joulukuu 2018

Årets sista söndag

 

Vuoden toiseksi viimeinen päivä on aloitettu yhtäältä laiskasti, nukuttiin myöhään, toisaalta reippaasti, tehtiin puolentoista tunnin metsälenkki koiran kanssa heti aamupalan jälkeen. Ja siitä iso osa umpimetsässä, ei että vihaan semmoista tarpomista, mutta kyllä polku on ihana kun jorpakosta pääsee ulos. Öjan luontopolku on täydessä käytössä vaikka on talvi, se on mahtavaa!
Meidän lähilammella oli luistelujälkiä ja latu kiersi ympäri. Luonto on lähellä ja siellä viihdytään.
Jos jotain nyt ihan pikkuisen voisi pyytää, niin lunta, please.

 

 

Årets näst sista dag har börjat på ett fint sätt. Vi vaknade sent, men efter det tog vi en och en halvtimmes skogslänk med hunden. En stor del av den vandrade vi utanför stigen, uh det hatar jag. Men oj vad vandringsleden är skön efter man kommer tillbaks till den. Öja vandringsled är i full bruk fast mitt i vinter. Så härligt! Vår närmaste pott, Eidsflagan har fått is över sig, en skidspår går runt och ena kanten han man åkt skridsko på den. Naturen är nära är man trivs i den. Om man kunde önska något, så är det snö, lite mera snö tack!

 

Årets sista söndag Read More »

Mustaa ja kuparia

 

Sain kuvata tämän upean asunnon syksyllä!
Sen suunnitteli Jaana Niemi, Sisustuspaletti. Jaana oli mukana projektin alusta asti, tilankäytön suunnittelusta asunnon sisustuksen viimeistelyyn saakka.
Tuloksena on asunto jossa heti sisään astuessa saa henkäistä ihastuksesta, asunto tuntuu avaralta ja valoisalta vaikka musta on vallitseva väri.
Lisää kuvia löytyy täältä.

 

 

Tidigare på hösten fick jag fota sånt här!
Den här vacker lägenhet har inredningsplanerare Jaana Niemi, Sisustuspaletti Oy, planerar från bottenplan till ett färdigt inrett hem.
Lägenhet känns rymligt och ljust oavsett att det dominanta färgen är svart.
Mera bilder hittar du härifrån!

 

Mustaa ja kuparia Read More »

Vuoden viimeinen

 

Ja sitten tulikin jo vuoden viimeinen perjantai.
Kaunis, sumuinen ja muutaman asteen pakkanen, kyllä kelpaa.
Pientä pintasiivousta, kunnon lenkki valoisaan aikaan ja vähän töitäkin on ehtinyt tehdä siinä lomassa.
Nyt odotellaan saunan lämpiämistä ja voi todeta kiitollisena että vuoden viimeinen perjantai on ollut ihan mahtava!

 

 

 

 

Årets sista fredag.
Vacker, tidvis dimmigt med några minusgrader, väldigt fint.
Har slarvstädat, tagit en långpromenad på ljusa tiden och hunnit jobba lite däremellan.

Nu väntar vi på bastun. Så årets sista fredag har varit allt man kan önska sig, tacksam!

 

Vuoden viimeinen Read More »

Tapaninpäivä

 

Tapaninpäivän ajelu tehtiin mökille.
Asteet nollan tuntumassa, aurinkoista ja ei oikeastaan tuullut ollenkaan. Uskomattoman kaunis keli.
Seurasin miestäni sokeasti jäälle, jos tuo luonteeltaan turvallisuuspäällikkö uskaltaa jäälle niin menen varmasti perässä.
Onneksi mentiin, aurinko on niin matalalla ettei se omaan rantaan osunutkaan, vastarannalle kyllä.
Jäällä oli verkkoja laitettu, luistelijoiden jälkiä ja pilkkijöitä. Yksin ei tarvinnut olla.
Iltakahville saatiin seuraksi äiti ja isä, loppuillan kruunasivat Notting Hill ja Sällskapsresan 2 Snowroller,
elokuvat jotka luulisi että on nähnyt liian monta kertaa.
Mutta ei, parasta viihdettä!

