helmikuu 2021

Helmikuun viimeinen

 

Kevätaurinko paistaa niin ettei oikein ymmärrä,
tuliko nyt valitettua vähän turhaan pimeää ja pitkää talviaikaa.
Nyt jo aurinko sulattaa lumet katolta, pehmittää ladut niin että hiihtolenkki joka alkaa
reippaasti hyytyy alta vartin. Latu imee suksen kiinni, sauvat uppoavat hankeen, lammen jäällä on vettä.
Joutuu seisahtua keskelle metsää ja päättää ottaa ihan toinen tähtäin lenkille.
Ei miten pitkästi, millä sykkeellä vetää lenkin vaan miten rauhoittuu
hengittelemään yksin keskellä kaunista keväässä kiiltelevää hanki maisemaa.
Näissä mietteissä pääsi kotiin hyvällä tuulella. Puhtia riitti lähteä
rantaan kameran kanssa.
Tänä viikonloppuna sain kuvata serkkuani Kristiinaa joka valmistui agrologiksi.
Lapsuuden maisemissa, Rannan mummun pihapiirissä.
Siellä muistot nousevat ihan itsestään. Muistelin miten lapsena saunalle kuljettiin saunatakit päällä lumisen pihan poikki.
Saunan eteinen oli täynnä höyryä, lattialla kostea jääkylmä matto,
saunassa vesipata, ihanat löylyt ja Linna saippualla pestiin hiukset.
Sitten oli iltakahvit, pappa istui kerrastopaita päällä penkin päässä tuvassa,
aina lempeä hymy silmissä mummua vastapäätä.
Televisiosta tuli lauantaitanssit.

 

Vårsolen skiner så underbart.
Man undrar om man ändå klagade en hel del i onödan hur mörk vintertiden är december.
Ja menar hur kom vi så här fort till sista dagen i februari?
Solen värmer så snabbt att en glad skidåkare får kämpa hårt att inte bli sur på spåret på eftermiddagen.
Spåret är som lim, stakan sjunker djupt i snön, hur är det nu så här tungt…
Då stannar man upp och bestämmer att bara andas i skogen. Lyssna på vinden och inte kolla vad sportklockan visar. 
Det får bli som det blir. Då kommer man hem med en glad min. 
Och har energi kvar att gå till stranden med kameran. 
Jag fick fota min kusin Kristiina i helgen. Hon utexaminerade som agrolog.
Vi fotade på min mormors och morfars gårdsplan. 
De har redan länga varit borta.
Där väcks barndomsminnen snabbt. Nu tänkte jag hur vi gick till bastun när vi var barn.
Med badrockar på, genom snöig gårdsplan. 
Bastukammaren var full av ånga från bastun, på golvet  låg iskall matta.
Underbar löyly, vattengryta, Linna shampoo att tvätta håret. 
Efter bastun satt man alltid på kvällskaffe.
Moffa och mommo satt mitt i mot varandra, moffa i sitt underskjorta, hans snälla glada ögon,
hur han smekte på huvudet på oss när vi kom bredvid.
Från tv kom lördagsdansen. 

 

Helmikuun viimeinen Read More »

Perjantaikukat

 

Niin tultiin helmikuun loppuun ja hiihtolomaviikko edessä.
Ehkä sitä ehtii pikkuisen lomailla minäkin.
Ainakin ehdin töiden jälkeen hakemaan ihanimman kukkapuskan ja uuden pöytäliinan.
Siinä ei suuria siivouksia taaskaan tarvittu kun on juhlaa.
Tänään on aurinko paistanut, hanget kiiltäneet ja kaupungissa vesi loiskunut kaduilla.
Voi mahtavaa kevään tuntua kun auringon laskiessa saunan lämmityssavu osuu nenään,
ilma on raikas, asteet plussalla ja enää ei kengän alla narsku pakkaslumi.
On tullut käytyä hangessa saunasta tässä viime viikonloppuina,
kauheaa ja ihanaa hommaa!
Koukkuun olen jäänyt tähän niinkuin melkein jokainen villapaidan neulomiseen!
Puikot ja langat olen niin mielelläni jättänyt taitavalla äitikullalle, siellä on
juurikin valmistumassa uusi villapaita minulle. Jännittävää!
Mukavaa viikonloppua!

 

 

Perjantaikukat Read More »

Pienet varpaat

Sunnuntai-ilta, lumisade ei hellitä.
Lumivallit pihan ympärillä ovat vaikuttavat. Ei riitä käsivoimat enää lykkimään lumikolalla
lunta niin korkealle, onneksi on mönkijä apuna. Mönkijä kuski alkaa olla jo melko synkkänä
lumentulosta. Katot notkuvat ja renkaat sutivat kun kasat kasvavat.
Itsekin toivon että tässä alkaisi jo olla talven lumet mutta päivittäin ihailen
tätä oikeaa ja kaunista talvea. Ovelta hiihtämään lähtöä ja lumisia puita.
Sain viikonlopun alkajaisiksi kuvata ihan hirmu pientä ihmistä, seitsemän päivän ikäistä
pientä tyttövauvaa. Voi ihmettä, pieniä varpaita, sormia.
Sitten on syöty viimein kermapullia jo meilläkin, on hiihdetty ja kävelty lumikengillä
polkua auki. Joka on sen jälkeen kahdesti jo saanut lumipeitteen.
Töitä on kovasti tulossa ja työn alla jo, kuvauksia ja kotisivujen tekoa.
Täysi kalenteri on suuri kiitollisuuden aihe.
Helmikuun viimeinen viikko alkaa, iloa siihen toivotan!

