Lahjaksi

Maaliskuun puolivälissä armon vuotta 2021 voi ihmetellä että
vuosi (!!) on kulunut pandemian kanssa.
Mikä viime keväänä sai haukkomaan henkeä, poikkeustilat, kaiken peruuntuminen, nyt vain saa
huokaisten toteamaan että ei kai se auta kun siirtää eteenpäin.
Eilen siirrettiin toistamiseen Yövaellusta eteenpäin, nyt toiveikkaasti syyskuulle.
Nuorten puolesta harmittaa että opiskelija elämä on aivan toista mitä odottivat.
Toisaalta meillä jo (juu olen todellakin sortunut tähän) fraasina pyörivä ”ei meiltä 70-luvulla syntyneiltä kysytty ahistaako, itekseen piti vaan selvitä..” on nyt ollut hyvässä käytössä!
Ei ole mitenkään arvostettua nuorten puolesta. Yritän käyttäytyä.
Mutta yllättäviä juttuja tulee esiin tänä ”riemuvuonna” sanan jonka entinen esimieheni (ihana Aune-Inkeri) lanseerasi,
kun lähestyn ikävuosia 5 ja 0.
Ihan riemukkaalta ei vielä ole vaikuttanut, paljon on surullista ja haastavaa tapahtumaa lähipiirissä.
Toisaalta upeasti nousee ylös jokainen hieno hetki, monta niistä on liittynyt kuvaamiseen.
Kuvaaminen on parhaimmillaan ilon antamista, lahja! Ajatella, saa antaa lahjoja työkseen!
Kuvissa itselleni lahjaksi antama myrttipuu (saa nähdä osaanko antaa sille elämän lahjan, surkea hortonomi voi vain toivoa) ja meidän nuoret (joita juurikin piinaan 70-luku lohkaisuilla..). Ihanat mussukat!
Kaikki kuljemme kohti suurinta lahjaa, pääsiäistä, valo lisääntyy, toivo on ja pysyy.


Lahjaksi Read More »

Hyvän mielen perjantai

 

Aurinkoa, kovaksi jäätyneet polut metsässä, pakkasta, höpinää ja haahuilua,
nuotion äärellä kaffittelua. Hyvän mielen iltapäivä ulkoilu!
Illalla ennen saunaa luisteluhiihto lenkki naapurikylän ladulla ja sielläkin mukana hyvää seuraa.
Hyvän mielen saunalenkki!
Ihan hengästyttävän paljon on viikkoon mahtunut töiden lisäksi!
Ei ole edes ehtinyt normaaliin tapaan huokaillen kaivata Lapin tuntureita.
Se tuntuisi ihan nololta jo näin hienon viikon päätteeksi.
Lumisade saapui luvatusti, erinomainen hetki leipoa jotain!

 

Hyvän mielen perjantai Read More »

Helmikuun viimeinen

 

Kevätaurinko paistaa niin ettei oikein ymmärrä,
tuliko nyt valitettua vähän turhaan pimeää ja pitkää talviaikaa.
Nyt jo aurinko sulattaa lumet katolta, pehmittää ladut niin että hiihtolenkki joka alkaa
reippaasti hyytyy alta vartin. Latu imee suksen kiinni, sauvat uppoavat hankeen, lammen jäällä on vettä.
Joutuu seisahtua keskelle metsää ja päättää ottaa ihan toinen tähtäin lenkille.
Ei miten pitkästi, millä sykkeellä vetää lenkin vaan miten rauhoittuu
hengittelemään yksin keskellä kaunista keväässä kiiltelevää hanki maisemaa.
Näissä mietteissä pääsi kotiin hyvällä tuulella. Puhtia riitti lähteä
rantaan kameran kanssa.
Tänä viikonloppuna sain kuvata serkkuani Kristiinaa joka valmistui agrologiksi.
Lapsuuden maisemissa, Rannan mummun pihapiirissä.
Siellä muistot nousevat ihan itsestään. Muistelin miten lapsena saunalle kuljettiin saunatakit päällä lumisen pihan poikki.
Saunan eteinen oli täynnä höyryä, lattialla kostea jääkylmä matto,
saunassa vesipata, ihanat löylyt ja Linna saippualla pestiin hiukset.
Sitten oli iltakahvit, pappa istui kerrastopaita päällä penkin päässä tuvassa,
aina lempeä hymy silmissä mummua vastapäätä.
Televisiosta tuli lauantaitanssit.

