Maanantaina

Tänä maanantai aamuna heräsin hymyillen.
Viikonloppuun mahtui taas monenlaista, sunnuntaille tuli kuvauskeikka
(samalla muutaman räpsyn ehdin ottaa Annikasta) ja illalla oli iltahartaus jonka lupasin pitää.
Ensimmäinen laatuaan kokonaan suomeksi Öjan kyläkirkossa, ainakin minun aikana täällä.
Ja meitä tuli sinne monta.
Lupasin sen pitää, aloin katumaan että lupasin pitää,
innostuin kun lupasin sen pitää ja tätä rallia riitti ovelle asti.
Silloin kun on kutsu, kaikki järjestyy.
Toivoin että saataisiin kaikki lähteä vähän kevyemmällä mielellä kotiin, jopa iloa sydämessä.
Tämä lahja saatiin! ”Kirkkokahveilla” iloinen puheensorina täytti kirkon, naurua ja kyyneltä silmäkulmassa.
Se oli siunattu ilta. Onneksi lupasin.


Vaknade till denna måndagsmorgon med leende på läpparna.
Helgen var rätt full av aktiviteter. På söndag fick jag en fotokeikka (hann även ta några bild av Annika)
och på kvällen hade jag lovat hålla en aftonandakt i Öja bykyrka, på finska.
Första under min tid enbart på finska.
Jag lovade hålla, jag ångrade att jag lovade, jag var rätt glad att lovade och på det sätte gick tankarna runt tills jag öppnade kyrkans dörr. När man är kallad att hålla något, ordnar sig allt till sist.
Det kom många, det blev så bra. Jag önskade att vi skulle få gå hem med lite glädje i själen, med lite lättare stegen.
Och den gåvan fick vi!
Sorlet av prat fyllde kyrkan på ”kyrkkaffe”, skratt och en några tår i ögonvrå.
Det var en välsignad kväll. Tacksam att jag lovade.

Maanantaina Read More »

Hurja viikonloppu

Viikonloppu oli aikamoinen.
Perjantaina kuvasin hautajaiset ja koko päivä meni niissä merkeissä.
Surulliset jäähyväiset ja samalla sai tavata monta sukulaista pitkästä aikaa.
Lauantaina oli vuoden ensimmäinen hääkuvaus ja yllättäen sain Wilman assistentiksi mikä oli ihana yllätys!
Sää oli mahtava, vihkiminen kauniissa Kannuksen kotikirkossa ja juhlat Kokkolassa.
Kun illalla myöhään pääsin kotiin ja saunan jälkeen istuin ulkona hetken, olin nukahtaa siihen.
Sunnuntai oli toipumista ja kahvittelua ihanien vieraiden kanssa, energiat palasivat.
Hiihtolomaviikko meneekin sitten kuvia tehden ja ulkoillen.


Vilken helg jag hade.
Fredagen gick helt o hållet i begravningen, en sorglig avsked och många möten med kära släkten.
På lördagen var det dags att inleda blöllopsfotografering för detta år.
Fint väder, vackert brudpar, vigsel i min hemkyrka i Kannus, festen i Karleby.
Att jag fick Wilma som assistent var en kär överraskning!
Men när jag satt ute efter bastun en stund sent på kvällen var energinivån rätt låg, somnade nästan.
Trött men lycklig att jag klarade jobbet!
Söndag var embart återhämtning och skön kaffestund med fina gäster.
Nu är sportlov men jag sportar mest att få alla foton färdiga och skickat iväg.

Hurja viikonloppu Read More »

Sorg och glädje

Valmistautumispäivä. Akut ladattu, varusteet pakattu, vaatteet valittu ja silitetty,
kuvaussuunnitelma tehty. Aikataulut käyty läpi monta kertaa.
Huomenna surukuvaus, oman suvun parissa.
Lauantaina vuoden ensimmäinen hääkuvaus.
Semmoista, suru ja ilo käsi kädessä.


Idag har varit en förberedningsdag. Laddat batterierna, packat utrustning,
plockat kläder, planerat och kollat tidtabell på nytt och på nytt.
Imorgon begravningsdag, bland egen släkt, glad att kunna hjälpa med att fota där.
På lördagen börjar bröllopssäsongen, fotografering i Kannus och Kokkola.
Sorg och glädje, hand i hand.

