huhtikuu 2020

Vappu

 

Vapunaatto munkkien, serpentiinien ja puolivalmiin siman kanssa sujuu normaaliin tapaan.
Eli kohta saunaan.
Kovasti meitä kehotetaan pysyttelemään kotona vappuna.
No mitäpä muuta? Ihmetellään meillä.
Ylioppilaslakki on erittäin hyvässä kuosissa, käyttökertoja vaatimaton määrä.
Kuuntelen kuten tavallista toisella korvalla Radio Vegaa ja siellä soivat ruotsinkieliset vappulaulut mieskuoron esittäminä.
Minusta on hauska ihmetellä juttuja elämässä jotka ovat hyvin kaukana omasta kokemusmaailmasta.
Millaista olisi viettää akateeminen vappu? Olenko semi introverttinä kumminkin tosi tyytyväinen omissa oloissa munkin syömiseen.
Näitä mietin näin kevätauringon luodessa kultaista valoa keittiöömme, kuorolaulun kaikuessa ja tunnen suurta
iloa siitä että saan olla juuri tässä juuri nyt.

 

Vappua kohti

 

Kaikille meille outo huhtikuu on kohta ohi, vappu on jo ovella.
Oudot ajat tuovat mukanaan upeita outoja juttuja, kuten synttärisankarin juhliminen iloisella ohiajolla!
Tämmöistä ihanaa juttua olin ikuistamassa eilen.
Iso joukko perhettä ja ystäviä koristeli autonsa, järjestyi jonoon ja ajoi syvästi liikuttuneen ja onnesta itkevän syntymäpäiväsankarin kodin ohi
musiikki soiden ja vappukoristeet tuulessa heiluen. Voi että.
Meillä taas outoa ei ole se, että vappusiman laitto jäi vähän viimetippaan, vaan se että uuden siman sai pullottaa blogiystävällisiin pulloihin.
Tulipa hankittua rekvisiittaa viime syksyn 50-vuotissynttäreille ja nyt passaa simaa tarjoilla.
Huomenna olisi munkinpaistoa ja normaalia vapunviettoa.
Eli kotosalla ja rauhallisesti. Ei draamaa meillä koronavapusta.

 

 

April månad lutar mot sin slut. Konstigaste april för oss allihopa tror jag.
Men konstiga tider för med sig vackra ting.
Igår fick jag fota något fint. Släkt och vänner hade bestämt sig att fira födelsedagen med en festlig bilparad när inte får träffas ordenligt ännu.
Bilar dekorerade med ballonger och majvippor, musik och stora plakater, gåvor som man fick lämna på en korg.
Glädjetårar och skratt med mängder fick en helt överraskad födelsedagsbarnet (30 år) uppleva.
Så otroligt fint. 
Här hemma hos oss ser vi att första maj närmar sig, mjöd är lagad lite för sent som vanligt men på stiligaste sätt!
Flaskorna skaffade jag i höstas när 50 åringen skulle firas. 
Imorgon blir det munkar och första maj firandet som vanligt. Ingen corona angst här över det. 
Utan välkommen maj!

 

 

 

Mökkikauden aloitus

 

Päästiinhän mekin aloittamaan mökkikausi.
Mökkitie oli sen verran roudan raastamaa ettei perille pääsy ollut varmaa ennen kuin pihalla.
Ja sitten helpotuksena päästiin myös pois. Rapa raapi autonpohjaa mutta ei jääty kiinni.
Kylmä tuuli puhalsi lauantaina vaan mökki lämpeni mukavasti. Tompalle tuli
sometaukoa kun Telian verkko on pois käytöstä. Minulla taas ei ollut päivitykset ajan tasalla tietokoneessa niin
blogihommat jäi tälle päivälle. Ehkäpä hyvä niin. Tulee enemmän hetkiä jolloin on oikeasti läsnä siellä missä on.
Voi sitä onnea kun sai heittää ensimmäiset löylyt!
Päätin käydä meressä vaikka mikä olisi. Vesi oli taas matalalla joten kahlaaminen ei tullut kysymykseen.
Laiturin päässä oli vajaa puoli metriä vettä, mutta niin oli jäätävää että roiskimiseksi meni.
Hyvä mieli silti!
Ikiaikaisia on pienet ilot, takkatulen rätinä, tuulen humina, veden loiskinta.
Siinä on sielu kuin sylissä, kaikki järjestyy, kuuntele sinä vain merta ja näe taas laskee aurinko ja kohta se nousee uudelleen.
Sunnuntai aamuna kävin useammassa kirkossa. Piipahdin Haapajärven kirkossa, äidin kotiseudun kirkossa,
kuuntelin Martti rovastin saarnaa Kokkolan kirkosta, sain ottaa vastaan Herran siunauksen Kannuksen kirkosta, kotikirkostani.
Ja illan päätteeksi kierrettiin parin tunnin lenkki kevät illassa.
Kiitos tästä viikosta, tästä viikonlopusta, tästä kauniista kevätillasta!

