maaliskuu 2021

Malkamaanantai

Viikonlopun ihana auringonpaiste ja lämpö on vaihtunut
vesisateeseen ja kovaan tuuleen. Lumi sulaa silmissä. Lauantaina huhkin pihalla lapioiden
lunta paljun ympäriltä ja reittiä auki meidän laavulle.
Nyt voi todeta että ihan turhaan heiluin lapion kanssa, luonto olisi hoitanut homman.
Mutta ainahan se hikoilu menee talteen!
Monet on ne hiljaiset viikot olleet jolloin tuleva juhlapyhä vain piipahtaa mielessä.
Toisin on nyt, kolmena päivänä esitämme koululaisille pääsiäisvaellusta eli asian
ytimessä ollaan. Niin hienoa. Normaaliaikana yksi päivä olisi riittänyt, nyt on porukka jaettava
sopiviin ryhmiin ja aikaa menee enemmän. Onni on että tämäkään onnistuu.
Katsoin netistä että tämä hiljaisen viikon maanantai on malkamaanantai nimeltään, muistuttaa meitä siitä että
yleensä vikaa löytyy aina itsestäkin, vaikka helpointa se toisissa on nähdä.
Hyvä muistutus, pandemian väsyttämänä tulee äkkiä osoiteltua yhtä sun toista ratkaisua syyttävällä sormella.
Nyt on paikallaan maanantai sauna, kylmän kalseaan keliin täydellinen apu.
Kuvissa minä ja viimeisin riddari, äidin tekemä villapaita, Wilma kuvasi sunnuntaina.
On se hieno.

Malkamaanantai Read More »

Vårsång

Kohti hiljaista viikkoa mennään.
Hiljaista on vain koiran olo tällä hetkellä, Tinkan ontumisen syyksi paljastui alkuviikolla luupiikki
varpaassa. Vähän helpottikin että löytyi syy, suuria turhautumisen tunteita on aiheuttanut vetelä lenkki kaveri. Lenkkien pituudetkin on olleet varsin maltillisia, muutamaa kilometriä kerrallaan.
Samaa jatkuvaa pohtimista tämän koiran omistaminen on osaltaan kuin lasten kasvatus.
Tässä hommassa olen vain mielestäni todella paljon huonompi!
Viikolla on valmisteltu koululaisten pääsiäisvaellusta, on ollut hotellikuvausta ja kuva-albumin tekoa.
Hiihtokelit loppuivat Öjasta kertaheitolla ja yhtäkkiä illalla pajunoksia
hakiessa kuulin mustarastaan ihanan laulun hiljaisessa kevätillassa.
Paras kevätlaulu.
Hanget painuvat kasaan, alkaa olla sopiva hetki kaivaa palju lumen alta, ehkä pääsiäisenä
saisi vuoden ensimmäisen paljukylvyn.

Vi går mot stilla veckan.
Hos oss är det bara Tinka som har stilla liv, nämligen hon har sjukledigt pga benpigg i ena tå!
Vi tog en haltande lilla vän till veterinären och där hittades orsak varför hon har varit så motvillig att gå på länk sistone. Man känner sig så otillräckligt ibland som hundägare..
Under veckan har vi förberedd skolbarnens påskvandring, jag har haft roligt hotell fotografering, har jobbat med en fotobok, så härligt varierande igen!
Våren svepte över Öja under veckan, skidsspåret försvann men något härligt kom istället,
koltrastens vårsång! Hämtade videkvistar och njöt av tanken att våren, sommaren allting är framför oss.
Det börjar bli dags att gräva fram badtunnan, kanske blir det premiär under påsken!

Vårsång Read More »

Jäällä

Sunnuntai aamuun sai herätä kiireettä, ulkona pauhasi vaakasuoraan puhaltava myrskytuuli.
Oli sopiva hetki piipahtaa mökillä tarkistamassa tilanne.
Kyllähän eilen radiosta kuulemani kesälaulu kuunneltuna mökin sohvalla (Jag trivs bäst i öppna landskap, nära havet vill jag bo..) varsin kaukaiselta haaveelta tuntui… Saunan edessä puolen metrin lumivalli, puhumattamaan mökkitiestä, sen peittää saman paksuinen lumi kerros.
Kesä, suo kohti jo huokailen..
Mikään ei ollut rikki ja niinhän tuo menee kuten tähänkin asti, yhtäkkiä on juhannus.
Käytiin iltalenkki jäällä kävelemässä, vähän työlästä, joka toinen askel painuu lumen läpi, tuuli jaksoi vielä
puhaltaa niin ettei puhetta kuullut eikä koirakaan niin tykännyt. Kaunista oli silti.
Rauhallinen viikonloppu on iltapaa vaille valmis.
Kevätpäiväntasaus on ohitettu, valon aika on täällä!

Stormen idag var häftig.
Efter en mycket stillsam morgonmål steg vi i bilen och körde till villan.
Inte hela vägen, sista biten är täckt med tjockt lager av snö.
Likaså gårdsplan vid villan. Att lyssna Jag trivs bäst i öppna landskap – på soffan och titta på vågorna
känns väldigt avlägsen dröm ännu. Men nu är det ljusets tid iallafall!
Oundvikligen kommer sommar. Troligen snabbare än man tror.
På kvällen var vi på isen och gå. Det blåste ordentligt ännu, det var jobbigt att gå, fötterna sjönk i snön, hunden
trivdes inte heller. Men vackert var det.
Nu är vi igen framför en hel ny vecka, våren är här!

