Tuulinen lauantai, lumisadetta ja aurinkoa.
Päivään heräsin tehokkaasti. Sitä kun lähtee koiraa pissattamaan suoraan lämpimistä peitoista silmät tuskin vielä auki saaneena, saa varmasti silmät auki kun tiellä on jo koiranlenkittäjiä joille meidän vahtikoira kertoo kenen mailla ne oikein jaloittelee.
Ja ei kerro kauniisti.. Siinä viedään naru suorana omistajaa jollei ole tarkkana, saappaat ja jäinen maa, aamutakki vilkottaa toppatakin alta ja pipo on silmillä. Aamukahvin jälkeen oli taas hyvä mieli.
Sää muuttui kauniiksi, runebergin leivoksia on tehty, puhtaat lakanat vaihdettu, aivan mahtava päivä saatiin.
Savun hajua vielä on vailla tämä armon päivä ja sitähän saadaan kun saunan lämmittää.
Hyvää viikonloppua!

Vilken fin lördag vi fick.
Dock starten var en aning för hurja. Direkt ur sängen ut med hunden är inte alltid lätt på många olika sätt.
Men när man råkar komma ut precis på samma ögonblick när någon annan rastar redan
sin hund vid postlådan har vi en cirkus på gång så att säga.
Hunden skäller allt vad hon orkar, stövlar och morgonrock är ingen vidare kombo när isen ligger på backan..
Efter morgonkaffe hade vi kommit över besvikelsen åter.
Att hon kan inte bete sig, att vi inte kan bättre, att jag fatta inte kolla ut från fönster osv.
Jaja, det blev en fin lördag med bakelser, utevaron, lite bilder vid Bryggan, pizza och sen ännu bastun.
Vad annat kan man önska sig? En skidlänk kanske imorgon.
Ha en skön helg!

Heipä hei, viikonloppua tässä lenkkeillen aloiteltiin iltapäivällä.
Kyllä tässä välillä ihmettelee miten elämä muuttaa ihmistä ja tapoja.
Ennen oli parasta (pakollista) saada siivottua perjantaina että makea viikonloppufiilis olisi huipussaan.
Sitten kun siihen ei vain aina pysty, ei jaksa, ei ehdi niin alkaa vähän nurkat pyöristyä.
Vähän järjestelyä, vähän imurointia, eniten vaan iloa että huomenna on vapaapäivä!
Nyt ehdin syödä Wilman kanssa, laittaa tulet takkaan, saunaan ja istun kahvikupin kanssa tässä koneen ääressä.
Enkä pitänyt kiirettä. Päin vastoin aika tahtoo mennä puhelin kädessä…
Tämä viikko hujahti lasten ryhmiä vetäen, äitien viikonloppua suunnitellen,
Yövaelluksen markkinointia miettien ja koiraa lenkittäen.
On kyllä ihmeellisen siunattua että saa tehdä niin monenlaista työtä!

Jamen hej hej från skogen på eftermiddags!
Vilken skön sätt att börja helgen, en lång skogspromenad med håriga vännen.
Ibland tänker man hur mycket man ändras under åren. Från att ha nästan
ångest om inte hunnit städa på fredagen till att sitta länge på kaffe och fundera ifall man orkar damsuga lite..
Härligt att kunna släppa det som ibland känns bara för mycket.
Veckan har susat förbi med olika grupper, planering av morsvila dagen, planering av
Nattvandrings annonsering och många länk med hunden.
Tänk att ha möjlighet att jobba med så olika saker! Så tacksam.

Kiva viikonloppu jo sunnuntai-illassa.
Kokonaan vapaa pyhänaika oli aivan huippua kun viikko sattui olemaan täynnä töitä.
Eilen sai ihmetellä aurinkoa sinisellä taivaalla, rannassa ei tuullut yhtään, jäällä oli vähän lunta ja siellä saattoi rannoilla kävellä. Nuotion savu tuoksui ja kahvi maistui. Tuntui keväältä vaikka silti miettii ettei tässä vielä paukkupakkasiakaan ole nähty.
Valoisampaa on jo ainakin ja yhtä ihanaa se on joka vuosi, selvittiin tästäkin kaamoksen ajasta.
Nuoret tulivat käymään ja istuttiin iltaa yhdessä.
Tänään pääsin hiihtämään.
Näillä eväillä kohti uutta viikkoa!