 

 

Villasäsongen har inletts!
Hur jag njöt. Havsdoften, fåglar, rök, brasan och bastun. Oh bastun!
Hade bestämt mig att  doppa mig, det måste gå.

Det gick nästan. Vattennivån var låg igen, inget kålandet för mig tack, vatten naturligtvis ISKALLT.
Bredvid bryggan hade vi cirka halv meter vatten, där siktade jag.
Sa jag redan att det var ISKALLT. Nå fötter, ganska säkert baken eftersom jag hukade i all hast,
lite armar och så var det att panik springa bort.
Men i alla fall jag blev blöt och var jätte nöjd! 
Voj hur man känner sig tacksam och trygg i själen på soffan, se solnedgång som alla andra dagar.
Jag ska bara andas och lita på att vi klarar oss. 
På söndagsmorgon gick till kyrkan, i tre olika kyrkan.
Tog en titt i Haapajärvi kyrkan, mammas hemkyrka, lyssnade på predikan från Gamlakarleby kyrkan,
tog emot Herrens välsignelse från Kannus kyrkan, min hemkyrka.
Dessa tider har fört någonting underbart med sig. 
Nu sitter jag här är tackar för denna vecka, denna helg, denna vacker vårkväll. 

 

Väriä

 

Kevät on niin mahtavaa aikaa.
Kaikki on ruskeaa, harmaata, murtunutta ja likaista.
Ja silti saa iloita! Koska kaiken kuolleen alta on pursuamassa elämää esiin.
Maantienvarren pölyinen ojanpenkka joka osoittaa aurinkoon kertoi sen tänään.
Vihreitä ruohonkorsia kohoaa varovasti mutta päättäväisesti roskan alta esiin.
Purjeveneitä on laskettu vesille. Nuoret pyörivät koulunpihalla (etäisyyttä oli) ja ilonkiljunta kaikuu.
Ja lokit. Lokit huutavat kesää.
Niinhän mekin ollaan kuin ojanpenkka aurinkoa kohti, janotaan valoa ja lämpöä,
mutta ennen kaikkea koronan keskellä toivoa.

 

 

 

Blir inte trött att älska våren!
När allting är grått, brunt, dött och smutsigt, men ändå fylls man av glädje. 

Snart börjar det ske.
Dikskanten vid vägen visade den idag, lutande mot solen suger den i sig värme och sant som det var
grönt börjar komma fram!
Segelbåtar har lagts i sjön, ungdomar cyklar runt omkring vid skolan, glädjerop ekar bara.
Och fiskmåsar, dom skriker sommar.
Vi är ju som dikskanten som lapar i sig solen, väntar och önskar ljus och värme.
Men mest av allt hopp, under denna tid. 

 

 

Harmaata

 

Sunnuntaina ajeltiin mökille korjaamaan vielä laituria.
Tie oli kuoppainen, liejuinen ja roudan runtelema. Semmoista vatkausta ei meidän
sheltti prinsessa kestä vaan pakki on sekaisin ja oksennuspussin kanssa täytyy matkaa tehdä.
Ei tule reissukoiraa tästä.
Perillä oli niin tasaharmaata kuin kevät sunnuntaina vain voi olla.
Tänään asteet jo kohosivat, aurinko tuli esiin, takkia piti lenkillä aukaista ja hiki tuli.
Ei päivää etteikö edes kerran kävisi mielessä mikä onni että on kevät.
Ettei tätä koronaa tarvi kestää pimeyden peittäessä maan.

