Pääasia ettei periaatteesta jää junnaamaan vaan huumorilla eteenpäin. Ja halvemmaksihan tämmöinen tulee. :)
Helmikuun ensimmäinen viikko. Siinä oli monenlaista, päällimmäisenä loppuviikon suru-uutinen. Yksi on suvusta nyt poissa pitkän taistelun jälkeen. Eskolle olisi suonut terveitä eläkepäiviä perheen, lasten ja lastenlasten ahkerana isänä. Nauttia kaikesta omin käsin tekemästä kotona ja mökillä, yhdessä rakkaan Arjan kanssa. Mutta elämä ei ole meidän käsissä, matka on lyhyt tai pitkä, luottaminen siihen että se on juuri oikean pituinen kestää koko elämän.
Auta meitä surun tiellä Taivaan Isään luottamaan, luovuttamaan Jumalalle rakkaimpamme kokonaan. Virsi 248
