Yleinen

Juhannusviikko on jo puolessa välissä!
Unohtui laittaa meistäkin kuva tänne häähuumassa.
Meidän toinen nuoripari ja me itse tietenkin.
Anoppi ja appiukko.
Mukavan luontevalta tuntuu nämä tittelit, onhan tämä taas yksi elämän
käännekohtia. Samana kesänä anopiksi ja täytän pian 50 vuotta. On juhlaa!
Luonto on juuri nyt myös yhtä juhlaa.
Ei ole mitään paikkaa mikä ei kukkisi tai muutoin rehottaisi valtoimenaan.
Keskikesän juhlaa kohti!

Vaihtelua olotilaan tarjoaa Suomen kesä.
Sunnuntain 12 asteen raikkaudesta tultiin tämän päivän 27 asteen lämpöön ja nyt
mökille saavuttiin tietenkin asiaan kuuluvin asustein.
Tunnin sisällä asusteita sai alkaa lisäämään, yhtäkkiä oli viisi astetta viileämpää, sitten merisumu jo näkyikin.
Nyt on jo villasukat ja fleecet käytössä.
Nyt kun ajattelee niin yhtä nopeasti vaihtelivat tunteet viikonloppuna!
Miten hienoa se olikaan. Oman lapsen häät.

Finska sommar, igår 12 grader, idag på morgonen redan över 20, sen upp till 27.
Vi kom till villan klädd naturligtvis enligt väder.
Inom en timme var det att ge upp kjol och börja söka ullsockor och fleece.
Graderna droppade fort och vinden är hård.
Sjödimman syns.
Jamen det är ju som mina känslor under helgen. Upp och ner med orimlig snabbhet.
Men hur fint var inte det, egna sonens bröllop.

Ihmeellinen päivä.
Oman lapsen hääpäivä!
Jotakin tapahtuu sielussa ennen tuota päivää, niin kuin mainingit tyynen pinnan alla.
On ollut mietteliäs, vähintäänkin hajamielinen viikko. On tehnyt töitä mutta ajatukset
eivät millään oikein pysy raiteillaan. Silti ilman suurempia tunnekuohuja.
Kuvasin nuoret rannalla. Katsokaa nyt näitä!
Kuten pastori Harri Kankare uskomattoman hienossa vihkipuheessaan sanoi,
match made in heaven, kuin toisilleen luodut.
Päällisin puolin tyynen viikon jälkeen kaikki portit aukenee kun kirkkosalin ovella on jotain tuttua.
Se tunne kun oma lapsi kävelee alttaria kohti rakkaansa kanssa olikin ihan huima.
Itkua ei voinut pysäyttää. Ei meistä kumpikaan.
Niin hyvä, tietää että tämä on niin hyvä.
Pienet korona-ajan häät ja täydelliset juuri Maxille ja Hennalle.
Kyyneleitä, naurua ja mahdottoman suurta iloa.
Eniten kiitollista iloa näistä nuorista, tästä päivästä.
Taivaan Isän siunausta elämän matkalle.
”He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi.” Matt. 19:6

Viime viikolla ehdin ajatella että viikko enää ja kevät on muuttunut kesäksi.
Väärässä olin. Kesä tuli seuraavana päivänä.
Kaikki pamahti kukkimaan, surraamaan, kasvamaan ja varsinkin inisemään.
Hyttysarmeijat hyökkäsivät, yhtenä päivänä metsässä sai haaveilla luontoa ihmetellen,
seuraavana iltana pistellä puolijuoksua inisijöitä läiskien.
Kuulemma poikkeuksellisen kova hyttyskesä. On kyllä.
Miten monet kesät on näitä lämpimiä päiviä odoteltu, nyt niitä riittää.
Talo on kuuma ja koiralla tukalaa. Töitä pitäisi tehdä ja hiki virtaa. Tuulisi edes vähän!
Voi elämä miten vaikeaa on ihmistä miellyttää.
On kylmää, on pimeää, on loskaa ja harmaata. Ja sitten tulee kauhean vaivalloinen kesä.
On tätä naurettu!
Tänään on ollut tosi lämmintä taas mutta eipä ole tarvinnut valittaa,
kesä tuoksuu ja hyttyskarkottimet on käytössä. Paljun vesi on sopivaa, sinne on ihana pulahtaa välillä.
Töitä on paljon mutta ehtii nauttia myös vapaista hetkistä.
Kiitollisuutta pitää joskus etsiä yllättävistä olosuhteista ja se voi olla yllättävän haastavaa.
Mutta etsivä löytää!

Kuvat äidin ja isän pihalta, ehdittiin nähdä omenapuu upeassa kukkaloistossa.
Äitikin pääsi oksistoon kauneutta ihmettelemään.

Suvivirret soivat koulujen päättäjäispäivänä.
Mutta eiväthän ne kouluissa soi, siellä ei ole ketään, todistukset on haettu nopeasti kotiin,
streamattuja päättäjäisiä tänäkin koronakeväänä.
Paljosta ovat jääneet kaikki opiskelijat.
Juhlaa on silti selvitä maaliin asti, saada todistus ja juhla minkä kokoinen ja missä vaiheessa se pidetäänkään
on todellakin paikallaan! Saadaan ihan vähän juhlia mekin kun kummipoikamme Valtteri
sai lakin päähänsä.
Ilmat ovat olleet ihan mahdottoman hienot. Meillä ei ole edes esiintynyt Öja efektiä eli kaupungissa kuuma, meillä ei.
Vasta tänään kun päästiin mökille ihanan raikas merituuli puhaltaa ja sai laittaa pitkähihaisen.
Kuulette varmaan että olen siis NIIN tyytyväinen tähän viileyteen.
Tähän on tultu, sen täytyy johtua siitä että meidän talosta tulee kuuma kun ulkona on kuuma.
Se alkaa syödä hermoja nopeasti. Näköjään.
Silti, ihana on alkukesä!!
Onnea jokaiselle koulunsa päättäneelle!