 

Vårsolen skiner så underbart.
Man undrar om man ändå klagade en hel del i onödan hur mörk vintertiden är december.
Ja menar hur kom vi så här fort till sista dagen i februari?
Solen värmer så snabbt att en glad skidåkare får kämpa hårt att inte bli sur på spåret på eftermiddagen.
Spåret är som lim, stakan sjunker djupt i snön, hur är det nu så här tungt…
Då stannar man upp och bestämmer att bara andas i skogen. Lyssna på vinden och inte kolla vad sportklockan visar. 
Det får bli som det blir. Då kommer man hem med en glad min. 
Och har energi kvar att gå till stranden med kameran. 
Jag fick fota min kusin Kristiina i helgen. Hon utexaminerade som agrolog.
Vi fotade på min mormors och morfars gårdsplan. 
De har redan länga varit borta.
Där väcks barndomsminnen snabbt. Nu tänkte jag hur vi gick till bastun när vi var barn.
Med badrockar på, genom snöig gårdsplan. 
Bastukammaren var full av ånga från bastun, på golvet  låg iskall matta.
Underbar löyly, vattengryta, Linna shampoo att tvätta håret. 
Efter bastun satt man alltid på kvällskaffe.
Moffa och mommo satt mitt i mot varandra, moffa i sitt underskjorta, hans snälla glada ögon,
hur han smekte på huvudet på oss när vi kom bredvid.
Från tv kom lördagsdansen. 

 

Helmikuun viimeinen Read More »

Pienet varpaat

Sunnuntai-ilta, lumisade ei hellitä.
Lumivallit pihan ympärillä ovat vaikuttavat. Ei riitä käsivoimat enää lykkimään lumikolalla
lunta niin korkealle, onneksi on mönkijä apuna. Mönkijä kuski alkaa olla jo melko synkkänä
lumentulosta. Katot notkuvat ja renkaat sutivat kun kasat kasvavat.
Itsekin toivon että tässä alkaisi jo olla talven lumet mutta päivittäin ihailen
tätä oikeaa ja kaunista talvea. Ovelta hiihtämään lähtöä ja lumisia puita.
Sain viikonlopun alkajaisiksi kuvata ihan hirmu pientä ihmistä, seitsemän päivän ikäistä
pientä tyttövauvaa. Voi ihmettä, pieniä varpaita, sormia.
Sitten on syöty viimein kermapullia jo meilläkin, on hiihdetty ja kävelty lumikengillä
polkua auki. Joka on sen jälkeen kahdesti jo saanut lumipeitteen.
Töitä on kovasti tulossa ja työn alla jo, kuvauksia ja kotisivujen tekoa.
Täysi kalenteri on suuri kiitollisuuden aihe.
Helmikuun viimeinen viikko alkaa, iloa siihen toivotan!

 

 

En glad och stolt storebror Milton fick visa sin lillasyster till tanten som kom
med kameran. Vilken under är pytteliten prinsessa, sju hela dygn har hon varit hos 
mamma, pappa och storebror. 
Med den här skön uppdrag fick jag börja veckosluten.
Snö och ännu mera snö. 
Den som ska hålla på med snöarbete hos oss verkar stressad, även att 
man har en mönkijä till hjälp. Tak böjer sig under snön, snövallar är så höga att snart
vet man inte vartpå riktigt allt snö ska skuttas.
Men det är så vackert! Och man får sätta på skidor direkt från dörren och sikta till spåret.
Mycket jobb just nu. Man är tacksam!
Sista veckan i februari börjar, må den vara bra för oss alla!

 

 

Pienet varpaat Read More »

Poroja

 

Kuvassa ihmettelee ihastuttava Risto-poro Rödsön Poro-Pirtiltä. 
Alemmassa kuvassa Mikko.
Lapin reissut ovat olleen vähissä viime vuosina, niinpä ei ole porojakaan saanut kuvata.
Mutta mitäpä täältä Keski-Pohjanmaalta ei löytyisi.
Sunnuntaina ohjelmassa rekiajelua!
Käykää vilkaisemassa Poro-Pirtin sivuilla miten hieno tarjonta sieltä löytyy! 
Tammikuun viimeisiä päiviä viedään.
Viikkoon on mahtunut töitä, ihania yllätyksiä, surullisia yllätyksiä ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Elämää kyllä totisesti.
Nyt on pieni tauon paikka, perjantain ilta, kebabrullan sulattelua, saunomista ja kynttilän valoa.
Mukavaa viikonloppua!

 

 

I bilden ovan Mikko och Risto renen från Rödsö Poro-Pirtti.
Det har inte blivit värst många resor till Lapland under de senaste åren så det passade
ju utmärkt att Poro-Pirtti behövde bilder och jag fick fota dem!
Kolla deras hemsida, vilken fin ställe! 
På söndag blir det mera bilder.
Sista veckan i januari redan. Fullt av liv, gladaste överraskningar, sorgliga överraskningar men
nu tar vi paus denna fredagskväll. 
Bastu såklart och tända ljus. 
 Ha det gott vänner! 