 

 

Julannandag gav sol och skön väder. Vi körde till villan och mötte de här vyer.
Följde min man till isen med blind tillit, vågar han dit, säkerhetschefen på naturen, följer jag.

Tur att vi gick solen mötte stranden och det var vackert. Och vi var inte ensam och inte de första som hade vågat dit. 
Dagen var fin och slutade på bästa sätt, med två favorit filmrepris, Notting Hill och Sällskapsresan 2 Snowroller.
Julen, tack att du kom, vi ses nästa år! 

 

 

Tapaninpäivä Read More »

Julannandag

 

Olohuoneen nurkassa nököttää meidän söpö joulukuusi.
Viime vuoden kuusesta ei ole muistoja kun se oli kaltereiden takana sitä väijyvän koiranpennun takia.
Hyvin meitä palvellut piano on päässyt musiikkia harrastavaan kotiin ja meille jäi tilaa ja väljyyttä, ah.
Pääsin eilen hiihtämään!! Toinen hiihtohanska jäi kotiin (paitsi juuri selvisi että siellähän se oli penkin alla) joten vedin näppylähanska/hiihtohanska kombolla 700 metrin jäistä baanaa hymy huulilla. Ai että.
Illalla pelattiin nuorison kanssa lautapelejä.
Tapaninpäivä on valjennut, nuoriso on täältä häipynyt, kuka Ruotsiin, kuka toiselle puolelle Öjaa.
Tänään olisi maistunut jo grillimakkara mökillä, mutta sellaista tuotetta ei tullut jouluostoksilla hankittua joten jotain muuta joutunee keksiä.
Jotenkin on jo niin paljon valoisampaa!

 

 

I år har vi nog sötaste julgran. Har inga minnen hur fjol årets gran såg ut, kanske för att den var bakom en galler pga en hundvalp.
Pianon står nu i ett annat hem där den används och vi har fått mera rum, härligt.

Jag fick åka skidor igår!! Med en skidhanske och en trädgårdshanske (hittade bara ena framme vid skidbanan, idag hittades den under bänken…) njöt jag av isig  700 meters bana med leende på läpparna.
På kvällen spelade vi brädspel med ungdomarna.
Nu har vi julannandag och alla har försvunnit, vissa till Sverige, vissa till andra sidan av Öja.
Idag skulle man ha kunnat äta grillkorv vid villan, men den kom jag inte ihåg att köpa när jag julhandlade.
Härligt att det är redan ljusare, åtminstone känns det så!

 

 

Julannandag Read More »

Jouluaatto

 

Jouluaatto vietettiin jotakuinkin niin kuin aina ennenkin.
Heräiltiin hitaasti, keräiltiin tavarat mukaan ja joulurauhanjulistuksen jälkeen lähdettiin ajamaan mummulaa kohti.
Siellä oli vastassa kaksi punaposkista tylleröä kuumeisen odotuksen vallassa.
Koirat sopivat nokkimisjärjestyksen nopeasti (Papu määrää missä Tinka voi olla.. heh) ja sitten olikin vain kaksi rauhallista ja söpöä koiraa talossa.
Syötiin ihanaa äidin ja isän laittamaa jouluruokaa, ähkittiin ruokakoomassa, jaettiin lahjoja ja illan päälle ajeltiin kotiin.
Pakko oli pysähtyä ABC:llä täyttämässä jääkaapin puutteita.
Kyllä ennen olisi ankarasti ottanut päästä ajatuskin, nyt ei. Että onneksi sitä kehittyy.
Ilta kului suklaata syöden, punaviinia maltillisesti nauttien, kirjaa lukien, elokuvaa katsoen.
Nuoret lämmittivät yösaunaa samalla.
Tämäkin joulu on kuten elämä, ei tasaista onnen auvoa ja glögin tuoksua, vaan pieniä sydäntä lämmittäviä hetkiä vastoinkäymisten lomassa.
Aatonaattona auto ei käynnistynyt kirkkoon lähtiessä. Ei ollenkaan. Lähdettiin kiireellä toisella autolla mieli mustana. Parkkipaikkaa etsittiin ympäri korttelia, KAIKKI olivat tulleet kirkkoon. Penkissä viimein hengitys tasaantui, saatoin jopa nauttia. Lähtiessä mieli oli suht iloinen ja levollinen.
Nyt Tomppa sai auton vara-akulla käyntiin. Toivottavasti akku vain oli tyhjä.
Tänään jos pääsisi hiihtämään. Selkä on ollut hyvässä kunnossa ja VIIKON. Siitä super onnellinen.
Pieniä hetkiä, niistä pitää ottaa kiinni.

