Marraskuu.
Blogissa on ollut hiljaista. Kaikkea ei voi laittaa kiireiden syyksi. Syksyn mittaan on saanut nenää niistää, peräperää on tullut flunssaa ja tämä viimeinen on sitten ihan kunnollinen. Hermoja raastaa kun hikiliikuntaa ei voi harrastaa ja väsyttää.
Semmoista se on nyt monella. Kovasti koetan olla kiitollinen että silti lenssua vain ja pahempaakin on.
Eipä se aina onnistu mutta pitää yrittää.
No mutta, tänään oli kaunista ja jaksoi rantaan asti kameran kanssa. Siinä on monta hyvää juttua jo.
Jouluvalot on laitettu ulos ja kaupan hyllyjen päästä luettu paljonko niiden päällä pitäminen maksaa. On nämä aikoja.
Syksy on mennyt nopeasti, viikon päästä on ensimmäinen adventti.
Joulukuu menee aina viuhahtamalla ja sitten mennään jo kohti valoisampia aikoja.
Toivo on ihmeellinen asia, sitä tarvitaan niin vähän mutta se vaikuttaa niin paljon.

November.
Det har varit tyst här i bloggen. Man kan inte bara skylla bråda tider. Jag har haft förkylning efter förkylning och det tar ner humöret. Dock vet man att värre finns osv men ibland orkar man bara inte vara positiv.
Tacksam är jag ändå, finns alltid någonting att glädjas. Hösten har farit i rasande fart, det är ju första advent nästa vecka!
Idag var det så vackert och jag orkade till stranden med kameran, men mest av allt fick inspiration till det!
Julljusen är på plats där ute, man måste ha ljust i det här mörkret, men man tar gärna reda på vad det kostar att ha på lamporna.
Vilka tider vi lever!
Ja snart är det adventtiden och den går ju jättesnabbt. Efter det går vi ju mot ljusare tider.
Hoppet, det behövs så lite men det hjälper så mycket.

Lokakuu kun kääntyy marraskuuhun antaa kotimaamme luonto monta syytä vaipua surkeuteen.
Kelit eikun huononee ja luonto vetäytyy talvilevolle. Sumuiset, sateiset aamut ja alkuillasta saapuva pimeys.
Kesän ihana vihreys, syksyn värikäs kuulaus on vaihtunut väsyneisiin ruskean sävyihin.
No tuossa pointti tuleekin jo varmasti esille.
Mutta. Voi kun on hyvä mieli pysyä sisällä puuhailemassa, lukemassa tai leipomassa kun ei tarvitse rientää ulos nauttimaan ihanista keleistä! Pimeän tullen ei niin väliä mitä vetää päälleen kun lenkille lähtee. Kun ei melkein omaa kättään pimeässä näe niin onhan se jotenkin mukavaa vetäytyä omiin oloihinsa ja lenkkeillä menemään välittämättä näistä ulkoisista rasitteista.
Kyllä tuli hyvä mieli tänään kun kaupan hyllyllä oli ystävällisesti laskettu miten paljon maksaa jos pitää jouluvaloja (led, 80 tuikkua) päällä yötäpäivää 100 vrk, no vajaa kolme euroa jos sähkö maksaa 30 senttiä!
Suurinta puristusta tämän sähkön kanssa onkin tuottanut tämä, näinköhän sitä voi ripustella jouluvaloja entiseen tapaan.
Valot siis syttyy meidän mäelle kunhan vähän lähemmäksi adventin aikaa tullaan.
Näissä mietteissä saa saunan lämpiämistä odotella, puusauna, mikä onni!

Harvoin on saanut sanoa lomaviikosta että olipa kuin yksi piiiitkä ihana lauantai.
Sopivasti kaikkea, ilmoja, paraneva flunssa että jaksoi lenkkeillä, tekemistä, aikatauluttomuutta ja lepoa.
Ehdin lenkkeillä äidin ja isän kanssa Kannuksessa. Ihan valtavan kaunis syysaamu saatiin.
Näistä yhteisistä hetkistä niin kiitollinen.
Ja sitten ne super innostavat siivousvideot joihin törmäsin!
Että voi siivous ja jynssäys, raivaus ja järjestäminen antaa ihmiselle iloa!
Nyt on sen verran jynssätty ja kiillotettu että on paikallaan laskeutua paljun kuumaan syleilyyn pimeässä illassa palauttamaan kiristyneitä lihaksia. Kohti uutta siivouspäivää!