 

 

 

Poroja Read More »

Kysyin kumminkin

 

Ensimmäiset Runebergin tortut on nautittu.
Arveluttavaa toimintaa leipoa satsi liian herkullisia leivoksia kun ollaan
kahdestaan kotona!
Meillä ei tapaa pullat jäädä syömättä. Joka muru menee.
Ulkona on niin paljon lunta että hyvin saa liiallisen pullan syönnin kulutettua tuolla umpihangessa.
Kuvissa kauniin vauvamahan kanssa Cecilia.
Ex tempore kuvaus onnistui täysin suunnittelematta, aikani emmin viestin lähettämistä,
sopiiko kuvaus tunnin sisällä?! Onpa naurettavaa kysellä. Lähetin kumminkin.
Vartin sisällä oltiinkin jo kuvaamassa, siellä oltiin samoissa aikeissa samaan aikaan!
Onneksi yritin. Koska jos ei onnistu – mitä sitten?
Edellisen blogikirjoituksen mietteitä on tullut palauteltua mieleen pitkin viikkoa.
Eniten pysähdytti viikolla erittäin taitavan valokuvaajan (kateellisena tuotoksiaan seurailen..)
avautuminen somessa. Miten kaikki tuntui turhalta, tuleeko tästä enää tämän kummempaa, miksi vain
väsyttää ja ahdistaa.. SIIS MITÄ? Ihan oikeasti säpsähdin miettimään miten
some meitä pompottaa päivästä toiseen. Hämää meidät ja saa unohtamaan että kaikkien
ihanien kuvien takana on ihan oikea elämä. Ja mitä elämä on?
Riemua, tuskaa, masentavia päiviä, ihania odotuksia, toiveita, toivottomuutta, kaikkea.
Jokainen päivä on mahdollisuus nähdä toisin.
Olla sokeutumatta kauniista kuvista, kodeista, sävy sävyyn puetuista lapsista, huolettoman näköisestä elämästä.
Tämä tuli sitten kristallin kirkkaaksi kun sain ystäväni kahville eilen.
Sanaton on usein toisen kamppailun edessä.
Surun voi jakaa vaikkei voi antaa sanoja. Välittää voi vaikkei voi poistaa pahaa oloa heti paikalla.
Kulkea vierellä. Väistymättä, tuomitsematta.
Ja antaa kaikki isompiin käsiin, jotka kantavat meidät jokaisen päivän läpi.

 

 

Kysyin kumminkin Read More »

Tervetuloa 2021!

 

Vuoden ensimmäinen päivä ja uusi vuosi alkoi erinomaisesti!
Ulkona satoi lisää lunta ja on niin kaunista ettei tahdo ymmärtää.
Lumettoman syksyn jälkeen lumitöiden tekeminenkin on aivan mahtavaa.
Raskasta lunta on yllättävän hikistä työnnellä pois pihalta kun tien pätkä on 60 metriä.
Toki tein vain puolet. Sen jälkeen tamppasin polkua paljulle.
Tänään viimein oli talvipaljupäivä! Joulunaika meni äkkiä, flunssaa yritti,
kävin koronatestissäkin, oli negatiivinen, mutta ei tullut sopivaa väliä alkaa urakoimaan paljun kanssa.
Niinpä lumisen kuusimetsän sylissä höyryävä palju oli tänään ihan mahtavaa!
Valmistelut kestävät 5-6 tuntia, vesiletkun sulatus, kiinnitys, täyttö, lämmitys ja
viimein palkinto, lyhtyjen valossa kylpeminen.
Voi että.
Sain myös viimein tehtyä glögijuustokakun tälle joulunajalle.
Nam.
Hyvillä mielin uuteen vuoteen!

 

 

 

Tervetuloa 2021! Read More »

Jul i huset

 

Talvipäivänseisaus on ohitettu!
Tänään näin minuutin verran about aurinkonsäteitä, lähdin heti lenkille koiran kanssa mutta
liian myöhään. Ajatelkaa silti, kohti valoa mennään!
Sainpa yhden kakun uuniin minäkin. Kinkku menee perässä tänä iltana.
Melkolailla ostokset ostettu tälle joululle. Eli aivan varmasti jotain on unohtunut eli normi joulu.
Eilen vaelsin prismassa TUNNIN ostamassa ruokaa ja muutama lahja vielä.
Tämän kestäisi, mutta maski päässä meinasi hermot mennä. Jostain syystä silmälasit ensimmäistä kertaa
tälle syksylle olivat joka henkäyksen jälkeen huurussa ja VOI ETTÄ se alkaa ahistaa!
Seisoskelin hyllyjen välissä hengittämässä koska sitä jotenkin yrittää hengittää vähemmän että näkisi…
Oli reissu.
Tänään oli vielä käytävä loput ostamassa mutta Wilma murunen tuli mukaan ja kaikki kävi kuin
tanssi! Lasit huurussa taas mutta naurettiin aika paljon minun säätämiselle, saatiin ostettua vielä yksi lahja
joka oli ihan joulunihme koska saajalle on niin haastavaa löytää mitään ja käytiin syömässä hampurilaiset!
Oli hyvä reissu.
Kuusi on nurkassaan niin kaunis, kukat on haettu ja tein itsekin muutaman kimpun.
Joulurauhaa jokaiselle!

