Kiirastorstain iloja, flunssa ei äitynyt niin pahaksi etten olisi jaksanut hakea ihania kukkia tai kärryllistä ruokaa. Kevät on tänään paistanut, sirputtanut, sulattanut lunta ja jäätä, sotkinut pienet karvaiset tassut rapaan ja lämmittänyt sielua. Sauna lämpiää nyt ja kohta saa istua jäähyllä hetken hiljaisessa kevät illassa.
Skärtorsdagens glädjeämnen har varit små, jag har orkat hämta blommor o mat. Förkylningen irriterar nog men glädjen övervinner. Våren är här, snön smälter, fåglarna sjunger, hundtassarna är smutsiga. Nu blir det bastu. Egentligen stora glädjeämnen ändå.
Kuvia Kokkolan kirkon siunaamiselta käyttöön remontin jälkeen unohdin näyttää. Ihmeellistä oli saada olla mukana töissä harvinaisessa tilaisuudessa. Hiljainen viikko on keskiviikossa ja hiljaista tästä tuli kun osui flunssa kohdalle. Jaksaa sentään laahustaa koiran perässä pieniä lenkkejä. Kyllähän pienet flunssat kestää, huonommin kestää peruuntuneet suunnitelmat, perheen yhdessäolot, kivat tekemiset jotka jäävät välistä. Kun olisi niin hirveän kivaa… Helppoa on myös sanoa että joskus pitää olla tylsääkin, niin se vain on. Aika paljon vaikeampi on minun kestää tylsää. Vaikka kuinka hyviä kirjoja olisi vieressä, sarjan katsominen netflixistä on helpompaa. Tylsä pakottaa välillä toteamaan että et saa itsestäsi otetta. Ja kun sitä tylsää on riittävästi, löytyy vähän otettakin ja tarttuu kirjaan. Ja kiittää jälkikäteen että oli hetken tylsää. Ihminen, aina armoa vailla.
Jag fick vara med när Gamlakarleby stadskyrkan togs i bruk efter renoveringen. Biskopsmässan var fin, sällan om aldrig får man vara med när kyrkan välsignas i bruk. Stilla veckan blev rätt stilla för min del. Fick förkylning efter helgens magafari. Nog är ju förkylningen något som man klarar av, irriterande är det ju. Mest klagar man ju över allt roligheter som man missar… Oj vad lätt det är säga, en människa ska ha lite tråkigt ibland. Åtminstone de andra människor borde ha lite tråkigt. Det är lätt att klaga, lätt att öppna netflix istället för en bra bok. Tråkigheten visar brutalt det man tror man är bra på. Så tydligen i tråkiga stunder har man möjlighet att göra lite bättring. Ta boken i handen ibland istället telefonen. Tacka senare att man gjorde det. Tacka även för tråkigheter. Ny nåd för varje ny dag, det tackar man för.
Palmusunnuntaiksi kaivoin arkistojen kätköistä nämä kolmen vuoden takaiset kuvat. Tämän viikon kiireet päättyivät perjantai-iltana kun mahatautipöpö tyhjensi loputkin suunnitelmat viikonlopun osalta. Onneksi meni nopeasti ohi. Kun pahin pettymys menee ohi näiden tautien osuessa kohdalle pyrin ottamaan sellaisen asenteen että oikeasti tämä on vain lyhytaikaista. Nyt saa vain katsoa sarjoja, lukea kirjaa, olla vain eikä käydä läpi mitä pitäisi tehdä -listaa. Sellaista elämä on. Välillä kaikki mitä toivoi että voisi tehdä jää tekemättä. Miksi, sen saa joskus heti tietää ja joskus se kestää kauankin. Kohti hiljaista viikkoa kiitollisena monesta asiasta.
