tammikuu 2021

Poroja

 

Kuvassa ihmettelee ihastuttava Risto-poro Rödsön Poro-Pirtiltä. 
Alemmassa kuvassa Mikko.
Lapin reissut ovat olleen vähissä viime vuosina, niinpä ei ole porojakaan saanut kuvata.
Mutta mitäpä täältä Keski-Pohjanmaalta ei löytyisi.
Sunnuntaina ohjelmassa rekiajelua!
Käykää vilkaisemassa Poro-Pirtin sivuilla miten hieno tarjonta sieltä löytyy! 
Tammikuun viimeisiä päiviä viedään.
Viikkoon on mahtunut töitä, ihania yllätyksiä, surullisia yllätyksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Elämää kyllä totisesti.
Nyt on pieni tauon paikka, perjantain ilta, kebabrullan sulattelua, saunomista ja kynttilän valoa.
Mukavaa viikonloppua!

 

 

I bilden ovan Mikko och Risto renen från Rödsö Poro-Pirtti.
Det har inte blivit värst många resor till Lapland under de senaste åren så det passade
ju utmärkt att Poro-Pirtti behövde bilder och jag fick fota dem!
Kolla deras hemsida, vilken fin ställe! 
På söndag blir det mera bilder.
Sista veckan i januari redan. Fullt av liv, gladaste överraskningar, sorgliga överraskningar men
nu tar vi paus denna fredagskväll. 
Bastu såklart och tända ljus. 
 Ha det gott vänner! 

 

 

 

Poroja Read More »

Kysyin kumminkin

 

Ensimmäiset Runebergin tortut on nautittu.
Arveluttavaa toimintaa leipoa satsi liian herkullisia leivoksia kun ollaan
kahdestaan kotona!
Meillä ei tapaa pullat jäädä syömättä. Joka muru menee.
Ulkona on niin paljon lunta että hyvin saa liiallisen pullan syönnin kulutettua tuolla umpihangessa.
Kuvissa kauniin vauvamahan kanssa Cecilia.
Ex tempore kuvaus onnistui täysin suunnittelematta, aikani emmin viestin lähettämistä,
sopiiko kuvaus tunnin sisällä?! Onpa naurettavaa kysellä. Lähetin kumminkin.
Vartin sisällä oltiinkin jo kuvaamassa, siellä oltiin samoissa aikeissa samaan aikaan!
Onneksi yritin. Koska jos ei onnistu – mitä sitten?
Edellisen blogikirjoituksen mietteitä on tullut palauteltua mieleen pitkin viikkoa.
Eniten pysähdytti viikolla erittäin taitavan valokuvaajan (kateellisena tuotoksiaan seurailen..)
avautuminen somessa. Miten kaikki tuntui turhalta, tuleeko tästä enää tämän kummempaa, miksi vain
väsyttää ja ahdistaa.. SIIS MITÄ? Ihan oikeasti säpsähdin miettimään miten
some meitä pompottaa päivästä toiseen. Hämää meidät ja saa unohtamaan että kaikkien
ihanien kuvien takana on ihan oikea elämä. Ja mitä elämä on?
Riemua, tuskaa, masentavia päiviä, ihania odotuksia, toiveita, toivottomuutta, kaikkea.
Jokainen päivä on mahdollisuus nähdä toisin.
Olla sokeutumatta kauniista kuvista, kodeista, sävy sävyyn puetuista lapsista, huolettoman näköisestä elämästä.
Tämä tuli sitten kristallin kirkkaaksi kun sain ystäväni kahville eilen.
Sanaton on usein toisen kamppailun edessä.
Surun voi jakaa vaikkei voi antaa sanoja. Välittää voi vaikkei voi poistaa pahaa oloa heti paikalla.
Kulkea vierellä. Väistymättä, tuomitsematta.
Ja antaa kaikki isompiin käsiin, jotka kantavat meidät jokaisen päivän läpi.

 

 

Kysyin kumminkin Read More »

Tammikuu

 