 

 

 

Vilken glädje, dagen blir längre igen!
Igår hade vi sannerligen mörkaste dagen. Idag såg jag solstrålar mot grannens hus,
stormade ut med hunden omedelbart men för sent. Ingen sol syntes till mera. Men, mot ljuset gott folk!
Bakade arabiska kryddkakan ikväll, hade nästan tappat hoppet men nu är den i ugnen.
Snart åker skinkar i ugnen.
Igår kämpade jag en TIMME i prisma och handlade som tokig. Tokig var känslan precis, förbannade ansiktsmasken 
ångade åter brillor precis hela tiden. Man blir smått galen och paniken vill ta över. 
Ser man inte försöker man minska andningen. Jamen det funkar ju inte riktigt.
Stod mer än en gång mellan hyllor och rev masken och andades. På med masken igen och fortsatte. 
Vilken resa.
Idag skulle det handlas ännu men kära rara Wilma kom med och allting gick som dans!
Brillorna bråkade visserligen men vi skrattade en hel massa på min kråtase.
Vi handlade allt, hittade även en perfekt julklapp för en som man hittar sällan något att köpa, jul mirakel, säger jag.
Vi bestämde att äta på stan, hamburgare har sällan smakat så bra.
Det var en bra resa.
Nu doftar bakelser, julgran står fin och glittrar, blommor finns i hela huset.
Julfrid till oss alla!

 

 

Jul i huset Read More »

Kihlapari!

 

Siinäpä hymyilee meidän tuore kihlapari!
Ei ehditty ulos valoisalla kuvia ottamaan mutta minun oli muutama
räpsy saatava muistoksi jo nyt.
Meidän rakas Max ja ihana Henna.
Antoi tämä koronavuosi paljon hyvääkin, molemmat lapset kihloihin samana vuonna!
Ihmeellistä, ei voi kuin olla kiitollinen.
Aivan kuin Henna olisi ollut meillä aina, kuuluu tähän porukkaan.
Kestää omituista huumoria ja tuntuu jopa ymmärtävän sitä..
Niin rakkaita meille molemmat.
Elämä on mutkainen polku, joka askeleelle siunausta toivon.

 

Kihlapari! Read More »

Kransseja

 

Tarkimmat ehkä huomasivat että tein viikonloppuna kransseja.
Hampaat irvessä, sitä en maininnut, mutta kun joulumarkkinat jäivät välistä eikä kranssitta voi
joulua viettää niin oli pakko kääriä hihat.
Tein parikymmentä vuotta sitten kranssit ja jouluasetelmat itse.
Koska parasta joulutouhua.
Sitten se homma jäi  koska yritin vängällä tehdä jouluna kaiken. Aivan kaiken.
Eihän se tämmöiselle haahuilijalle passaa ollenkaan, ahdistusta ja aivan turhaa raivoamista siitä seuraa.
Hyvin pitkälti olen päässyt siihen pisteeseen että jouluahdistusta ei esiinny tai ihan vain nopeaa hermojen kiristystä kun
seuraa ylenpalttisesti joulua tursuavaa somea.
No. Etuoven kranssi ei ollut aivan napakymppi mielestäni ja ajattelin että teen uuden.
Kävin koiran kanssa metsässä, hengittelin raikasta talvi-ilmaa, ihailin kevyttä lumikerrosta,
napsin pihakuusista oksia, muutaman katajanoksan, vähän tuijanoksia. Ostin eukalyptus oksia.
Kellarissa viritin kranssipajan, tuli napsui takassa, joululaulut soivat, ulkona alkoi sataa lunta.
Ja minä tein kransseja ja muistin että tämä justiin on minun joulujuttu.
Muut jutut tehdään sen mukaan mitä ehtii ja haluaa.
Ihana tiistai päättyi vielä ihan yllättäen HIIHTOlenkkiin!
Larsmossa hiihdettiin jonossa 600 metrin pätkää, mikä ilo!
Tänään on ollut sitten tavallisempi päivä.

 

Kransseja Read More »