joulukuu 2020

Uuteen vuoteen!

 

 

 

Vuosi 2020 on nyt sitten selän takana jo.
Sehän oli kuin vuoristorata. Ainahan se vähän mietityttää, tulevaisuus.
Mutta reippaasti vaan kyytiin lähtee, eihän tässä muutakaan voi.
Tiukkoja mutkia, pystysuoria vastamäkiä, veret seisauttavaa äkkialamäkeä ja hauskoja käänteitä on piisannut.
Nyt riittäisi hetkeksi (jos huvipuisto teemassa pysytään) penkki ja hattara käteen.
Linnunlaulu, lempeä kesätuuli, auringon lämmittämä iho, aurinkolasit ja hymy huulilla.
Mutta ensin, härkäviikot edessä. Niistäkin jokaisena päivänä valo lisääntyy.
En ole ennen joulukuussa tuntenut riemua siitä että nythän mennäänkin jo kevättä kohti…
Vuonna 2020 sai ihania käänteitä, molemmat lapset menivät kihloihin!
Siitä tuntee niin paljon iloa että tyhjenevä pesä on iloinen asia.
Luulin oikeasti aina että miten kestän tämän, lasten muuton. Näytän kestävän tämän tosi hyvin.
Aina oppii itsestään!
Työpuolella olin luovuttaa keväällä ihan kokonaan. Tyhjenevä kalenteri oli aikamoinen kokemus.
Sitten loppukesä räväytti kalenterin ennätys täyteen. Ennätysmäärä hääpareja!
Aloitin osa-aikatyön, sen on ollut hirveän mukavaa vaikka kiirettä on välillä pitänyt.
Kevät jatkuu samalla tavalla.
Juhlimme uutta vuotta kotona kahdestaan koiran kanssa.
Toivon teille kaikille siunattua ja onnellista uutta vuotta 2021!

 

 

 

 

År 2020 är bakom oss. 
Vilket år! Inte kunde man ana vad året skulle föra med sig, det var ju som en berg- och dahlbana.
Man stiger på osäker men förväntansfull, kan ju vara roligt!
Ja nå, nog har det inneburit allt och lite till vad en kan förvänta sig för en berg- och dahlbana!
Helt otrolig på många sätt. 
Negativa saker har räckt till för världen och för våra närmaste men glädje tar vi fram nu.
Mina barn har flyttat ur boet och förlovat sig! Samma år!
Jag tror inte att jag fattat det riktig ännu. Vi är så lyckliga.
Men att det skulle vara så här lugnt när boet blir tom är jag lite överraskad.
Trodde det faktist aldrig, men man lär sig. 
Arbetsmässigt har det varit ett annorlunda år. När kalendern blev tom, höll jag på att ge upp.
Men sen fylldes det på i slutet på sommaren, rekordmånga brudpar! 
Började deltidsjobba, det känns bra fastän emellanåt lite väl bråttom blir det. 
Men när man har haft tom kalender tar man brådskan emot med glädje. 
Nu tar vi emot det nya året hemma som vanligt och hoppas året skulle bli mera som vanligt kanske.
Välsignad och gott nytt år till er alla! 

 

 

 

Uuteen vuoteen! Read More »

Joulu 2020

 

Tapaninpäivää jo vietetään.
Lumi peittää maan, voi että se tuntuu lahjalta että saa katsella valkeaa maata!
Tänä jouluna on saatu hienoja jouluhetkiä, toisten kanssa kuten ennenkin,toisten kanssa ulkosalla
sinisestä hetkestä nauttien, nuotion loisteessa glögin höyrytessä.
Koko sydämestään voi sanoa että siunattu joulunaika,
sen avulla kestää tämän mustan vuodenajan.
Toivo on täydellistä.
Vapahtaja on meille syntynyt.