 

Kevät ei kysele

 

Lauantai-ilta.
Kovaa pohjoista tuulta ja paljas väritön maa.
Kevät on tauolla, linnut laulua kuuluu mutta kylmää on.
Sain kuvata yksivuotiasta tänään, kontata, hyppiä, loikkia ja venyä eri suuntiin että pallerosta saatiin
iso määrä kuvia selattavaksi. Hikihän siinä tulee ja yleensä naurua piisaa kun kuvattava ihmettelee ympärillä
hyppiviä tätejä, mammoja ja mummuja. Ihanaa hommaa.
Nyt on kierretty pitkä lenkki metsän kautta ennen saunaa.
Viikko tätä korona-aikaa on taas takana. Kuten jokainen, sitä toivoo ja kauhistelee
miten kauan vielä pitää jaksaa, miten kaikki voisi muuttua normaaliksi taas.
Sitten suunnataan katse takaisin tähän hetkeen.
Nyt on ilta, tuuli on vähän tyyntynyt, lumesta ei juuri tietoakaan enää,
kevät lähestyy kohti sitä hetkeä kun vihreys alkaa.
Siihen ei vaikuta korona eikä kiellot, kevät ei kysele lupaa.

 

 

Keltaista!

 

Aurinko häikäisi läsnäolollaan sisäisesti ja ulkoisesti niin että silmiä ei oikein saattanut
pitää auki. Maa on nyt saanut vähän reippaamman lumipeitteen kuin maanantaina mainitsemani tomusokerikuorrutus.
Meillä jouduttiin auraamaan piha, Öjantien sain lumiaura ajella läpi.
Merkillisen pääsiäisen päätteksi lumimyrsky.
Nyt jos sitten jatkettaisiin lumen kanssa ensi syksynä, kiitos.
Aurinkoa mielelle on löytää keltainen laukku (Lindex ja ihan myymälästä) ja huivi Prismasta.
Minun mieleni iloitsee kun värit sopivat yhteen, näin on aina.
Muuten kivijalkakauppojen huoli on niin käsinkosketeltava, kunpa vain asiakkaat palaisivat kun korona hellittää.
Ettei tarvisi sulkea ovia. Ettei kaikkea tarvisi tilata netistä, saisi hakea kaupasta ja pukea heti päälle.
Se on meistä kiinni.

 

 

 

Solen kom plötsligt fram mitt i det vita landskapet.
Mängden av ljuset! 

Ni ser ju, vi har fått lite mera än önskat av snö. Plogbilen fick ta en sväng i Öja, gubben fick skotta snö på gården. 
Efter en märklig påsk kom snöstormen. 
Men om vi skulle nu fortsätta det här med snön nästa höst, tack! 
Sol i sinnet har jag fått av en gul väska (Lindex, från butiken) och halsduken från Prisma! 
Blir så glad när färgerna matchar, alltid och speciellt nu. 
Oron i butikerna är stor just nu, hoppet att folk återvänder efter corona tider. 
För att inte behöva stänga butiker. Jag hoppas att vi kommer ihåg att ätervända, för att inte behöva beställa allting från nätet. 
För att ge jobb och liv i stan.
Det är vi som avgör det. 

 

Annorlunda påsk

 

Ilta on tullut, omituisin, onnellisin, stressittömin pääsiäinen alkaa kallistua kohti loppua.
Ollaan ihan ihmeissään onnittelujen määrästä meidän kihlaparille, kiitos teille!
Perhe on saanut olla yhdessä, isovanhempia ei ole päästy tervehtimään, mutta videopuhelun kautta saatiin
vähän korvausta asiaan. On syöty hyvin (ja ihan kaikki on syöty, kauppa kutsuu taas..), on lenkkeilty, on saunattu,
on luettu, katsottu televisiota, oltu liikaa somessa ja tässä ollaan.
Arki nurkan takana.
Lunta sataa ja metsä on taas tomusokerikuorrutettua ennenkuin hetken päästä sulaa.
Lenkkeilen kuitenkin mieluummin lumisateessa kuin eilisen kaltaisessa vesisateessa.
Siellä ei liikahtanut Tinkan tassu kovinkaan kauas.
Kynttilän liekki lepattaa vielä hetken, sitten jätämme taakse tämän pääsiäisen ja
toivomme että arki vie meidät nopeasti tavallisempaan olotilaan ilman virus uutisia.