Sorg och glädje Read More »

Uutinen

Vuosi 2024 on se vuosi kun meistä tulee Tompan kanssa fammo ja faffa, isovanhemmat.
Uskomatonta monella tavalla, oikeasti miten tuo kiharapää poika joka juuri tuli
meille, voi nyt tuoda Hennansa kanssa meidän perheeseen uuden ihmisen?
Mikä ihmeellinen ja ihana asia.
Nämä kuvat otin asiasta vielä täysin tietämättömänä ennen joulua, heinäkuussa saapuu pikkuinen.


År 2024 kommer att göra oss till fammo och faffa!
Det är så stort att jag tror att jag har inte riktigt ännu fattat saken.
Jag menar VI blev ju just föräldrar själva! Typ igår.
Men hur underbart och stort att få en ny medlem i familjen!

Uutinen Read More »

Nattvandring

Talvea on nyt piisannut niin pitkään että vaikea muistaa miltä elämä näytti ilman lunta.
Meidän kylälle on taas tulossa Yövaellus toukokuussa ja minä olen näistä mainoksista vastuussa.
Edellisten vuosien kuvia tulee selailtua ja varmaahan se on että kevät tulee.
Talkooporukan kokoukset on jo aloitettu ja ne on mukavia!
Taas kymmenen yhdistystä on täysillä mukana järjestämässä, kaiken ikäiset yhdessä
Jos et ole ennen ollut mukana vaeltamassa, lähde nyt! Kevät ilta, yhteislähtö, välipalat ja ohjelmaa reitillä, hämärtyvä ilta, lintujen laulu, lyhdyt ja iloiset ihmiset. Maalissa Folkhälsanin yöpala buffet, hetken saa istua ja miettiä illan tunnelmia.
Ai että, vielä jaksaa hiihtää ja odotella valoa. Se tulee kyllä!


Efter vintern kommer väl våren. Nu just har man svårt att komma ihåg hur det såg ut här utan snö.
Men att hålla på med årets Nattvandrings affischer får en att komma ihåg.
Det blir nog vår.
Talkofolkets möten har börjat, det är bara så roligt att jobba tillsammans!
Tio förening är med igen, bybor i alla åldrar.
Om du har inte varit med förr, kom i år!
Vårkväll, gemensam start, många mellanmål längs skärgårdsleden, program, fågelsång, lyktor och glad folk.
I mål väntar ännu Folkhälsans nattbuffé, en stund får man sitta och njuta innan hemfärden.
Det ska bli roligt! Ännu orkar man åka skidor och vänta på ljusare kvällar, dom kommer nog!

Nattvandring Read More »

Sunnuntai

Lumimyrskyn jälkeen lähtivät Öjan latumestarit jälleen liikkeelle.
Miten kiitollisia täällä ollaan näistä reippaista ladun vetäjistä!
Pahimmillaan on latu ollut hiihtokunnossa 12 tuntia. Muuttuvia tekijöitä on ja suurin on sää.
Jos ei tule lunta, tulee vettä, tai liian lumen takia vesi nousee jäälle. Tai tuulee umpeen.
Tänään oli huippua! Piti vähän säästellä että jäi energiaa illan rivitanssi porukalle.
Ehdittiin myös syödä yhdessä lounas meidän nuorten kanssa.
Nyt on aktiivisuusmittari aika isoilla prosenteilla.
Hienon hieno sunnuntai.


Idag var det vackert och Öjaspåret i skick igen!
Vilken duktig spårpatrull vi har! Oerhört tacksam av Eric och Jan som orkar dra spåret.
Det kan vara rätt otacksamt. Som värst har man spåret i skick 12 timmar.
Om inte det snöar så regnar det, eller blåser, eller vatten kommer på isen.
Idag var det perfekt! Jag fick slita mig från spåret, lite energi måste jag spara för kvällens line dance.
Vi hann även äta lunch tillsammans med våra undgomar.
Finaste söndag full med motion.
Nu tar vi emot en ny vecka!

Sunnuntai Read More »

När man inte vill

Hurja lumentulo laantui jo onneksi aamupäivällä.
Kova tuuli ja pöpperöinen kylätie eivät ole meidän koiraneidille lainkaan mieleen.
Innoissaan mennään tuohon tienvarteen missä kova todellisuus valkenee ja silloin istutaan alas.
Hankalat kävelyolosuhteet, räntäsade tai vesisade – ei kiitos.
Koirien kanssa pitäisi olla niin jotenkin läsnä ja auktoriteetti kaiken ylittävää ettei millään aina jaksa.
Joinakin päivinä 50 metrin lenkin jälkeen saa turre jäädä kotiin ja sitä lähtee ihan mielellään yksin.
Tänään lähdin kameran kanssa.
Tämä joka päivä blogipäivitys homma on lähtenyt hyvin käyntiin.
Ehdin rantaan ennenkuin aurinko laski!