 

 

Joulu 2020 Read More »

Jul i huset

 

Talvipäivänseisaus on ohitettu!
Tänään näin minuutin verran about aurinkonsäteitä, lähdin heti lenkille koiran kanssa mutta
liian myöhään. Ajatelkaa silti, kohti valoa mennään!
Sainpa yhden kakun uuniin minäkin. Kinkku menee perässä tänä iltana.
Melkolailla ostokset ostettu tälle joululle. Eli aivan varmasti jotain on unohtunut eli normi joulu.
Eilen vaelsin prismassa TUNNIN ostamassa ruokaa ja muutama lahja vielä.
Tämän kestäisi, mutta maski päässä meinasi hermot mennä. Jostain syystä silmälasit ensimmäistä kertaa
tälle syksylle olivat joka henkäyksen jälkeen huurussa ja VOI ETTÄ se alkaa ahistaa!
Seisoskelin hyllyjen välissä hengittämässä koska sitä jotenkin yrittää hengittää vähemmän että näkisi…
Oli reissu.
Tänään oli vielä käytävä loput ostamassa mutta Wilma murunen tuli mukaan ja kaikki kävi kuin
tanssi! Lasit huurussa taas mutta naurettiin aika paljon minun säätämiselle, saatiin ostettua vielä yksi lahja
joka oli ihan joulunihme koska saajalle on niin haastavaa löytää mitään ja käytiin syömässä hampurilaiset!
Oli hyvä reissu.
Kuusi on nurkassaan niin kaunis, kukat on haettu ja tein itsekin muutaman kimpun.
Joulurauhaa jokaiselle!

 

 

 

Vilken glädje, dagen blir längre igen!
Igår hade vi sannerligen mörkaste dagen. Idag såg jag solstrålar mot grannens hus,
stormade ut med hunden omedelbart men för sent. Ingen sol syntes till mera. Men, mot ljuset gott folk!
Bakade arabiska kryddkakan ikväll, hade nästan tappat hoppet men nu är den i ugnen.
Snart åker skinkar i ugnen.
Igår kämpade jag en TIMME i prisma och handlade som tokig. Tokig var känslan precis, förbannade ansiktsmasken 
ångade åter brillor precis hela tiden. Man blir smått galen och paniken vill ta över. 
Ser man inte försöker man minska andningen. Jamen det funkar ju inte riktigt.
Stod mer än en gång mellan hyllor och rev masken och andades. På med masken igen och fortsatte. 
Vilken resa.
Idag skulle det handlas ännu men kära rara Wilma kom med och allting gick som dans!
Brillorna bråkade visserligen men vi skrattade en hel massa på min kråtase.
Vi handlade allt, hittade även en perfekt julklapp för en som man hittar sällan något att köpa, jul mirakel, säger jag.
Vi bestämde att äta på stan, hamburgare har sällan smakat så bra.
Det var en bra resa.
Nu doftar bakelser, julgran står fin och glittrar, blommor finns i hela huset.
Julfrid till oss alla!

 

 

Jul i huset Read More »

Kihlapari!

 

Siinäpä hymyilee meidän tuore kihlapari!
Ei ehditty ulos valoisalla kuvia ottamaan mutta minun oli muutama
räpsy saatava muistoksi jo nyt.
Meidän rakas Max ja ihana Henna.
Antoi tämä koronavuosi paljon hyvääkin, molemmat lapset kihloihin samana vuonna!
Ihmeellistä, ei voi kuin olla kiitollinen.
Aivan kuin Henna olisi ollut meillä aina, kuuluu tähän porukkaan.
Kestää omituista huumoria ja tuntuu jopa ymmärtävän sitä..
Niin rakkaita meille molemmat.
Elämä on mutkainen polku, joka askeleelle siunausta toivon.

 

Kihlapari! Read More »

Kransseja

 