Tammikuun puolessa välissä jo mennään!
Joulun riisuminen ei ollut ollenkaan haikeaa tällä kertaa tai no kuusi oli niin
kaunis että piti melkein anteeksi pyytää. Kannoin sen kokonaisena ulos eikä imuria tarvittu neulasten
siivoamiseen! Talvinen arki on alkanut ja miten pakkasesta ja lumesta nauttii!
Oikea talvi, mikä ihana asia.
Tämä on se vuosi jolloin täytän 50 vuotta. Aioin toistella tuota ajoittain.
On nimittäin ensimmäinen lukema jota täytyy hiukan sulatella.
Tähän asti on kolmenkympin kriisistä selvitty, nelikymppisenä on ollut helppoa olla, mutta
mitä ihmettä, viisikymmentä?
Sitä pohtiessa on käynnistynyt prosessi ja se liittyy omaan tapaani vähätellä itseä ja
siirtää asioita eteenpäin, odottaa että tulee vielä parempi hetki toteuttaa hauskan
kuuloisia ideoita. Aika selvästi on vikkeläliikkeisempi kuin toivoisi.
Miksi pyydellä anteeksi että on olemassa? Onko meillä aikaa siihen?
Miksi odottaa hyvien asioiden tekemistä, kiitoksen antamista?
Miksi antaa laiskuuden aina voittaa?
Itseäni jarruttaa seuraavanlaiset ajatukset:
– entä jos ketään ei kiinnosta
– entä jos en onnistu ja hävettää niin että meinaa pyörtyä
– entä jos lupaan liikoja, ihmiset pettyy
Tähän vastalääkkeeksi:
– mitä sitten?
– kai minut joku elvyttää jos pökerryn
– kai ihmiset pettymyksistä selviää
Pitää varmaan olla onnellinen että olen viimein siinä iässä( (49v) että
taidan oikein uskoa noita vastalääkkeitä!
Aforismit ovat mahtavia, mutta usein jättävät apua janoavan
jotenkin tuuliajolle, no alapa tekemään nyt niinkuin selkeästi sanotaan (carpe diem jne.).
Tunnehan on useimmiten että ei onnistu, liikaa huolia, pelkoa, ahdistaa tulevat haasteet,
tai ei kerta kaikkiaan osaa.
Siksi aforismit on ok, mutta se mihin turvaton, hanskat pudottanut ihminen
saa koko painollaan nojata on Kaikkivaltias, Taivaan Isä.
Suosikkini:
Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette,
rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Fil. 4:6

Iloa ja voimaa uuteen viikkoon!

 

 

 

Tammikuu Read More »

Saaran synttärit

Kalajoen rannat olivat erityisen kauniit eilen.
Missäpä ei olisi kaunista nyt!
Matkan varrelle sopi oivasti kuvauskeikka kun ajelin Saaran synttäreitä viettämään.
Meidän Saara on seitsemän vuotta. Helsingissä käytiin pientä ihmettä katsomassa, Käpylän kirkossa kastettiin ja kirkko
raikasi itkua, naurattihan se sitten lopuksi.
Viralliset synttärikuvat otettiin taas ulkosalla. Syötiin kakkua ja jäin jo ikävöimään lähtiessä kotiinpäin.
Tänä aamuna sain ajella Kaarlelan kirkkoon, kastesunnuntaita vietettiin ja sain olla lukemassa kaikkien
viime vuonna syntyneiden lasten nimet, jokaiselle sytytettiin kynttilä.
Jokaiselle on varattu myös pieni kastekirja omalla nimellä ja lahja.
Jokainen on otettu osaksi Taivaan Isän perhekuntaa, turvallisiin käsiin.
Kaste on lahja.

 

 

Saaran synttärit Read More »

Ensimmäinen viikko

 

Ensimmäinen viikko vuotta 2021.
Kuvat otin jo viikolla mutta samannäköistä on aina vaan!
Hiihtolenkillä ihmettelee että onko tämä edes todellista että saa kiivetä mäkiä
verenmaku suussa (no kun karvasukset pitää niin hyvin..) laskea silmät lautasina jännityksestä että mitenhän
mäen alla käy. Tämä siis Larsmon mahtavilla laduilla. En ole kaatunut ja ladut on hyvät!
Muutoin on maailmalla vuoden alku ollut…takkuinen.
Jäi yöunet vähiin kun seurasin Amerikan tapahtumia liian tiiviisti.
Koronauutisia nyt seuraa koko ajan, nyt rokotusprosessin edistymistä.
Maskitkin kestää mutta kun päästäisiin näistä rajoituksista että pääsisi taas kirkkoon!
Sunnuntaina pääsenkin, mutta siellä ovat vain me jotka työn puolesta saavat olla
kirkkorakennuksessa, muut saavat vielä tyytyä striimattuun versioon.
Tänään on kahden merkittävän ihmisen syntymäpäivä, kummipoikamme Valtterin ja kummityttömme Saaran.
Toisesta on kulunut 19 vuotta ja toisesta 7 vuotta kun saimme kunnian olla kummeja.
Onnea molemmille rakkaille!

 

 

Ensimmäinen viikko Read More »

Tervetuloa 2021!

 

Vuoden ensimmäinen päivä ja uusi vuosi alkoi erinomaisesti!
Ulkona satoi lisää lunta ja on niin kaunista ettei tahdo ymmärtää.
Lumettoman syksyn jälkeen lumitöiden tekeminenkin on aivan mahtavaa.
Raskasta lunta on yllättävän hikistä työnnellä pois pihalta kun tien pätkä on 60 metriä.
Toki tein vain puolet. Sen jälkeen tamppasin polkua paljulle.
Tänään viimein oli talvipaljupäivä! Joulunaika meni äkkiä, flunssaa yritti,
kävin koronatestissäkin, oli negatiivinen, mutta ei tullut sopivaa väliä alkaa urakoimaan paljun kanssa.
Niinpä lumisen kuusimetsän sylissä höyryävä palju oli tänään ihan mahtavaa!
Valmistelut kestävät 5-6 tuntia, vesiletkun sulatus, kiinnitys, täyttö, lämmitys ja
viimein palkinto, lyhtyjen valossa kylpeminen.
Voi että.
Sain myös viimein tehtyä glögijuustokakun tälle joulunajalle.
Nam.
Hyvillä mielin uuteen vuoteen!

 

 

 

Tervetuloa 2021! Read More »