Saanko esitellä rakkaan serkkuni Minnan.
Ollaan saman ikäisiä, minä vuoden vanhempi. Vaikka ei asuttu samalla paikkakunnalla lapsuudessa, tuntuu silti että aina leikittiin yhdessä, kirjoiteltiin kirjeitä, vietettiin kesäisin viikon loma yhtäaikaa mummulla, teininä discoiltiin ja lainattiin vaatteita.
Vuosia voi jäädä väliin että ei paljon pidetä yhteyttä mutta kun nähdään ei sillä ole väliä.
Ollaan samat. Mutta nyt vain viiskymppisiä!
Nyt saatiin tehtyä jotain aivan huippua, kuvattiin tätä hetkeä juuri nyt. Elämää on jo aika pitkästi takana, monta taistelua, monta ilonaihetta, elämän verran kokemusta. Ollaan samaa mieltä että mahtavaa olla tässä ja nyt!
Peilistä katsominen on helppoa kun hyväksyy itsensä.
Vapautta on nauraa omille virheille, hyville puolille ja vaan itselleen. Taputtaa olalle ja hymyillä lämpimästi,
sinä rohkea nainen, olen ylpeä sinusta.

Syysloma, kylläpä se tulee oikealla hetkellä!
Kuin tilauksesta on tämäkin viikko jo ollut vähän rauhallisempi kuin edeltävät.
Nyt on perjantai-ilta ja olen ehtinyt ostaa kukkia, siivota vähän ja sytyttää kynttilät!
Tätä ei ole ehtinyt koko syksynä, siitä voi päätellä vain että miten mahtavaa että on töitä!
Käytiin keskellä viikkoa kävelemässä kaunein pätkä saaristopolkua auringonlaskun aikaan.
Hitaasti kallioihin lyövät aallot ja hiljainen metsä. Kuin vahingossa lepattavat ajatukset pysähtyvät
ja horisonttia tuijottaessa läikähtää onnen tunne. Juuri nyt ja tässä on kaikki ihan hyvin.
Kohta on kaikki todella hyvin kun saa istua lauteille kuuntelemaan löylyn sihinää.
Ihanaa viikonloppua!

Tämä viikonloppu tuntui aluksi aivan vapaalta vaikka sunnuntaiksi oli varattu kahdet kuvaukset.
Käsittämätön onni oli myös että sain siivottua jo torstai-iltana. Eli perjantaina töiden jälkeen lounas kaupungissa Tompan kanssa (no oho!) ja kotiin viikonlopun viettoon. Palju tulille ja vähän kuvien editointia ennen iltaa.
Sitten sitkeä nuha otti vauhtia ja lauantai-aamupäivänä oli niin vetelä olo että kaikki riemumielin tehdyt suunnitelmat sai heittää ja maata sohvalla sen sijaan. Iltapäiväksi olo vähän virkistyi mutta henkinen pilvi ei väistynyt pään päältä.
Kaikki oli pilalla. Viikkojen kiire ja töiden paljous taitaa painaa repussa kun läikkyi niin yli.
Olin kuulemma aika hankala.
Sunnuntai pelasti synkeät mietteet. Yllärivieraat aamupäivällä, kivat kuvaukset välissä ja iltakävelyllä itse poikettiin yllärivierailulle tuttujen pihalle. Voi että. En ole sitten yhtään yllätysvierailija mutta joskus osuu hetki kohdalleen.
Hyvällä mielellä siis tästäkin viikonlopusta kohti maanantaita.

