Talvi näyttää aikalailla samalta nyt kuin vuosi sitten otettu kuva Wilmasta ja Tinkasta.
Elämä ei. Minut oli yllätetty täysin ruotsalaisen poikaystävän ilmestymisellä kuvioihin.
Meillä on ollut sittemmin melko hauskaa sen asian kanssa,
mamma reagoi käsi otsalla huokaillen, mitä tästäkin tulee…
Ihan hyvä on tullut ja ollaan onnellisia että tämmöinen kuvio tuli meidän osaksi.
Ulkomaanreissuja tulossa, niitähän meillä ei ihan liiaksi ole ollut.
Varsinkin kun Wilma on saanut kesätöitä Ruotsista!
Tämä viikonloppu vielä vapaa, ensi viikonloppuna on surua ja iloa, hautajaiset ja häät.
Elämä on ihmeellistä.
Vinter ser rätt samma ut som ifjol vid Bryggan när jag tog bilden av Wilma och Tinka.
Livet dock ej. Ifjol blev jag rejält överraskad, pojkvän från Sverige, vad i världen, tänkte jag.
Oj vad vi har skrattat efteråt hur shockad jag var, förstås är vi lyckliga över saken nu, men en svensk, på riktigt…
Blir ju utomlandsresor för oss, vilket låter jätteroligt, såna har vi inte haft på länge.
Speciellt nu när Wilma ska sommarjobba i Umeå!
En ledig helg har jag nu, nästa helg händer mycket,
sorg och glädje, begravning och bröllop att fota.
Livet ändå, rätt märklig på alla sätt.