 

 

 

Fin julafton hade vi år. En julafton som vi typ alltid har haft. 
En lugn morgon, julgröt och sen bär det av mot mommos o vaaris efter julfred från Åbo torget. 
Väl framme möt vi två söta flickor med röda kinder och ivrig väntan för jultomten.
Hundarna hittade sina platser snabbt (Papu bestämmer, Tinka lyder.. heh) efter det hade vi två lugna hundar hela kvällen.
Vi åt mammas o pappas ljuvlig julmat, låg på soffan i matkoman, öppnade julklappar och körde hem senare på kvällen.
En snabb besök vid ABC (hur jag skulle ha stressat över det förr, tack o lov man växer under åren).
Lugn och skön julafton kväll med film, bok och choklad. Ungdomarna hade julnattsbastun.
Denna jul har varit som livet annars är, inte bara sköna stunder och glögg doft, utan korta stunder av lycka.
Bilen startade inte alls när vi skulle till kyrkan söndagskväll. Inte alls. Vi tog en annan bil, körde iväg med orosmoln över huvud försenad redan. Sökte efter parkeringsplats då precis ALLA hade kommit till kyrkan. Det tog länge i bänken att lugna ner sig, men till sist gick vi hem med hopp och glädje.
Idag fick Tom bilen igång, hoppas det är bara batteri som ska bytas.

Om man skulle få åka skidor idag. Ryggen har varit bra en VECKA, är så lycklig över det.  
Korta stunder, det är värdefulla de.

 

 

Onni ja pettymys ne vasta ovatkin lähekkäin kaksivuotiaan elämässä.. Paketti Annille, ei pakettia Annille.. Mutta lopulta omien lahjojen kanssa hyvä mieli.

 

Jouluaatto Read More »

Joulu tullut on

 

Nyt jos olisi kissa niin kehräisi.
Kaikki mitä oli pakko ehtiä olen nyt joko ehtinyt tai vetänyt muuten vain viivan yli.
Ensimmäinen jouluruoka on syöty tälle vuodelle ja se oli HYVÄÄ. Ainakin minun mielestä. Sain tehtyä  joulukattauksen josta tykkään ja saan siitä tässä hämärässä keittiössä kynttilöiden lepattaessa nauttia. Käytiin vielä valoisaan aikaan ulkoilemassa ja nyt kahvittelen hiljaisessa talossa.
Illalla mennään kirkkoon ja huomenna on aatto.
Toivon teille kaikille oikein hyvää joulua!

Om man skulle vara en katt skulle man spinna nöjd just nu.
Allt som man skulle hinna göra har man gjort eller glömt.

Årets första julmat har vi ätit och det så GOTT! Min juldukning lyckades fastän jag hittade aldrig en julbukett jag önskade. Det blev annorlunda men jättebra. Får sitta nu här och njuta av det i tysta huset. 
Ikväll ska vi till kyrkan och imorgon är det julafton.
Jag vill önska er alla en riktigt god jul!