Tarkimmat ehkä huomasivat että tein viikonloppuna kransseja.
Hampaat irvessä, sitä en maininnut, mutta kun joulumarkkinat jäivät välistä eikä kranssitta voi
joulua viettää niin oli pakko kääriä hihat.
Tein parikymmentä vuotta sitten kranssit ja jouluasetelmat itse.
Koska parasta joulutouhua.
Sitten se homma jäi  koska yritin vängällä tehdä jouluna kaiken. Aivan kaiken.
Eihän se tämmöiselle haahuilijalle passaa ollenkaan, ahdistusta ja aivan turhaa raivoamista siitä seuraa.
Hyvin pitkälti olen päässyt siihen pisteeseen että jouluahdistusta ei esiinny tai ihan vain nopeaa hermojen kiristystä kun
seuraa ylenpalttisesti joulua tursuavaa somea.
No. Etuoven kranssi ei ollut aivan napakymppi mielestäni ja ajattelin että teen uuden.
Kävin koiran kanssa metsässä, hengittelin raikasta talvi-ilmaa, ihailin kevyttä lumikerrosta,
napsin pihakuusista oksia, muutaman katajanoksan, vähän tuijanoksia. Ostin eukalyptus oksia.
Kellarissa viritin kranssipajan, tuli napsui takassa, joululaulut soivat, ulkona alkoi sataa lunta.
Ja minä tein kransseja ja muistin että tämä justiin on minun joulujuttu.
Muut jutut tehdään sen mukaan mitä ehtii ja haluaa.
Ihana tiistai päättyi vielä ihan yllättäen HIIHTOlenkkiin!
Larsmossa hiihdettiin jonossa 600 metrin pätkää, mikä ilo!
Tänään on ollut sitten tavallisempi päivä.

 

Kransseja Read More »

Seijanpäivänä

 

Joulukuun kolmastoista, Lucian ja Seijan päivä.
Aamu valkeni miltei valkoisena, voi sanoa että tavattoman sopivan valkoisena.
On kuin suuri käsi olisi ravistellut tomusokeria juuri oikean määrän maan päälle.
Pitkä metsälenkki heti aamupalan jälkeen ja sitten Seijanpäivä kahveille Kannukseen.
Käytiin samalla Mäkiraonmäellä ihastelemassa jouluvaloja. Koko Kannus oli kauniisti jouluvaloin koristeltu.
Jouluvaloja on paljon pihoilla ja kodeissa, onko niin aina ollut vai kiinnittääkö siihen vaan
huomiota kun on tämä pandemian aika. En tiedä mutta kiitos, tykkään!
Eilen siivosin ja touhusin väsyksiin asti kunnes illalla istuin kellarissa uupuneena
ihaillen käsieni työtä. Kransseja tuli tehtyä pitkästä aikaa ja ehkä sitä parasta,
kevyesti siivottuun huusholliin kynttilöitä ja tunnelmaa muutamalla uudella jutulla ja
monella vanhalla.
Täällä sitä on mukava edetä tuttuun malliin joulua kohti.
Unohdellen, haaveillen ja joulumusiikkia kuunnellen.

Seijanpäivänä Read More »

Julfester!

 

Vauhdikas joulun sanoman täyttämä viikko!
Päiväkerholaisten joulujuhlat ovat ihan timanttia.
Pienet paimenet, enkelit ja Lucia-neidot jännittyneissä tunnelmissa.
Kuka haluaa olla enkeli muttei sitten kuitenkaan vaan paimen, kenellä sädekehä putoaa kaulalle,
paimenen päähine kutittaa ja se heitetään siekailematta pois häiritsemästä.
Lauletaan täysin rinnoin tai sitten tuijotellaan ihmetellen eikä laulun sanat tule mieleen.
Alkaa naurattaa, paimensauvalla voi vähän miekkailla, Lucian kynttilää voi maistaa (patterivalo).
Täysin teeskentelemätöntä joulun odotus iloa.
Vapahtaja on meille syntynyt!
Siitä siirryttiin suoraan Kokkolan ruotsalaisen seurakunnan esittämään kuvaelmaan.
Pitkästä aikaa sain olla mukana ja heti merkittävä rooli enkeli Gabrielina!
Koska korona esti jälleen kaiken normaaliin, joulunäytelmä videoitiin eli säästyi vuorosanojen opettelulta.
Ihan parasta. Ihana on joulua näin juhlistaa!