Yllättävän autokriisin sattuessa mamma tulee apuun kun onneksi voi! Wilmalta on kevään aikana varastettu pyörä (lukitusta varastosta, lukittu pyörä) ja törmätty parkkipaikalla auton puskuriin ja häivytty paikalta. Nojoo näitä sattuu mutta opiskelijalle ei pikkujuttuja vaikka vakuutukset onkin. Niinpä kun auto juuttuikin huoltoon tarvittiin apua ja onneksi pääsin auttamaan. Yksi ilta Vaasassa kelpaa kyllä silloin tällöin. Käytiin pitkällä kävelyllä ja aamulla vein tytön töihin ja tulin kotiin. Oikein todella hyvää tuuria oli asunnon kanssa, Wilma sai ihanan pienen asunnon hyvältä paikalta pari vuotta sitten. Nyt sitten viikko jatkuu monenlaisilla hommilla. Kohta ollaan pääsiäisviikolla jo!
Olipa suuria vaikeuksia saada ajatuksia blogiin, mutta hoksasin vilkaista mitä höpisin maaliskuussa 2020. No, silloinhan korona hysteria oli täysillä päällä! Neljä vuotta sitten. Suomi oli kiinni ja kaikki olivat saaristopolulla retkeilemässä. Joka oli muuten sulana! Nyt puolen metrin lumikerros vähintään peittää suurta osaa polusta. Oivoi miten ahdistavaa se maskien kanssa kaupassa käynti oli! Tuli myös mieleen että kaippa tuli käytettyä kaikki ne ruokatarvikkeet mitä ostin kotivara lootaan… tai että niissä on neljä vuotta käyttöaikaa. Joo, en ole kaikista kätevin emäntä mutta selvitty on! Tänään kyllä tuo koronapainajainen tuli kaupassa mieleen kun kaikki kylmät tuotteet oli siirretty kaappeihin ja niitä siinä aukoi kukin vuorollaan. Sitä aikaa kun kaupoissa oli porukkaa desinfioimassa pintoja… Kunpa sitä ei enää tarvisi nähdä.
Tiistaista tuli vapaapäivä ja miten upea kevätpäivä! Kaikkialla on kantohanki, on kuljettu koiran kanssa pelloilla, metsissä ja jäällä. Näitä ihmeellisiä päiviä ei montaa vuodessa ole. Katseltiin auringonlaskua jäällä ja kaverilla riitti haisteltavaa. Hermot meinaa mennä ajoittain kun mennään kymmenen askelta kerrallaan ja taas on hajujättipotti jota huolella tarkastellaan. Tänään yritin muistaa ettei just nyt ole kiire ja voi ihan hyvin kuunnella kevätpäivän ääniä nauttia auringosta. Onnistuinkin.
Idag var det en ledig dag och lyckligt så för att vädret var otroligt fin! Det var skaran överallt, vilken lycka att få vandra på lindona och skogar fritt med hunden. Det finns inte många sådana här dagar på året så jag passade på att njuta. Även då håriga vännen sniffade oändligt på allt möjligt intressant som inte människa ögat fattar. Det kräver tålamod ibland men idag försökt jag stanna till och bara njuta. Lyckadet också rätt bra!
Vapaa viikonloppu ja yhtäkkiä oltiin maaliskuun auringossa mökin terassilla. Pilkkijöitä, kelkkoja, yksi auto (!!) nähtiin jäällä. Siinä lämpimällä terassilla tajusi miten mahdottoman kauan viime kesästä on. Onhan tämä kuin tulisi ulos pitkästä pimeästä tunnelista kun talvi on kestänyt veljeni Jonin sanoin, ainakin 8 kuukautta! Vaikka jäätä ja lunta vielä piisaa ollaan nyt jo valon puolella ja paras on edessäpäin. Mukava viikonloppu tästä tuli ja jos ei olisikaan ollut tunnelma huipussaan tänään se korjaantui line dance porukan kanssa illalla. Naurua ja hikeä, musiikkia ja liikuntaa, parasta!