 

 

Joulu tullut on Read More »

Julgran

 

Niin saavuttiin jouluun.
Ja allekirjoittaneen vuosittaiseen nonstop hääräämispäivään, jolloin mikään ei tule valmiiksi, lista lyhenee mutta ei lopu, ahdistus kasvaa ja lopulta lähden lenkille ja yritän tulla järkiini. Voi voi, kun haluaa liikaa eikä mistään toisaalta halua luopua, niin kyllä kai sen jo tietää miten se homma päättyy.
Mutta, olen oikeasti käynyt kesken puuhien metsässä hakemassa oksia ja havuja. Ja illalla pitkän metsälenkin otsalamppujen, miehen ja koiran kanssa. Nauttinut kynttiläsaunasta, löylyn ja havujen tuoksusta.
Nyt olen vain ihan poikki.
Enää huominen jouluaterian valmistus (joo varaslähtö perinteisesti, koska aatto mummulassa) ja sitten vieteri oikenee!

 

 

 

Så har vi kommit till julen igen.
Det betyder att min årliga nonstop jobba jobba med to do-listan dagen var idag. Onödigt att säga hur slut man är nu.
Då man vill så mycket och hinner aldrig allt man vill. Men, har pausat mitt i dagen i skogen.
Och tagit en lång skogspromenad med pannlampor, gubben o hunden. Njutit av bastun med levande ljus, granris doft och mjuka löyly.
Julskinkan åker till ugnen i natt (ju vi har traditionsenlig tjuvstart pga julafton är vi hos mommos) så imorgon ska julmat lagas, efter det, soffläge!
Och tänker njuta av kvällen just nu!

 

Julgran Read More »

Jouluviikolla

 

Jouluviikolla olen istunut kahviloissa kahtena päivänä ihanien ystävien kanssa!
Alkuviikosta Annikan kanssa Cafe Kahvipuussa vierähti pitempään kuin pitikään, niin kuin aina, jutellessa. Kiirehän siinä tuli joululahjaostojen kanssa.. Mutta kiire taitaa sopia silti minulle, jää turha jahkailu pois, jos jotain löytyy se laitetaan pakettiin.
Eilen juhlittiin toisen rakkaan ystävän synttäreitä kaappaamalla Heli mukaan leivoskahveille.
Taas meinasi tulla kauppareissun kanssa vähän kiire. Mutta eikö tämä nyt mene silti ihan oikein?
Tänään onkin vuoden viimeinen kuvauskeikka illalla, sen kun saa vielä valmiiksi niin JOULULOMAA tulossa.

 

 

Aldrig förr har jag suttit i cafe i dagarna två under julveckan! Med härliga vänner.
I början på veckan med Annika i Cafe Kahvipuu satt vi alldeles för länge, fick bråttom med julshopping. Men tydligen passar det för mig, för då är man effektiv, om man hittar något så köper man det utan tvekan. 

Igår firade vi kära Helis födelsedag. Vi kidnappade henne med Wilma och satt och njöt av bakelser och kaffe dagen till ära. 
Igen blev det lite tight med shoppasi men det gick så bra ändå.
Man är så tacksam av vänner. 
Idag är det årets sista fotojobb på kvällen, efter det ska det vankas JULLOV!

 

 

Jouluviikolla Read More »

Tinkan ensimmäinen vuosi

 

Vuosi sitten meille muutti pieni ja päättäväinen pallero, jolle annettiin pitkän pohtimisen ja äänestyksen jälkeen nimeksi Tinka.
Hakumatka Kruunupyystä illan pimeydessä oli jotenkin raastava. Säälitti pikkuinen joka vietiin sisarusten luota yhtäkkiä vain pois. Äidistä vierotus oli ihan muutama päivä sitten tapahtunut. Koko matka oli levoton ja sydän hakkasi varmaan kaikilla.
Kotiin tultua koko perhe istui lattialla ihmettelemässä  ja pentu vaelsi ympäriinsä ikuisuudelta tuntuvan ajan, muutaman tunnin kai,
ennen kuin nukahti omalle pedille.

