huhtikuu 2025

Kasvun ihmeitä ikkunalla.
Minulla on kukansiemeniä itämässä! Vähän liian myöhään mutta kyse on historiallisesta hetkestä!
Minullahan on nykyään joka huoneessa eläviä ruukkukukkia jotka on selvinneet hengissä yli vuoden.
Ja. Olen myös vaihtanut niihin mullat. Viime vuonna, tänä vuonna ei vielä. Jotkut on niin kasvaneet että pelottaa että tärvelen ne kokemattomana hortonomina…
Tämä on näitä ihmeellisiä juttuja elämässä, me voidaan kyllä muuttua.
Vielä en ole alkanut neulomaan/kutomaan villapaitoja.
Meillä oli viime vuonna se salaojitus projekti ja piha meni uusiksi. Voi kun surin meidän suurta tuijaa.. yritin ajatella että ehkä jotain parempaa tulee tilalle. Ja tuli! Takaterassi ja uusia istutuksia. Paras piha mitä meillä on koskaan ollut.
Kun meidän Wilma kohta valmistuu ja muuttaa Ruotsiin, yritän tuota samaa ajatusta.
Ehkä luopumisesta saa jotain tilalle mistä en tiennytkään.
Mutta kyllä siinä jotain tapahtuu äidin sydämessä kun auton perävalot katoavat kotitietä pitkin.
Maailma ja elämä odottaa, annoin mitä halusin eniten lapsilleni antaa, rohkeutta levittää siivet ja ponnistaa.
Uskoltaa luottaa että elämä kyllä kantaa.
Luin jostain että kukaan ei rukoile hartaammin kuin aikuisten lasten äidit.
Näin voi olla.

Kävelin rantaan koiran kanssa iltalenkille, kylmä tuuli painoi selän takaa,
lumi viipyy vielä maassa eilisestä mutta aurinko paistoi ja ihana lämpö täytti mielen.
Hymyilin itsekseni.
Kevät on nyt, takatalvineen ja linnunlauluineen. Ja edessä kimmeltää kesä.
No ei siinä kauan ehtinyt naureskella kun jo koira havaitsi vastaantulijan ja alettiin normaalit taistelut räyhäämisen kanssa. Onneksi täällä ei asu niin paljon porukkaa, naapuri se nytkin naureskeli kun aivan läheltä piti etteikö haukkumatta päästy ohi.
Sattui oikein kiireinen viikko joka nyt on paketissa, palmusunnuntain viikonloppu alkaa ja nuha alkaa olla ohi.
Ehdin siivota. Ja laittaa saunan lämpiämään.
Tuli niin rakkaat muistot näistä kymmenistä ja kymmenistä perjantai bloggauksista mennä vuosina, että piti ottaa kamera esiin ja istahtaa koneen ääreen.
Tänään varmistui että Wilman gradu on virallisesti hyväksytty!
Silloin kun aloitin blogia meidän Wilma oli alakoulussa ja aivan varma että isona olisi opettaja.
Väliin mahtui epäuskon vuosia mutta nyt meillä on kohta valmis luokanopettaja.
Ihmeellinen elämä.