Denna helg kändes i förhand som en helt ledig helg fastän jag hade två fotograferingar bokade för söndag.
Dessutom hann jag mirakulöst städa redan på torsdag kväll så i princip en superlyckad start för helgen.
Badtunnan på fredagskväll var rent av lyx.
Sen tog förkylningen fart på nytt på lördagsmorgonen och istället för uträtta allt som jag hade planerat att göra fick man ligga på soffan. Eftermiddag var dock piggare men moln ovanpå mitt huvud försvann inte.
Tydligen väger höstens alla jobb för att jag blev så vansinnigt sur.
Men men, söndagen kom och överraskningsgäster på förmiddagen! Så kul!
Fotograferingar gick smidigt och på kvällspromenaden gjorde vi själv en överraskningsbesök på bekantas trädgård!
Sånt händer inte ofta. Så till sist var det ändå en lyckad helg, inte som man tänkte det skulle bli men bra i alla fall.

Kävellessä autolta laiturille kirkastuu miksi kannatti jättää siivoamaton talo taakseen,
päättää jatkaa töitä huomenna tai ylihuomenna ja pakata autoon syötävää vuorokaudeksi.
Tämä on niitä päiviä kun juuri tämä piti tehdä.
Päivät ovat äkkiä illassa näinä aikoina kun töitä on siunaantunut paljon.
Ajatella silti mikä huikea ero tuohon outoon koronakevääseen ,
kun päivät olivat väljiä ja huoli väijyi mukana, mitä ihmettä nyt sitten keksitään.
Saadaan täällä rannalla nyt hetki vetää henkeä kun hämärä jo hiipii kirkkaan ja kylmän veden ylle.
Odotella saunaa.
Mitenkä idyllistä tämä nyt oliskaan jonsei kotivara metsurini heiluisi kuin
viimeistä päivää harventamassa takametsää ennen kuin tulee liian pimeää..
Joidenkin huvit on vaikeampi ymmärtää mutta pääasia että saa toteuttaa itseään.
Sunnuntaina on pihakirppis koko Öjassa! Meilläkin.
Tulkaa käymään! Kahveja en lupaa mutta pihalla pyöritään klo 10-14.

Iltaan meni ennen kuin ehdittiin mökille perjantai-iltana.
Olen nauttinut kesästä ja syksyn tulokin on sujunut suuritta ahdistuksitta. Niinpä yllätyin haikeuden tunteista kun avasin mökin oven ja sytyteltiin takkaan tulet, latasin kahvinkeittimen ja jäätiin odottamaan mökin lämpenemistä.
Mihin kesä meni? Ehdinkö kumminkaan nauttia hetkistä?
Nytkö mennään jo kohti räntää ja pilkkopimeää. Ihmetellä saa myös miten ei ehdi blogin ääressä pysähtyä kuin harvakseltaan nykyään. Illan menevät kyllä aika myöhään kun taas teen kahta työtä.
Niinpä taas saatte kuvia ja tunnelmia täältä rannalta. Täällä ei onneksi olla yksin.
Veneet pörräävät ja ihmisten ääniä kuuluu sopivasti.
Illalla haikeat tunnelmat häipyivät kun lämmittelin saunaa. Auringon laskettua tulin saunasta ja istuin
terassilla katsellen taivaan ruskoa, tulia ja lyhtyjä, taivaalle syttyviä tähtiä.
Kuuntelin kuinka mökin takana haavan lehdet havisivat iltatuulessa,
kaukaa saattoi erottaa maininkien kohinaa ja tulikorissa rätisi tulet.
Ja enempää ei voi hetkessä elämää elää kuin juuri siinä pimenevässä illassa.
Miten paljon aikaa meneekään haikailuun mitä minulla voisi olla, mitä voisin olla.
TÄMÄN kaiken olen saanut Luojaltani, tämän elämän elettäväksi!
Kiittäen joka askeleella hipsin mökin lämpöön syömään iltapalaa.
Eläköön elämä, sen karheat ja silkkisen sileät hetket!