En ledig helg och mitt i allt satt vi på villa terassen och njöt av skönaste solen! Det kändes att det var evigheter sen sommaren var här. Vintern har hållit på med, känns det som, typ åtta månader. Som att komma ut ur en lång mörk tunnel när man kände solen på ansiktet och hörde även lite fågelsång. Även det ännu räcker is och snö, är vi nu på väg till ljuset och sköna våren. Det blev en fin helg nog och söndagskvällens line dance laddar en med glädje. Skratt, svett, musik och motion, bästa!
Naistenpäivänä juhlitaan taas meidän Maxia mutta kyllä meitä naisiakin! Sydän on lämmin kuin pönttöuunin kylki kun näkee ihanat naiset kuvassa hymyillen. Monta ihanaista olen saanut kuvata, monta monta vielä haluaisin!
Idag på kvinnodagen firar vi ju alltid vår Max som föddes 26 år sen. Men nog oss kvinnor också! Man blir varm i hjärtat när man ser härliga kvinnor le i bilder, starka, empatiska, unga, mogna, vackra vackra kvinnor! Har fått fota många men många många är ännu ofotade, längtar att få mera otroliga kvinnor framför kameran min. Ha en skön helg alla ni!
Oululaisilla on hiihtolomaviikko ja sen takia saatiin viettää aikaa yhdessä tänään kun hiihtolomalaiset olivat saapuneet mummulaan. Lauri jännittää kuvissa käkikelloa niinkuin Saarakin pikkuisena. ”Onko tämä jännittävää?” kyseli pikkumies kun hiljaa odotettiin että käki kurkkaa luukusta. Tinka oli mukana ja tytöt lähtivät käyttämään koiraa lenkillä. Saatiin jutella koulujutuista ja kavereista, sellaista mitä ei tahdo ehtiä jos ei erikseen ota juttutuokiolle aikaa. Torstaipäivä meni talteen. Illan helmenä oli vielä rivitanssitreenit . Yhdessä naurettiin askelille, helpoille ja vaikeille ja ihmeteltiin taas kerran miten voi liikunta yhtä aikaa kevyttä ja hauskaa ja silti polttaa niin paljon kaloreita! Mukava päivä!
Tänä maanantai aamuna heräsin hymyillen. Viikonloppuun mahtui taas monenlaista, sunnuntaille tuli kuvauskeikka (samalla muutaman räpsyn ehdin ottaa Annikasta) ja illalla oli iltahartaus jonka lupasin pitää. Ensimmäinen laatuaan kokonaan suomeksi Öjan kyläkirkossa, ainakin minun aikana täällä. Ja meitä tuli sinne monta. Lupasin sen pitää, aloin katumaan että lupasin pitää, innostuin kun lupasin sen pitää ja tätä rallia riitti ovelle asti. Silloin kun on kutsu, kaikki järjestyy. Toivoin että saataisiin kaikki lähteä vähän kevyemmällä mielellä kotiin, jopa iloa sydämessä. Tämä lahja saatiin! ”Kirkkokahveilla” iloinen puheensorina täytti kirkon, naurua ja kyyneltä silmäkulmassa. Se oli siunattu ilta. Onneksi lupasin.
Vaknade till denna måndagsmorgon med leende på läpparna. Helgen var rätt full av aktiviteter. På söndag fick jag en fotokeikka (hann även ta några bild av Annika) och på kvällen hade jag lovat hålla en aftonandakt i Öja bykyrka, på finska. Första under min tid enbart på finska. Jag lovade hålla, jag ångrade att jag lovade, jag var rätt glad att lovade och på det sätte gick tankarna runt tills jag öppnade kyrkans dörr. När man är kallad att hålla något, ordnar sig allt till sist. Det kom många, det blev så bra. Jag önskade att vi skulle få gå hem med lite glädje i själen, med lite lättare stegen. Och den gåvan fick vi! Sorlet av prat fyllde kyrkan på ”kyrkkaffe”, skratt och en några tår i ögonvrå. Det var en välsignad kväll. Tacksam att jag lovade.
