När man inte vill

Hurja lumentulo laantui jo onneksi aamupäivällä.
Kova tuuli ja pöpperöinen kylätie eivät ole meidän koiraneidille lainkaan mieleen.
Innoissaan mennään tuohon tienvarteen missä kova todellisuus valkenee ja silloin istutaan alas.
Hankalat kävelyolosuhteet, räntäsade tai vesisade – ei kiitos.
Koirien kanssa pitäisi olla niin jotenkin läsnä ja auktoriteetti kaiken ylittävää ettei millään aina jaksa.
Joinakin päivinä 50 metrin lenkin jälkeen saa turre jäädä kotiin ja sitä lähtee ihan mielellään yksin.
Tänään lähdin kameran kanssa.
Tämä joka päivä blogipäivitys homma on lähtenyt hyvin käyntiin.
Ehdin rantaan ennenkuin aurinko laski!


Vilken mäktig snöstorm vi fick som ändå tog slut på förmiddagen.
Mängden av snö börjar vara rätt imponerande!
Tinka gillar inte att vägarna är inte plogade. Jobbigt. Och vinden då, usch.
Så får man bara bestämma när hon bestämt sätter ändan på backan om vi
ska ta en maktkamp eller köra med godis eller ska lilla vännen in tillbaka.
Idag åkte hunden in och jag med kameran ut.
Det verkar vara efektivt det här med fastetid och en blogginlägg varje dag!
Ha en skön helg!