Kaikki oli muuttunut. Ilta muistutti aivan liian paljon vauvan saapumista taloon. Ensimmäisenä yönä nukkui parhaiten pentu.
Jotenkin tilanne ei minusta ollut yhtään upeaa ja kivaa, lähinnä ahdistavaa. Mutta nyt tiesin että tarvitaan vain aikaa ja rentoa otetta.
Söpömpää otusta ei olisi voinut meille saapua, joka auttoi paljon, sekä se että meitä oli monta.
En tiedä milloin kaikki alkoi sujua ilman epämääräistä outouden tunnetta, mutta kyllä helpotti kun arki tuntui tavalliselta taas. Tunnustaa pitää että ajattelin yhdessä vaiheessa tämän olevan aivan varmasti ensimmäinen ja viimeinen koira joka meille tulee. Nyt en ihan tiedä, mutta ei tuota halua ajatella, koska meillä on nyt meille paras nelijalkainen perheenjäsen.

Ulkona rampattiin uskomattomat määrät, talvi asetti hyvät ja huonot puolensa. Kauhea pukeminen hidasti pennun kanssa ulos ryntäämistä ajoissa ennen lätäkön ilmestymistä lattialle. Toisaalta ulkona oli kylmää ja lumista, pikkuinen ei hirveästi viihtynyt, joten äkkiä toimitus ja takaisin sisälle.
Neljä kuukautta vanha Tinka oli melkolailla sisäsiisti, ensimmäisen juoksunsa jälkeen puolivuotiaana täysin.
Aika monta reissua ulos hankeen aamuyöstä on tehty. Ja käsittämättömän vähän siitä stressattu!
Tinka on reviiritietoinen, todellinen vahti ja paimentaja, metsästysvaistoa löytyy yllättäen myös ja rohkeutta vaikka jakaakin.
Tämä tarkoittaa että haukku lähtee herkästi.

Yllätyin (onhan tämä noloa) että koira ei ole vain rotunsa edustaja vaan aivan oma luonteensa…
Tinkan luonne on topakka ja itsenäinen. Syliin on alkanut haluta oikeastaan vasta syksyn aikana. Ja se on mahtavaa. Olkapäätä vasten ihan omasta halustaan nojaileva silkkinen sheltti sulattaa aivan varmasti sydämen. Kuka vain meistä istahtaa lattialle, käpertyy Tinka varmasti syliin.
Vieraiden kanssa on oikein rotunsa edustaja, tervehtii äänekkäästi, tarkistaa tulijan huolellisesti, antaa ehkä silitellä mutta poistuu nopeasti. Rauhoittuu aika pian omiin oloihinsa ja tarkkailee tilannetta rauhallisesti ja lopulta kyllästyy ja alkaa nukkumaan.

Mikä vuosi!
Yllätyksiä on ollut, yksi niistä on häpeä. On hävettänyt tiellä vastaantulijoita haukkuva koira niin että hikeä on saanut kuivailla. On pyydetty apua, on yritetty ja yritetään. Ei ole oikein osattu ja on tunnustettu että hankalaa on. On alettu vasta nyt tottumaan tähän koiraperhe elämään niin että enää vastaantulijat eivät hermostuta taluttajaa, se vaikuttaa toimivan hihnan päähän asti. Toisinaan.
Maalla vastaantulijoiden määrä on välillä nolla, totu siinä sitten.

Autoilu on hankalaa kun nelijalkainen matkustaja voi pahoin, ei tule ajeltua koiran kanssa huvikseen. Saattaahan tuo vielä helpottaa, voihan myös olla ettei.
Eniten on silti yllättänyt miten rakas tuo karvainen ystävä meille kaikille on.
Varsinkin meistä se joka eniten ja pisimpään vastusti koiran tuloa. Tompan sydän oli menetetty samalla ovenavauksella kun Tinka taaperteli ensimmäisen kerran sisään. Suoraan sydämeen tassutteli hän.
Kotikoira haluttiin, harrastaa ajateltiin lenkkeilyä ja ihan tavallista elämää maalla, metsälenkkeilyä varsinkin on harrastettu ihan hurjat määrät. Se on mahtavaa. Tinka kasvattaa meitä, me välillä onnistumme kasvattamaan vähän Tinkaa. Näin se menee.