 

 

 

Vilken fin julfest vecka det har varit!
Dagklubbarnas julfester är ju guld! Barnen är äkta. Det är spännande, det är trist att vänta,
det är jätteroligt, det är fnissigt. En vill absolut vara en ängel men nej ändå, en herde ska man vara.
Lucias kronan vill falla ner till halsen, glorian runt huvudet kliar, små herdar tar en match med herdestavar
som är hur fina svärdar som helst!
Man glömmer att sjunga med eller så sjunger man med full hals.
När får man äta godis?
Äkta glädje!
Idag har vi filmat årets Jultablån med personalen från Karleby svenska församlingen.
Besvikelsen när jag insåg att ingen jultablå för publik på plats ordnas var stor.
Men man är ju lite glad ändå för att jag hade ju en viktig roll, ängeln Gabriel. 
Inga repliker behövdes, en lättnad.
Glädjen att få delta detta i år! 
Videon kommer att publiceras närmare julen, sätter länken hit när det är dags. 
Trött men lycklig, känner jag mig ikväll. 

 

 

Julfester! Read More »

Itsenäisyyspäivänä

 

Itsenäisyyspäivänä sain herätä omassa kodissa, lähteä metsään takapihalta, huokailla
harmaata, pimeää, märkää keliä ja palata kotipihalle missä jouluvalot loistivat lohtua pimeään aamupäivään.
Saatiin yhdessä äidin ja isän kanssa painella puolijuoksua lumettomassa metsässä etsien täydellistä
joulukuusta. Isähän sen taas ensin löysi niin että joutui vähän jo sykettä nostaa ojien varsia pitkin loikkiessa,
vaan löytyi se kuusi meillekin eikä kahta sanaa, hyvät oli molemmat!
Yhdessä istuttiin kahvipöytään ja joulutortut maistui.
Sen jälkeen pääsin avantoon!
Ystävät, sauna, pimeä ilta, laiturilta tikapuita pitkin alas mustaan jäiseen veteen,
pulahdus ja lauteille takaisin.
Tämä maa, tämä rakas synnyinmaa.
Linnanjuhlat ja tyhjät salit. Peruuntuneet juhlat ja tilaisuudet.
Tyhjät kirkot ja maskikansa.
Suomi selviää tästäkin.
Koska meillä selvitään.
Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

 

 

Itsenäisyyspäivänä Read More »

Mökkisauna joulukuussa

 

Mökillä joulukuussa.
Pimeä laskeutuu ennen neljää, siihen piti olla jo tottunut mutta täällä
se on taas jotenkin uutta.
Heti kun saapuu on pimeää, kynttilät ja pihatulet lepattavat, vessa on kaukana
tontin rajalla, taskulampun kanssa saa sinne etsiä tietä.
Puita pitää kantaa yhtenään ja kaikki kynttilät sytyttää mökissä.
Sitten saa mennä saunaan.
Pihalla palaa tulet tulikorissa, lunta leijailee harvakseltaan, jalkojen alla narisee jäinen lumi,
pohjoistuuli saa kiristämään vauhtia ja puristamaan pyyhkeen tiukemmin ympärille.
Kiukaassa tuli rätisee, kuuma vesi pöhisee säiliössä, ämpärissä se sekoittuu meriveteen jossa jään palaset vielä kelluvat.
Täytyy tyytyä aika haaleaan veteen.
Sitten löylyyn.
Tuoksut, kynttilät, kuumat löylyt, talvi ulkona.
Taivas maan päällä, tämän hetken, juuri nyt ei puutu mitään.
Ulos vilvoittelemaan, höyry täyttää terassin, raikas ilma on ihana hengittää.
Takaisin lauteille. Ei tätä malttaisi lopettaa ollenkaan.
Miten maagisen ihana voi perjantai-ilta joulukuussa olla.

 

 

 

Vid villan i december.
Redan när man kommer halv fyra tiden är det mörkt. 

Man borde vara redan van, men nej, det känns konstigt igen.
Eld i spisen, alla ljusen får brinna, iskall villa blir sakta varmare.
Egentligen väntar man bara när bastun är färdig. 
Och vilken bastu upplevelse får man!
Ljusen är tända i bastun också, det brinner i eldkorgen ute, snön faller sakta ner.
Det är kallt när man trippar till bastun med bara handduk runt omkring sig.
Att sitta på bastulavan denna mörka fredagskväll i december är himmel på jorden.
Hur magiskt kan man ha det egentligen!
Och hur svårt att sluta bada. 
Tacksam. 

 

Mökkisauna joulukuussa Read More »