Vilken mäktig snöstorm vi fick som ändå tog slut på förmiddagen.
Mängden av snö börjar vara rätt imponerande!
Tinka gillar inte att vägarna är inte plogade. Jobbigt. Och vinden då, usch.
Så får man bara bestämma när hon bestämt sätter ändan på backan om vi
ska ta en maktkamp eller köra med godis eller ska lilla vännen in tillbaka.
Idag åkte hunden in och jag med kameran ut.
Det verkar vara efektivt det här med fastetid och en blogginlägg varje dag!
Ha en skön helg!

När man inte vill Read More »

Erilaista tavallista

Talvi näyttää aikalailla samalta nyt kuin vuosi sitten otettu kuva Wilmasta ja Tinkasta.
Elämä ei. Minut oli yllätetty täysin ruotsalaisen poikaystävän ilmestymisellä kuvioihin.
Meillä on ollut sittemmin melko hauskaa sen asian kanssa,
mamma reagoi käsi otsalla huokaillen, mitä tästäkin tulee…
Ihan hyvä on tullut ja ollaan onnellisia että tämmöinen kuvio tuli meidän osaksi.
Ulkomaanreissuja tulossa, niitähän meillä ei ihan liiaksi ole ollut.
Varsinkin kun Wilma on saanut kesätöitä Ruotsista!
Tämä viikonloppu vielä vapaa, ensi viikonloppuna on surua ja iloa, hautajaiset ja häät.
Elämä on ihmeellistä.


Vinter ser rätt samma ut som ifjol vid Bryggan när jag tog bilden av Wilma och Tinka.
Livet dock ej. Ifjol blev jag rejält överraskad, pojkvän från Sverige, vad i världen, tänkte jag.
Oj vad vi har skrattat efteråt hur shockad jag var, förstås är vi lyckliga över saken nu, men en svensk, på riktigt…
Blir ju utomlandsresor för oss, vilket låter jätteroligt, såna har vi inte haft på länge.
Speciellt nu när Wilma ska sommarjobba i Umeå!
En ledig helg har jag nu, nästa helg händer mycket,
sorg och glädje, begravning och bröllop att fota.
Livet ändå, rätt märklig på alla sätt.

Erilaista tavallista Read More »

Paastonaika

Laskiaistiistain jälkeen alkoi laskeutuminen kohti pääsiäistä.
Paastonaika. Siitä lähtien kun nuorena ja reippaana parikymppisenä olin
sokeritta ja pullatta monta paastonaikaa olen AJATELLUT että jotain vois välttää. Mutta vähiin on jäänyt välttämiset.
Nyt päätin että pyrin kirjoittamaan blogia joka päivä, edes lyhyt ajatus ja kuva.
Homma jäi heti lähtötelineisiin kun eilen muistin vasta iltayöllä mitä tuli päätettyä..
Mutta ei lannistuta, kuten en lannistunut pakkasella viikonloppuna,
vaan otin muutaman kuvan paukkupakkasessa.
Siinäpä tälle päivälle, ei lannistuta vaikka tuntuisi siltä.
Yritän laittaa viimeiseksi kuvaksi päivän sanan, ota siitä voimia päivään jos tuntuu siltä!

Paastonaika Read More »

Helmikuun aurinko

Pääsin viimein Kannukseen, auto huollettu taas, pakkasta kohtuullisesti, ei työesteitä ja nuin vain onnistui reissu!
Käytiin iltalenkillä raviradalla, aamulenkillä helmikuun auringossa Kisapuiston lenkki ja
sitten porukalla tulevien hääkuvausten potrettipaikkoja tarkistamassa.
Kiitollisia taas kerran että saadaan viettää aikaa yhdessä, lenkkeillä ja touhuta arkisia.
Koirasta en voi sanoa että olisin ollut erityisen kiitollinen aamuyöstä klo 3.40 tai 5.30 kun käytiin yöpissalla…
Juoksuaika pisti Tinkan ihan sekaisin. Erityisen muiston sai se työmatkapyöräilijä
jonka Tinka säikytti hengiltä puol kuudelta, yritin kyllä estää sekopäähaukut mutta toiseksi jäin. Taas.
Täytyy sanoa että aamuyöllä peiton alta lähtö pimeään ja pakkaseen raastaa melekoisesti hermoja.
Mutta.
Onneksi se on söpö ja näitä ei montaa kertaa vuodessa satu. Talviaikaan.

Helmikuun aurinko Read More »