Venetsialaiset on vietetty ja vaikka vihreys on sama, valon määrä on sama, on ilmassa syksyyn kääntyvä tuoksu.
Harvoin on ilmatkin osoittaneet huvilakauden päättymistä niin selkeästi kuin tänä vuonna.
Perjantaina saavuttiin ihanaan kesäiltaan, tuuleton lämmin ilta helli pitkälle yöhön.
Lauantaina saapui pilvinen ja sateinen sää, mutta lämmin.
Terassilla istuttiin puoleen yöhön nauttien tulista ja komeasta paukkeesta läpi saariston.
Sunnuntaina herättiin raikkaaseen tuuleen ja viileään ilmaan.
Äiti ja isä viettivät tulien juhlaa meidän kanssa.
Tänään on jo yksi perhe kuvattu ja päätetty viikonlopun vietto kotona paljussa.
Syksyn saapuminen tuntuu hyvältä koska kesä on tuntunut ihmeen pitkältä.
Saattaa johtua siitä että töitä on piisannut paljon ja kaiken keskeytti välillä korona.
Mökillä on uutta tuo saunan terassi. Kyllä ihminen voi nauttia siitä että saa pätkän terassia missä istua!
Ihanaa aivan loppukesää toivottelen!

Så har man firat venetziaden! Den helgen kom både fort och ändå känns sommaren lång.
Helgens väder poängterade nästan sommarens slut. Fredag var en skön sommardag, lördag en molnig, regnig men ändå varm dag, på söndag kom vinden och kyligare väder som kändes höstligt.
Det var hur skönt som helst att sitta länge ute på terassen och njuta av lyktor och raketer.
Extra roligt med en ny bastuterass, att man kan njuta av en sån sak!
Nu går vi då mot hösten och det känns helt okej.
Idag har vi avslutat helgen med en fotojobb och till sist njutit i ångande badtunna.
Så kom bara hösten med allt jobb och roligheter det må innebära.
Ha en skön sensommarvecka!

Voi kesää ja nopeasti kuluvia päiviä.
Ei meinaa ehtiä mukana. Viikon päästä jo juhlitaan venetsialaisia. Mutta nyt on otettu hetket talteen kun saavuttiin eilen viimeisen kuvauskeikan jälkeen mökille. Hetki saatiin tosiaan talteen. Vajaan tunnin sisällä saapumisesta vyöryi ukkosmyrsky päälle.
Ja ehdin kuvata sen! Niin huikeat pilvet.
Aamulla saatiin herätä aurinkoiseen lämpimään aamuun. Kiitollinen tästä!
Tätä kesää voi jo silmäillä taaksepäin. Mukava kesä, jotenkin todella pitkä.
Helteiden jälkeen tulivat minulle sopivat ilmat, elokuun helteistä selviän kyllä.
On ollut töitä, on ollut vapaata, on sairastettu korona ja katsottu sitä tosiasiaa silmiin että yksin yrittäjällä ei ole sijaista.
Hirveää on tuottaa pettymys asiakkaalle. Onneksi kaikki järjestyi, niin siinä yleensä käy.
Yhdistyksen naisten kanssa pidettiin kokous ja huomattiin että iänmukaiset jutut alkaa olla.
Vaivoja ja murheita lähipiirissä toki on aina, mutta 30-kymppisillä äideillä on eri jutut kuin 50-kymppisillä.
Välillä pitää huolien puinti pysäyttää ja puhua vain hyvistä jutuista elämässä.
Se vasta hauskaa onkin, sitä mustan huumorin ja itseironian määrää.
Siihen ei 30-kymppisenä pysty. Eläköön keski-ikä ja me naiset jotka siitä selviydymme!

Sommaren susar förbi, som alltid.
Nästa vecka firar vi redan venetziaden. Denna helg känns speciellt skönt att vara vid villan.
Vädret har varit rent av hurja med vacker solsken och stormen som drog över med vansinniga moln igår.
Och jag hann fota det!
Man fick vakna till en skön, varm augusti morgon. Så tacksam över allt detta!
Denna sommar har varit på något sätt jätte lång. Känns att maj månad var för evigheter sen.
Det har varit jobb, lite ledigt, en corona, villaliv och jättelite träning.
Fick uppleva mardröm stunden när coronan kom, ensam företagare har ingen ersättare.
Känns jättejobbigt att göra kunden besviken. Men allt ordnade sig. Det brukar det göra.
Vi höll ett styrelsemöte med kvinnorna. Märkte att nå nu börjar vi har medelålders snack minnsan.
Men faktum är det ju, 30-åriga mammor har andra problem än 50-åriga.
Vi måste avbryta ibland och bara prata om positiva saker. De finns ju!
Mängden av svart humör och själv ironi, så mäktigt roligt!
Hurra till oss kvinnor som klarar sig om allt!