Nyt kun tiet kiiltävät jäisinä tai vaihtoehtoisesti loska peittää maan, muistaa
että jouluna oli ihan uskomattoman kauniit talvi-ilmat.
Ainut harmi lauhassa on, että hiihdosta menee hohto näillä ilmoilla,
kaikesta selviää muuten kun on piikkikengät.
Tällä viikolla on ollut paljon töitä, paljon liikuntaa ja paljon iloa näistä.
Syksyn sairastelun jälkeen on SUPER ihanaa hiihtää ja jumpata.
Joulua olen riisunut pois vähitellen, Nuutinpäivänä lähti sisältä jouluvalot ja jäljellä on enää ulkovalot joista ei voi luopua ihan heti.
Kuvia viikolta ei ole kuin maanantain kuvauskeikalta ja nekin julkistetaan vasta ensi jouluna.
Siispä näytän nämä kuvat jotka julkaistiin 2022 Kansanlähetyksen joululehdessä.
Kuvissa on Bo-Göran ja Kristina Klingenberg lapsenlapsensa kanssa.
Nyt eläkkeellä olevat ikiliikkujat viettävät todella paljon aikaa Tankarin mökillään ja matkustelevat.
Kuulostaa niin juuri oikealta eläkevuosien toiminnalta.

När det blev blött och isigt och på alla sätt jobbigare vinterväder kommer man ihåg hur vansinnigt vackert det var jultiden.
Men nog klarar man sig av varmare väder när man har spikskor. Det är bara skidåkning som lämnar bort.
Den här veckan har jag jobbat mycket och rört på mig mycket. Glädjeämnen båda två.
Man är så oerhört tacksam att få åka skidor och träna efter höstens ”sjukasi”.
Julen har fått vika hos oss småningom, nu finns bara uteljus kvar och får vara ännu en stund.
Bilderna är från Folkmissionens jultidning 2022, jag fotade Bo-Göran och Kristina Klingenberg för tidningen.
Härliga människor.

Yhdeksän vuotta sitten saatiin Saara ihastuttamaan meidän sukua. Tätihommat on niin kivoja.
Saaran kanssa meillä on yhteistä piirtämis/maalaus- ja muut taiteilujutut.
Iloinen, ystävällinen, taitava ja ihanin isosisko.
Joululoma on oikeasti ohi ja nyt jatketaan kohti härkäviikkoja.
Passelisti huomenna on tulossa kuvauskeikka Toholammin Härkänevalle!
Kovaa arkeen pudotusta helpottamaan on ikkunoissa vielä joulutähdet ja pihalla tuikkivat jouluvalot.
Kaapista löytyi kuin ihmeen kaupalla vielä kaksi (!) konvehtia ja söin kauden viimeisen joulutortun.
Nyt se karkiton tammikuu alkaa! Siis huomenna.
Siihen tarvin enemmän onnentoivotuksia kuin digiboksin asentamiseen, mikä oli helppoa.

Joululoman viimeinen päivä. Iloinen lopetus tälle vuodenvaihteelle.
Kuvattiin pitkästä aikaa heppojen kanssa, juhlistettiin Leonen synttäreitä tammikuun pastellin värisen auringon noustessa.
Ainut kuvaus koko lomasen aikana oli tämä joten olen kyllä irronnut arjesta.
Olen yrittänyt olla huolehtimatta loman aikana, vaikka siinä vasta oppiminen joka kestänee koko elontien.
Silmässä lentelee roskia ja vaarattomaksi todettu lasiaisen irtoaminen on varmaan kyseessä.
Vai onko? On niin paljon suurempaa kärsimystä ja suurempia huolia, miten jaksaa tälläistä vatvoa.
Kyllä erinomaisesti jaksaa. Mutta tänään olen ottanut härkää sarvista vielä ja saanut rohkaisevia neuvoja.
Miten valtava huolenmöykky pienestä ajatuksesta voi kasvaa!
Ja miten paljon energiaa vapautuu kun taakasta saa päästää irti.
Niin että kiitollisena tästä hetkestä on ihan valmis palaamaan huomenna töihin.
Vielä kun saan asennettua uuden digiboxin niin on tuuletuksen paikka.
Wish me luck!

Kaunis joulu, metsä nuokkuu lumen peittämien oksien alla. Jalan alla narisee pakkaslumi,
hanget kiiltelevät kuin kristallit ja sininen hämärä nostaa jouluvalojen ihanan kajon niin kauniiksi kuin se vain voi olla.
Jouluna muistot ovat lähellä, kuin ohuen verhon takana menneet joulut ja ihmiset.
Tunnelmat, tuoksut ja laulut, aivan siinä lähellä, halusi tai ei.
Huolet painavat enemmän, ehkä, ilot nostavat enemmän kuin arkena.
Lahjat jaettiin, iloittiin, syötiin parasta jouluruokaa. Ihmeteltiin yksivuotiaan touhuja.
Kyllä jouluyönä on silti aika juhlavaa ulkoiluttaa koiraa.
Taivaankansi on tumma ja hanget on valkoiset, ihmeellinen on jouluyö.

