heinäkuu 2023

Milloin viimeksi sunnuntai on ollut NIIN oikeasti sunnuntai kuin tänään?
Väsyneenä viikosta sai mennä eilen nukkumaan, aamulla nukkua pitkään, auringonpaisteessa käydä hidas aamulenkki, juoda iltapäiväkahvit terassilla ja istua vaan ja antaa suloisen lämpimän kesätuulen pyyhkiä väsyneitä kasvoja.
Jotkut viikot ovat piiitkiä kuten tämä mennyt. Yleensä ne hujahtavat ohi.
Mutta nyt on ollut töiden, huolien, ilojen, täyden kalenterin, stressin täyttämiä päiviä jokainen paitsi tämä suloinen sunnuntai. Tänään on se päivä kun voi vilkaista taakseen ja nähdä että JOKAINEN asia järjestyi.
Joko selkeästi tai mystisesti tai humoristisesti.
Jumalan huolenpitoon luottaminen on ihmeellistä.
Sitä roikkuu kiinni toivossa epätoivoisesti. Kyllähän tähän asti on apua tullut, mutta entä jos ei tänään…
On meissä ihmislapsissa kestämistä, mikä lupaus meille riittäisi että luottamista riittäisi jokaiseen päivään?
Niinkuin mannaa erämaassa, jokaiselle päivälle oma annos.
Niin meillekin on tarjolla joka päivä.
Kun ei voi elääkään muita päiviä kuin tätä yhtä päivää kerrallaan.
Ja tänään paistaa aurinko.

Taas tuli heinäkuu ja oli aika tehdä mansikkakakku, keittää kahvit ja iloita yhdestä vuodesta lisää.
Syötiin pitsoja omasta uunista, palju oli lämmin ja kakku maistui.
Tällä viikolla oli tuli todettua että saan minäkin paljon aikaiseksi kun koneen kerran käynnistää ja riittävä motivaatio löytyy. Motivaatiota sain synttäreistä vaikka pienet, loppuviikon vieraista ja tulevista Maxin valmistujaisjuhlista.
Ja muistin taas miksen saa siivottua koko taloa kerralla. Kolme kerrosta on aika paljon varsinkin jos fuskaa riittävän kauan.
Kaksi päivää siihen meni mutta nyt hymyilyttää joka aamu kun herää.
Sitten sain synttärilahjaksi teatterilipun joka lunastettiin eilen tietenkin Eskolan kesäteatterissa!
Siellä nauraa hekotettiin koko näytelmän ajan ja väliajalla nautittiin luonnollisesti pullakahvit.
Nyt ollaan taas mökillä. Kotiin jäi terassille iso joukko iloisia nuoria grillaamaan ja nauttimaan kesälomasta.
Itse mietin että onko tämä kesä edes mitenkään paras vuodenaika.
Stressiä pukkaa ja aina on toiveet korkeammalla kuin toteutus.
Taidan tykätä enemmän keväästä ja kukaties alkaisi tykkäämään oikein aidosti syksystä!

Kauniit ja lämpimät kesäpäivät seuraavat toisiaan.
Pääskyt kiljuvat korkealla ja maa tuoksuu kesälle.
Tasapainoillaan normaaliin tapaan mitä yhteen kesää voi mahtua.
Terassin laajennusta, sukujuhlia, valokuvauskeikkoja, klapihommia,
vierailuja, mökkielämää ja vielä olisi kiva joku pieni reissu tehdä.
Ei mitään uutta auringon alla. Kaikesta edestakaisin ramppamisesta kotiin, töihin ja kaupan kautta mökille palautuu käsittämättömästi täällä rannalla. Se on mystistä. Laiskasti tuulessa heiluvat sääskiverhot, saunan piipusta kohoava savu, veden liplatus ja lokit.
Aamulla ennen aamupalaa laiturin päähän, pyyhe tipahtaa ja hetken ihmettelee mitä on tekemässä.
Seuraavassa hetkessä onkin jo uimassa kohti kaislikkoa.
Nopean pulahduksen jälkeen naurattaa.
Takaterassilla aurinko lämmittää heti kylmät varpaat,
aamutee ja voileivät ei maistu missään niin hyvältä kuin ulkona kesäaamussa.

Vackra sommardagar glider förbi.
Sommaren doftar och låter ljuvlig. Svalornas skrik och sommarnätter.
Vi balanserar på normal sätt med sommaren. Vad man hinner mednpå och vad man vill göra.
Jobba lite, bygga terass, släkträffar, besök, villahäng och någon kort resa vore trevligt.
På något magiskt sätt återhämtar man sig här vid stranden på nolltid.
Av att fotojobba, handla mat, komma och gå mellan villan och hemmet.
Här lyssnar man på allt, vågor, fåglar och stannar.
Känner röklukten från bastun och känner nästan helig ro i själen.
Morgnar på villan, man sätter simdräkten på och går barfota på bryggan.
Undrar en sekund vad man håller på med. Nästa stund simmar man redan mot vassen.
En kort simtur och upp, solig och varm bakterass värmer kalla fötter fort.
Te och smörgåsar smakar bäst när man sitter ute och bara ser på havet.
Det bra just nu.

Nuoret istuivat meidän kanssa iltaa eilen ja ennen saunaa otettiin vähän kuvia.
Söpöläiset.

Tällä heinäkuun viikolla olen ehtinyt halata rakkaita, kuvata keikkoja, käydä Vaasassa ja Oulussa, ostaa kauan jahkailemani uuden kameran ja nyt istun mökillä. Aurinko kimmeltää niinkuin se tekee keskellä kesää aalloilla ja sääskiverkko heiluu tuulessa.
Saunaan pitäisi laittaa tulet.
Mökillä on ehditty taistella sisään tunkevia muurahaisia vastaan, ampiaispesä ehti tulla saunan terassin alle, mökin terassia on laajennettu. Kotona rehottaa rikkaruohot aivan kaikkialla, kesäkukat repsottaa mutta onneksi ruohoa leikkaa uupumaton robotti.
Mutta näistä viis kun kesässä ei ehdi kaikkea yhtäaikaa.
Voi iloa kun sai käydä katsomassa Saaran pesäpallotreenejä, puhaltaa saippuakuplia pikkuisen Laurin kanssa, pitää Annia sylissä aamun lastenohjelmien aikana. Jonin kanssa pyöräiltiin ympäri kesäistä Oulua jopoilla. Illalla vielä erikseen Nallikariin auringonlaskua katsomaan, yöpyöräily tuli siitä. Parasta mitä kesällä voi tehdä on tehdä erilaisia ja mielellään ihan outoja juttuja.
Oli hieno viikko ja huomenna vapaapäivä!