Tässäpä tammikuun hetkiä. Lumihankea, hentoisia auringonsäteitä ja elämän opettelua Tinkan kanssa.
Viikonloppuna oltiin mummulla ja vaarilla, kaikki meni hienosti paitsi autolla matkustaminen kuljetuskopassa oli Tinkalle aivan liikaa, molempiin suuntiin meni niin sanotusti pakki sekaisin.
Tämä vähän mietitytti, asutaanhan täällä maalla ja autolla on lähdettävä aina johonkin päin.
Tiistaina rokotuksille ja nyt menivät matkat hienosti, ei isoja siivousprojekteja, helpotus!
Elämä alkaa tuntua normaalimmalta koko ajan.
Ihmeellistä silti päivittäin.

Januari stunder i bilder. Snödrivor, en aning av solen och livet med hunden.
Resa till mommos och vaaris gick ju bra, utom själva bilresan, då mådde lilla vännen rejält dåligt. Båda vägar.
Lite bekymmersamt, när man nu bor på landet och allt, bilen behövs nästan dagligen.
På tisdag var det dags för vaccinering, mera bilresa. Men nu gick det fint, kortare förstås men i alla fall, vilken lättnad. 
Livet med valpen känns mera normalt varje dag. Det är underbart. 

Hei hankien keskeltä! Tinkaa on vähän näppärämpi kuvata umpihangessa kun pääsee niin hitaasti etenemään.Tassut eivät oikein riitä, mutta yritystä on. Kahlasin tuolla pihalla ja lunta on todellakin yli polvien! Se tuntuu ihan uskomattomalta, ihanko oikeasti nyt on oikea talvi?
Näköjään aika monta surkeaa talvea on ollut.
Pienelle koiralle joka aamu on erilainen. Tuulee enemmän tai vähemmän, kinoksien päälle pääsee koko ajan vaikeammin kiipeämään, tiellä menee jännää porukkaa, hajuja on vaikka en tajua mistä, puhdas valkoinen lumi meitä ympäröi.
Sisällä pitää koetella ihmisten hermoja puremalla ja riehumalla, sitä sitten kompensoidaan olemalla aivan hirveän kiltti ja söpö.
Ja sitä ihanaa näkyä kun pieni koiranpentu kerää itsensä kiepille ja nukahtaa autuaasti. Kaikki hiipivät ja huokailevat ympärillä.. :D

Här är vi mitt i det vita landskapet! Vi har så mycket snö!
Det hjälper till när man försöker fota Tinka, fötterna är alldeles för korta att klara av i djupa snön. Allt precis allt är spännande för en liten valp. Det blåser från ett annat håll, det låter underligt från grannen, folk går på vägen och överallt doftar det intressant.
Inne i huset prövar hon nerver för allihopa med att bita och busa till, efter en kort bus attack kompenserar hon läget med att vara sötaste och snällaste valpen. Och när hon somnar går allihopa runt omkring henne med smygande steg och pratar tyst. 
Och suckar, hur söt kan hon egentligen vara?
Annat liv har vi väl också, men första frågan för alla som stiger in är, var är Tinka? :D

Uudenvuodenaattoaamu on hämyisä ja melko unelias. Tinkaa on ilolla viety ulos puoli viiden maissa, ilolla koska yhtään isompaa vahinkoa ei tämän yön aikana lattioille ilmestynyt. Seuraava reissu tehtiin puoli kahdeksan aikaan. Mutta sillä välillä on nukuttu.
Sitten on syöty, purtu kaikkea kiellettyä ja sallittua, opeteltu istumista, luoksetuloa ja menty taas ulos talviseen aamuun.
Nyt nurkassa tuhisee tyytyväinen koiranpentu vaaleanpunainen maha täynnä ruokaa ja pienet valkoiset tassut välillä unessa juoksuaskelia ottaen.
Ihmettelen.
Että elämä on nyt koiranpennun kanssa sekavaa, iloista, sotkuistakin mutta alkaa asettua paikoilleen.
Sielu alkaa rauhoittua, meitä on nyt viisi perheenjäsentä.
Joka joka kerta kun karvapallero lähestyy häntä heiluen sydämessä läikähtää.
Ihmettelen.

Här sitter vi på var sin dator när dagen gryr. Dagen har börjat länge sen, halv fem tiden var det dags att ta ut lilla hårbollen. Sömnigt och lite trögt, men nöjd ändå för nu hade inga större olyckor hänt på golvet under natten. Sen sov vi lite till. Halv åtta var det dags igen.
Efter det har vi ätit, lekt, bitit allt möjligt förbjudet och lovligt, lärt oss att sitta och komma lite grann, gått ute igen.
Nu ligger en nöjd liten valp i hörnet och sover. Liten rosa mage alldeles full med mat och godbitar av allt skolning, små vita tassar viftar i luften när hon drömmer. Det är märkligt det här.
Livet med en valp. Så roligt, så jobbigt, så full av blandade känslor. 
Men skönt att allt känns hela tiden mera normalt. Att vi är fem nu i familjen.
Varje gång hon kommer emot med svansen ivrigt viftande går en våg av värme över mig. Lilla stackarn.