Päiväkerhon ”juhlaviikko” takana.
Kaikki ryhmät ovat viettäneet joulujuhlaa ja viimeisenä esitettiin Joulukuvaelma
henkilökunnan voimin 3-7 vuotiaille kirkossa. Aika hektinen syyskausi on nyt sitten yllättäen melkein paketissa.
Vielä yksi kuvaus huomenna sekä illalla järjestetään jouluhartaus rannalla lyhtyjen valossa.
Sitten on joululoma.
Kyllä se vain niin on että vuodet tuovat tähän joulun aikaan järkeä ja rentoa otetta.
Luminen joulukuu, joululaulut ja kerhohommat ovat tuoneet joulumieltä joka päivään.
Lisä ilona se että on saanut olla terve ja tehnyt käsittämättömän ajoissa joulusiivouksen!
Onneksi en tiennyt oikeasti miten hyvä mieli siitä tulee että on siivonnut ajoissa. Siitäkin olisin ottanut lisäkierroksia stressiin. Semmoista sen on.
Nyt odottelen että Wilma tuo pizzat ja päästään saunan lämmitykseen.
Hyvä mieli!

Julfestveckan är bakom oss nu. Alla grupper har firat julfest och till sist hade vi Jultablå i kyrkan för de minsta.
En hektisk höst är mycket nära till jullov nu. En fotografering kvar och imorgon kväll firar vi
Skärgårdens Julfrid andakt vid stranden i lyktornas ljus.
Det har varit skönt att vänta på julen i år.
Dels för att vi har haft så mycket snö, dels för att man få mycket jul från jobbet med dagklubben.
Dels för att jag har vägrat att ta på mig onödigt stress av saker som känns inte så viktiga.
Och jag har fått vara frisk! Kanske därför har jag också julstädat redan och det är rekord tidigt!
Det är SKÖNT! Nu väntar vi att Wilma kommer med pizzor och sen blir det bastu.
Tacksam!

Olin melko varma siitä että olen tiikeriäiti joka puolustaa omiaan voimalla,
mutta asia varmistui vasta koiran kanssa. Lapsiaan puolustaa tietenkin kaikissa tilanteissa, mutta koiran kanssa tuli vastaan tilanne jossa oikeasti fyysisesti hyökättiin. Isompi koira hyökkäsi metsässä Tinkan kimppuun (tästä on jo aikaa) ja se raivo (säikähdys) ja voima jolla heittäydyin puolustamaan meidän söpöläistä oli aika merkittävä hetki. Ihan vähän hävettikin jälkikäteen että melkoista ääntä sitä näin kiltin näköisestä lähteekin.. Meissä on yllättävää voimaa, se tulee esille kun tarvitaan.
Tätä mietin kun Ukrainan sota alkoi. Taitaisin puolustaa Suomea kaikella voimallani jos se olisi tehtävä.
Niin rakas tämä maa minulle on. Synnyinmaa.

Marraskuu.
Blogissa on ollut hiljaista. Kaikkea ei voi laittaa kiireiden syyksi. Syksyn mittaan on saanut nenää niistää, peräperää on tullut flunssaa ja tämä viimeinen on sitten ihan kunnollinen. Hermoja raastaa kun hikiliikuntaa ei voi harrastaa ja väsyttää.
Semmoista se on nyt monella. Kovasti koetan olla kiitollinen että silti lenssua vain ja pahempaakin on.
Eipä se aina onnistu mutta pitää yrittää.
No mutta, tänään oli kaunista ja jaksoi rantaan asti kameran kanssa. Siinä on monta hyvää juttua jo.
Jouluvalot on laitettu ulos ja kaupan hyllyjen päästä luettu paljonko niiden päällä pitäminen maksaa. On nämä aikoja.
Syksy on mennyt nopeasti, viikon päästä on ensimmäinen adventti.
Joulukuu menee aina viuhahtamalla ja sitten mennään jo kohti valoisampia aikoja.
Toivo on ihmeellinen asia, sitä tarvitaan niin vähän mutta se vaikuttaa niin paljon.

November.
Det har varit tyst här i bloggen. Man kan inte bara skylla bråda tider. Jag har haft förkylning efter förkylning och det tar ner humöret. Dock vet man att värre finns osv men ibland orkar man bara inte vara positiv.
Tacksam är jag ändå, finns alltid någonting att glädjas. Hösten har farit i rasande fart, det är ju första advent nästa vecka!
Idag var det så vackert och jag orkade till stranden med kameran, men mest av allt fick inspiration till det!
Julljusen är på plats där ute, man måste ha ljust i det här mörkret, men man tar gärna reda på vad det kostar att ha på lamporna.
Vilka tider vi lever!
Ja snart är det adventtiden och den går ju jättesnabbt. Efter det går vi ju mot ljusare tider.
Hoppet, det behövs så lite men det hjälper så mycket.