Aikamoinen joululahja saatiin viime vuonna. Lahja joka antaa vain antamistaan.

 

 

 

Ett år har Tinka varit i vårt liv nu.
Ett år sen kom vi hem en mörk fredagskväll från Kronoby med liten hårboll på baksätet. Vi hade verkligen blandade känslor. Vi tyckte så synd om liten som mitt i allt hamnade i Öja, utan mamma o syskon. Väl hemma satt hela familjen på golvet och valpen gick omkring i huset en tid som kändes som evighet, troligen några timmar, sen somnade hon i sin säng. Men hon var så tapper och söt, så glädjen kom.
Dock påminde tiden allt för mycket tiden när vi har kommit hem från BB, men nu visste jag att det gäller att ta det lugnt och låta tiden gå, det blir alltid bättre. Och så var det nu också. Kommer inte ihåg när allt började kännas vanligt men nog var det roligt när det gjorde det.

Hon var ju den sötaste valp vi kunde tänka oss och vi var många som tog henne emot. Det gjorde första veckorna lättare. För mig åtminstone. Jag måste erkänna att jag undrade i början varför i fridens namn ville vi ha en hund?! Men den tanken försvann när tiden gick. Hon är bara den bästa möjliga liten hund vi kunde önska oss.
En vintervalp betyder att när valpen ska ut ska man vara dubbelt snabbare än på sommaren, för att en massa kläder ska kläs på innan man stormar ut i snön. O andra sidan behöver man inte vara ute så länge, lillen får kallt, gör sitt och sen kommer man fort in.
Fyra månader tog det, då var Tinka så gott som rumsren, efter första löp som halvårig var hon helt rumsren.

Hur många gånger ha vi rusat ut i snön på morgonnatten under första våren? Och hur lite vi har stressat över det?
Otroligt.
Tinka är en riktigt shetlandssheepdog, vaktar, vallar och en rolig egenskap till, jagar. Hon reagerar snabbt som blixt så allt detta betyder att hon skäller lätt och gärna. Måste också erkänna att kom aldrig att tänka på hur olika hundar är i naturen (jo på riktigt tänkt jag inte tanken..).
Vår Tinka vet vad hon vill och är självständig. Egentligen först under hösten har hon börjat längta efter famn. Vem än sitter på golvet kommer hon strax i famnen. En silkeslen sheltie som trycker sig mot en är nog en hjärtekrossare, sötaste som finns.
Mot gäster är hon lite avvaktande, låter kanske klappa lite, men går fort till sidan och vaktar tills hon tröttnar och börjar sova. En riktig sheltie.

Vilket år det har varit!
En av överraskningar har varit skam. Skam över att en hund skäller som tokig på vägen, hur kan inte vi få stopp på det här?! Svettigt och irriterande minst  sagt. Vi har bett om hjälp, tränat och tränar. Emellanåt lyckas vi, emellanåt inte. Mest har vi lyckats att växa själv under året. Det tycker jag påverkar på andra ändan av koppel mest. Så jobbet fortsätter.
Att man bor på landet hjälper inte heller. Ofta möter vi inte någon alls på vägen.

Men största och bästa överraskning är dock hur kär en hårig liten vän kan vara.
När hon tassade in från dörren för första gången, tassade hon in i hjärtan av oss alla. Men Tom var den som överraskades mest av den överväldiga ömhet man känner mot en hund. När hon tittar med sina runda ögonen på han, är det rätt lite han kan säga emot… 

En hemmahund önskade vi och en sån fick vi, vi kan försöka lär henne, men mest lär hon oss. 
A gift that keeps on giving, det är vad hon är!


 

Tinkan ensimmäinen vuosi Read More »