kesäkuu 2023

Kesä on paljon, hyvää ja huonoa kuten elämä mutta joinakin hetkinä se on vain hyvää.
Sellainen hetki saatiin eilen.
Tuli yhtäkkiä taas sopiva päivä veneilyyn mutta päätettiin tehdä kaikki hommat ensin ja lähteä vasta
illalla. T-paidalla saattoi veneillä aivan ulkosaaristoon asti, tuuli oli pehmeää ja aurinko laskemassa.
Kalastajaa tarvitsi odotella vain tolkullisen hetken ja päästiin ankkuroimaan vene pienen kallioisen luodon kylkeen.
Tiirat huutelivat, veneet pörräsivät etäällä, vesi liplatti ympärillä.
Istuin auringossa paljaat jalat lämpimällä kalliolla ja söin iltapalaa.
Sitä ei häirinnyt edes vieressä kerjäävä karvainen ystävä.
Joskus on erityisen helppoa kiittää Luojaa tästä elämästä.

Sommar är mycket, det gott och det är ont som livet. Men ibland är det bara gott.
En sådan stund fick vi igår.
Som alltid kom en passlig dag för en båttur mitt i allt emot. Men vi tänkte jobba först allt som skulle jobbas och åka på kvällen. Mot solnedgång liksom. Vinden var skön och mjuk, fiskaren fiskade en rimlig tid innan vi tog i land på en liten holm.
Måsarna skrek upp i luften, båtarna åkte till o från Tankar fyrön, vågorna slog sakta mot klipporna.
Blå blå himmel och vatten…
Jag satt på en varm klippa barfota och åt kvällsbit.
Ibland är det så att man jublar och tackar vårt Skapare.

Sateinen juhannus säästi auringonpaisteen sunnuntaihin.
Sitäkin vähän säästeliäästi täällä rannalla. Ollaan iltaan saakka kun terassin laajennus käynnissä.
Tämmöinen juhannus sopi kyllä täydellisesti juuri tänä vuonna. Viikolla piti vähän kiirettä ja viimeinen leiri tältä erää päättyi torstaina. Sieltä kun ajelee prisman kautta kotiin voi olla varma ettei juhannusaattona ole mansikkakakkua valmiina.
Mutta olipa yllättäen ihanaa juhannussalon nosto seuraa Oulusta! Oli sateista eikä mitään hoppua mökille (paitsi pikkuisen remonttireiskalla alkoi kuumottaa lähtö), ei isoa porukkaa tulossa eikä siis stressiä tarjottavista.
Oli nuoret jotka pitivät sadetta meidän kanssa juhannuspäivän.
Kuunneltiin ruotsalaisia kesäbiisejä, syötiin ja saunottiin.
Joskus ei mitään tekeminen voi olla parasta.

En regnig midsommar har vi haft, det blev ett snäpp bättre nu på söndagen, solen kom fram.
Lite bara men hur skönt.
Perfekt midsommar väder i år för mig.
Midsommarveckan var fullt med jobb, sista läger slutade på torsdagen. En härlig läger nog.
Men efter att man har städat efter, storhandlat bland hundratals människor må man vara säker o på att det inte finns
en jordgubbstårta att bjuda hos oss inte. Men gott fanns det nog tillräckligt.
Och en överraskning från Uleåborg, finaste sällskap vid Bryggans Midsommarfest, det var bästa!
Midsommardagen bjöd på konstant regn och rusk, men vi var inne i stugan med ungdomarna,
lyssnade på sommarvisor, åt och badade bastu.
Ibland att inte ha program är det bästa program.

Ihminen on aivan kesä-ähkyn partaalla, parhaalla tavalla!
Tuoksuu, pörisee, sirputtaa, inisee ja nämä värit.
Istun sisällä nyt täällä mökillä ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Ovi on auki, sääskiverho heiluu tuulessa, sisälle kuuluu aallot ja lokit. Radio on päällä, aina. Sieltä tulee Radio Vegan ruotsinkielisiä kesäviisuja.
Voi että ne kuuluu näihin iltahetkiin kuin nenä päähän.
Aamulla on lähtö kuvaus keikalle mutta onneksi sinne ehtii täältä mökiltäkin.
Tänä kesänä on hääkuvaukset loppukesällä, nyt alkukesästä saan kuvata muutaman kastetilaisuuden.
Hämmästelen aina mihin paikkoihin pääsenkään ja miten paljon ihmisiä tässä työssä tapaa.
Ja että minua niihin pyydetään!
Herättäjäjuhlilta ostin kerran täydellisen t-paidan, siinä luki ”Tässä ihmettelen nyt”.
Se on juuri niin, joka päivä.

Oh ljuvlig sommar!
Vi är nu vid villan, en snabb besök, det blir jobb imorgon.
Men hur skönt att höra havet, fåglar, känna rökdoften. Och lyssna Radio Vegas sommarlåtar.
Som de passar på sommarkvällar som denna!
Det blir ett dop imorgon, sen senare på sommaren blir det många bröllop att fota.
Konstant undrar jag hur jag får gå till olika platser, möta så många olika människor.
Tänk att de vill ha mig!
Många år sedan köpte jag en t-skjorta från Herättäjäjuhlat där det stod (på finska) ”Här undrar jag nu”.
Den är så perfekt. Passar varje dag i mitt liv.

Tänään sain olla mukana jännittämässä kun Annikan kauan odottama hevonen saapui vihdoin perille.
Odotusaika venyi eri syistä mahdottoman pitkäksi, suorastaan raastavan pitkäksi.
Niinpä saapumishetki oli tunteita täynnä. Niiltä ei voinut välttyä kameran takanakaan.
Onneksi sattui vapaapäivä että pääsin tuohon hetkeen osallistumaan.
Matkasta uupunut varsa asteli varoen ulos kuljetusautosta, mahdottoman ystävällinen kuljettaja oli selvästi ollut turvana koko pitkän matkan Ruotsin Skånesta asti.
Viileän kesäkuun aurinko kimmelsi kyyneleissä,
niin valtava helpotus oli viimeinkin saada omaan hoitoon kauan odottama hevonen.
En olisi tätäkään ihan ymmärtänyt ellei meille olisi tullut tuo koira perheeseen.
Nyt oli ihan helppoa samaistua.
Ihmeellinen, iloinen aamupäivä.

Kaikkialla kukkii, aurinko paistaa mutta untuvatakkia saa vetää tiukemmalle.
Eihän tässä mitään uutta ole, sitä vaan tottuu niin joutuin lämpimään keliin.
Toukokuun viikot vilahtivat ohi, niin ne yleensä tekevät.
Neljä vuotta sitten meillä oltiin valmiita juhlimaan ylioppilasta.
Nyt tuo tuleva luokanopettaja matkustaa tämän tästä Pohjanlahden yli naapurimaahan rakkauden perässä.
Se tuntuu ihan erilaiselta. Siitä tulee välillä pala kurkkuun.
Vaasa on lähellä ja kotimaassa.
Äitiys on semmoista. Onnea toivoo koko sydämestään,
jokaisen surun ja vaikeuden haluaisi ottaa omille harteilleen.
Mutta nyt on palju kohta lämmin eikä turhia murheita kannata hautoa,
ne ovat kuin toukokuiset viikot, ne vilahtavat ohi.