 

 

En glad och stolt storebror Milton fick visa sin lillasyster till tanten som kom
med kameran. Vilken under är pytteliten prinsessa, sju hela dygn har hon varit hos 
mamma, pappa och storebror. 
Med den här skön uppdrag fick jag börja veckosluten.
Snö och ännu mera snö. 
Den som ska hålla på med snöarbete hos oss verkar stressad, även att 
man har en mönkijä till hjälp. Tak böjer sig under snön, snövallar är så höga att snart
vet man inte vartpå riktigt allt snö ska skuttas.
Men det är så vackert! Och man får sätta på skidor direkt från dörren och sikta till spåret.
Mycket jobb just nu. Man är tacksam!
Sista veckan i februari börjar, må den vara bra för oss alla!

 

 

Pienet varpaat Read More »

Ladulla

 

Meidän ulko-ovella voi juuri nyt laittaa sukset jalkaan ja hiihdellä ladulle.
Kyllä lumeton talvi saa arvostamaan oman kylän latua! Ja tietenkin ihania, ahkeria tyyppejä jotka
vetävät talkootyönä ladun.
Tänään oli hirveän kylmää ja ehti tulla pimeää, hyvin lähellä oli että lenkki jäi tekemättä.
Tomppa kuitenkin oli lähdössä niin pakotin itseni mukaan.
Pimeään, naapurin pellolle toppavaatteissa, huppu päässä hiihtelemään.
Tähtitaivaan alla, kuunsirppi ja etäällä katuvalot antoivat hivenen valoa. Välillä latu näkyi, välillä se katosi hämärään,
luotin siihen että sukset pysyvät ladulla ja latu on ehjä.
Mitä symboliikkaa!
Kaukaa ei voi nähdä mihin latu kääntyy, läheltäkin joskus näkee niin huonosti että vasta kun on otettava
seuraava askel tulee ladun pää näkyviin.
Elämä.
Kuvat ovat viikonlopulta, kävin Kannuksessa äidin ja isän luona viettämässä laatuaikaa.
Ei ehditty hiihtää mutta käveltiin pitkästi metsässä polkua ja moottorikelkan jälkiä
pitkin. Mikä ihana kokemus sekin!

 

 

 

Ladulla Read More »

Lumen tuoksu

 

Tässäkin vuoden ajassa on niin paljon mahtavaa!
Nyt kun saatiin lunta ja ulkona saa ihan läkähdyksiin ihailla lumen peittämää maisemaa.
Kun seisoo hetken kerholaisten kanssa ulkona lumisella leikkikentällä tuntee
miltä lumi tuoksuu, tulee mieleen äidin tekemät sämpylät koulusta tullessa,
lumestä märät lapaset lumitunneleiden kaivuusta.
Ja sitten nämä merkkipäivä leivonnaiset!
Nyt on kolmisen viikonloppua syöty Runebergintorttuja ja siitä saadaan
luontevasti siirtyä laskiaspulliin. On juhlaa.
Iltakävely tehtiin taas pimeässä lumisessa metsässä otsalampun valossa.
Lumi narskuu, jäiset puut kumartavat kohti maata, kumpuilevat hanget kimaltavat.
Ja sitten kannattaa ostaa välillä tulppaaneita!

 

 

 

Lumen tuoksu Read More »

Valo pilkistää

 

Valo on pilkistellyt koko viikon eli auringon ihanat säteet lumihangella.
En ehtinyt kuitenkaan kameran kanssa niitä jahtaamaan ennen kuin perjantaina.
Kahden työn tekeminen on hieman haastavaa minunlaiselle haaveilijalle, siirtyminen
yhdestä hommasta toiseen vaatii aikaa kasata ajatuksia ja varsinkin muistaa kaikki olennainen.
Ajatella että saa tehdä monenlaista!
Työ tuntuu merkitykselliseltä täällä kotona ja erittäinkin seurakunnan päiväkerhossa.
Tällä viikolla elämänpolulla kulkeminen on ollut varsin vertauskuvallista sään kanssa.
Iso huoli ystävän sairastamisesta vie ajatukset tämän tästä umpihankeen, sieltä
tarpominen pois on aina kulkemista kuitenkin auringonsäteitä kohti.
Pienen pieni toivo muuttuu suureksi, valo ei vielä lämmitä, vielä se matalalta meitä käy
tervehtimässä. Mutta vääjäämättä valo lisääntyy,  näkyi se sitten kirkkaalla taivaalla tai pilviverhon läpi.
Nyt on aika jolloin ei todellakaan tarvitse muistuttaa itseään miten
kiitollinen monesta asiasta saa olla, kuten terveydestä.
Niinpä kohta karvasukset kainaloon ja ladulle joka lähtee tuosta sadan metrin päästä!
Ihanaa talvi viikonloppua sinulle!

 

 

 

 


Valo pilkistää Read More »