 

 

Det lutar mot kvällen och denna konstig, lycklig, stressfri påsk börjar vara över.
Vi har alla fått så mycket grattisar pga. våra förlovade ungdomar, vi tackar så hjärtligt! 

Vi har fått fira påsk tillsammans, saknat mor/farföräldrar, tagit videosamtal som ersatt lite bristen på närvaro.
Vi har ätit massor (bokstavligen massor..), njutit av långa vandringar, badat bastu, läst böcker, tittat tv, tillbringat allt för mycket tid i some. 
Och nu är vi här, vardagen väntar runt knuten.
Tittar ute och tycker att nog är snö ändå vackert, vackrare än regn just nu. 
Ljuset brinner ännu en liten stund, sen lämnar vi bakom oss denna märkliga påsktiden och
hoppas att vardagen fort för oss närmare till en vanlig vardag. 

 

 

Yhteinen polku

Pääsiäispäivän aamuna lumi peitti maan ja sydämen täytti ilo!
Puhelimeen oli juuri kilahtanut viesti nuorilta, kuvassa sormus kiilteli kilpaa silmissä loistavan onnen kanssa!
Meillä on kihlapari, Wilma ja Sami.
Matkaa on jo tehty yhdessä ja nyt se jatkuu lupauksen kanssa.
Sinä olet minun ja minä olen sinun.
Nämä kuvat otettiin kolme vuotta sitten, ensimmäisenä keväänä.
Hymy oli silloin herkässä, ilo kipinöi ja onni pakahdutti sydäntä.
Kipinöiköön teille onni ja elämä, pitäkää toisistanne huolta.
Siunatkoon teitä Taivaan Isä teitä, nyt ja aina.

 

 

På påskdagens morgon var marken vit och hjärta full av glädje.
Tittade ännu på telefon och meddelanden där lyckan i ögonen sken i kapp med ringen i bilden!
Vi har ett förlovningspar, Wilma och Sami! 
Nu fortsätter deras väg med en löfte, 
jag är din och du är min.
De här bilderna togs på första våren.
Det gnistrade, glädjen bubblade som en bäck på våren.
Må det följa med er, ta hand om varandra.
Önskar Guds välsignelse till er, nu och alltid. 

 

 

 

Lankalauantaina

 

Pitkänä perjantaina käytiin tarkistamassa laiturin tilanne.
Olihan se melkoisella mutkalla. Muutaman tunnin äherryksen jälkeen laituri oli lähes ennallaan!
Vesipumpulla, älkää kysykö miten,  mutta Tomppa sen suoristi ja nyt vaan vähän laiturin päätä pitää fiksata,
muuten täysin kunnossa!
Tulet laitoin takkaan ja tunnustelin tulevaa mökkikautta.
Linnunlaulu is back! Oletteko huomanneet. Mustarastaan laulu kevät illassa, hyvänen aika.
Ensimmäinen kakku on syöty. Joutuin piti siis seuraava leipoa.
Suklaakakku Kaisan ohjeella. Aivan niinkuin pesuvadillinen (no melekein) karkkeja ei piisaisi
piti kakku vielä tehdä. Mutta kun tuli mansikat ostettua ja kaikki.
NIIN hyväää.

 

 

Vi tänkte kolla bryggans läge på långfredagen. 
Nog var det ju en sorglig syn, som vi anade. 
Men efter några timmars flitig pysslande var den som förr igen! 
Med hjälp av vattenpumpen fixa han det, fråga inte mig hur det går till. Jag bara undrar och aploderar. 
Vi hade eld i spisen och njöt av tanken av inkommande villasäsong.
Fågelsång is back! Har ni märkt? Koltrastens ljuvlig sång är som balsam för själen.
Första kakan är uppäten och tydligen räckte det inte att ha massor (varför?) av godis här hemma, 
utan fort måste jag baka en kaka till. Det blev en chokladkaka, för att jag hade ju köpt jordgubbar o allt…
Den smakar SÅÅ gott!

 

 

Tinka gulleplutt sitter som en liten stjärna numera när man fotar. 
Sötisen.

 

#sendhelp #nocaloriesiassume