Jäällä Read More »

Lahjaksi

Maaliskuun puolivälissä armon vuotta 2021 voi ihmetellä että
vuosi (!!) on kulunut pandemian kanssa.
Mikä viime keväänä sai haukkomaan henkeä, poikkeustilat, kaiken peruuntuminen, nyt vain saa
huokaisten toteamaan että ei kai se auta kun siirtää eteenpäin.
Eilen siirrettiin toistamiseen Yövaellusta eteenpäin, nyt toiveikkaasti syyskuulle.
Nuorten puolesta harmittaa että opiskelija elämä on aivan toista mitä odottivat.
Toisaalta meillä jo (juu olen todellakin sortunut tähän) fraasina pyörivä ”ei meiltä 70-luvulla syntyneiltä kysytty ahistaako, itekseen piti vaan selvitä..” on nyt ollut hyvässä käytössä!
Ei ole mitenkään arvostettua nuorten puolesta. Yritän käyttäytyä.
Mutta yllättäviä juttuja tulee esiin tänä ”riemuvuonna” sanan jonka entinen esimieheni (ihana Aune-Inkeri) lanseerasi,
kun lähestyn ikävuosia 5 ja 0.
Ihan riemukkaalta ei vielä ole vaikuttanut, paljon on surullista ja haastavaa tapahtumaa lähipiirissä.
Toisaalta upeasti nousee ylös jokainen hieno hetki, monta niistä on liittynyt kuvaamiseen.
Kuvaaminen on parhaimmillaan ilon antamista, lahja! Ajatella, saa antaa lahjoja työkseen!
Kuvissa itselleni lahjaksi antama myrttipuu (saa nähdä osaanko antaa sille elämän lahjan, surkea hortonomi voi vain toivoa) ja meidän nuoret (joita juurikin piinaan 70-luku lohkaisuilla..). Ihanat mussukat!
Kaikki kuljemme kohti suurinta lahjaa, pääsiäistä, valo lisääntyy, toivo on ja pysyy.


Lahjaksi Read More »

Nuotiolla

Nuotion savua, yhdessäoloa, jakamista, naurua ja lepoa.
Sain hetken olla näiden daamien seurassa jotka ehkä harvoin näkevät toisiaan
oikeasti, mutta aina on helppoa olla yhdessä.
Rannasta palasin kotiin syömään vastaleivottua pitsikakkua ja nauttimaan lauantain tunnelmasta.
Kun viikolla on paljon tekemistä, on lauantai minulle keidas, parempi kuin sunnuntai,
aamulla ei tarvitse herätä kellonsoittoon ja saunan lämmitys on päivän kohokohta.
Pienet ilot.
Uutta viikkoa kohti!

Nuotiolla Read More »

Villapaitoja ja mansikkakakkua

Sunnuntaina juhlittiin ihan vähän ihan pienellä porukalla.
Kihlaparia, syntymäpäiväsankaria, nimipäiväsankaria. Että juhlittavaa oli kyllä.
Äidin neulomat villapaidat on nuorilla päällä, minkälainen lahja!
Äidillä ja isällä on taas villapaidat viidenkymmenen vuoden takaa jotka äiti on myös neulonut!
Ja minä sain uuden hienon riddarin jonka äitiltä tilasin.
Hienon viikon hieno päätös.

Villapaitoja ja mansikkakakkua Read More »

Hyvän mielen perjantai

 

Aurinkoa, kovaksi jäätyneet polut metsässä, pakkasta, höpinää ja haahuilua,
nuotion äärellä kaffittelua. Hyvän mielen iltapäivä ulkoilu!
Illalla ennen saunaa luisteluhiihto lenkki naapurikylän ladulla ja sielläkin mukana hyvää seuraa.
Hyvän mielen saunalenkki!
Ihan hengästyttävän paljon on viikkoon mahtunut töiden lisäksi!
Ei ole edes ehtinyt normaaliin tapaan huokaillen kaivata Lapin tuntureita.
Se tuntuisi ihan nololta jo näin hienon viikon päätteeksi.
Lumisade saapui luvatusti, erinomainen hetki leipoa jotain!

 

Hyvän mielen perjantai Read More »

Glädje!

 

Tulin kirjoitelleeksi aiemmin täällä miten olisi ehkä aika
jo alkaa toteuttaa kivoja ideoita eikä jäädä niitä päässänsä pyörittelemään,
niin että lopulta kaikki ideat vain hiipuvat pois.
Niinpä tavattuani aamulenkillä Kerstinin tällä
hiihtolomaviikolla sain idean. Koska oli aihetta iloita tästä hetkestä,
elämästä ja auringonpaisteesta. Ehdotin että kuvattaisiin, ei syynä sen enempää tai vähempää
kuin että on hetki elämässä jolloin tuntee suurta kiitollisuutta.
On sanomattakin selvää että idea kannatti sanoa ääneen!
Meillä oli niin kiva hetki, merkityksellinen monella tavalla.
Naurua ja ihmettelyä siitä miten paljon iloa saatiin näin pienestä asiasta.
Epäröivä askel kannatti jälleen ottaa, palkaksi sain paljon suurempaa
kuin rahaa, sain jaettua ILOA!

 

 

Vi träffades av en slump på en morgon denna sportlovsveckan,
Kerstin och jag. Efter vår pratstund fick jag en idé, en sådan som vanligen 
blir inte sant för att jag får inte sagt ut det. Men i år tänker jag ju bli bättre på att våga. 
Orsaken var ju så klar, tacksamhet av att få leva, att solen skiner! Behövs det mera?
Vilken fin stund vi fick!
Skratt och prat, djupa tankar att dela, under en kort stund vid stranden.
Glädje!

 

Glädje! Read More »