Den blomster tiden kommer – den psalmen hörde man inte i skolorna denna vår heller.
Streamade avslutningar, så trist.
Men nog är det ändå festligt att få lägg den vita mössan på huvud eller ta emot examensbetyg!
En fest liten eller stor är verkligen på sin plats. Nu eller senare.
Vi får fira pytteliten när vår fadderson Valtteri tog studenten!
Vi kom till villan ikväll och så skönt att känna svalare havsvinden och solen här.
Har blivit en riktigt tant tycker jag, börjar stressa när det blir för varmt!
Vad är det här liksom? Kan man skylla på att man bor i en gammal hus som blir obekvämt varm.
Men i alla fall, sköna sköna sommar!
Gratulationer till varje utexaminerad!

Kuvissa kaunis Anna, kevään ylioppilas.
Valmistuneiden juhla tulee vaikka kokoontumismääräykset sanoisivat mitä.
Juhlaa on että vuosien pinnistelyt ovat takanapäin ja edessä kesä ja tulevaisuus.
Eri asia minkä kokoisia juhlia voi järjestää.
On tämä korona-aika yhtä äimistelyn ja turhautumisen aikaa.
Nyt kun meidän maakunta muuttui Euroopan onnelasta mustaksi täpläksi pandemia kartalla, niin
ei voi kun kateellisena huokailla kuinka eri osissa maata saadaan juhlia suunnitella.
Meillä odotellaan vielä henkeä pidellen joko tämä alamäki pysähtyi, joko tämä kohta kääntyy jo iloksi.
Täällä mökillä unohtuu hetkeksi nämä mietteet.
Meri on meri, aurinko on aurinko ja löylyt on löylyt vaikka mikä maailman tilanne olisi.
On niin kauniin vihreää ja aurinko paistaa niin korkealta että mieli väkisinkin nousee.
Suvivirsi on täydellinen kevään virsi. Ylistys kevään ja valon voimalle,
Kaikkivaltiaan suojeluksessa tätä ihmettelemme.

Perjantai-ilta ja saadaan olla mökillä taas ilta-auringon paisteessa.
Meni vähän myöhään, mutta hyvästä syystä, sain ensimmäisen korona rokotuksen!
Saatiin myös kaivettua polkypyörät varastosta ja ensimmäinen lyhyt lenkki eilen illalla tehtiin Mostroträsketille.
Näitä pieniä soistuneita lampia on Öjassa monta, merenpinta on laskenut aikojen saatossa ja jättänyt ne jälkeensä.
Täällä rannassa on pohjoistuuli vienyt veden ja meidän ranta on taas melkein kuiva.
Ei muuten mutta saunasta on melkoisen vaikea päästä edes polven syvyyteen että voisi edes jotenkin kutsua
toimintaa uimiseksi.
Viikko on täyttynyt niin monenlaisesta, töitä ja kohtaamisia, onnistumisia ja pettymyksiä, naurua ja itkua.
Nyt ilta täällä, huomenna vapaapäivä ja sunnuntaina kuvauspäivä.
Hyvää viikonloppua!

Merisumu ja hymyilevä auringonpaiste vaihtelevat merenrannalla.
Takkia pitää olla käden ulottuvilla ettei hermot kiristy kun
pitkän talven jälkeen ihminen huokaisee onnesta auringon lämmössä.
Muutamissa minuuteissa hyytävä merisumu pyyhkäisee lämmön olemattomiin ja jää
seuraksi aivan liian pitkäksi aikaa. Jokunen lämpöaste ja kostea harmaa ilma ajaa ihmisen
sisätiloihin murjottamaan. Ellei siis ole sitä takkia valmiina ja asenne oikea.
Silti se tympii.
No tänään ollaan taas oltu lämpenevässä säässä, eilisen rankkasateen jälkeen on
pyykkejä uskaltanut viedä ulos. Nurmikko litisee ja lotisee kun maa ei vedä enempää vettä,
mutta ruoho on kirkkaan vihreää. Ja linnut laulavat.
Työpäivän jälkeen tultiin mökille.
Vesi on noussut joten tänään ei ole kuin tekosyitä esteenä ensimmäiselle
uintireissulle.

Sjödimman och leende solsken i tur ordning, det är våren vid havet.
När människan äntligen lutar bakåt och suckar i skön solsken och värme,
ska en varm jacka vara nära intill.
För utan varning sveper dimman från havet och borta är värme och sol.
Istället har man en grå, fuktig luftmassa som blir kvar när folk samtidigt
går i bara shorts några tio kilometer från stranden.
Då blir det vanligtvis sura miner.
Men idag var det varit skön väder, allting är vått efter gårdagens regn men så grönt.
Nu sitter vi redan vid villan och jag inser att idag
finns det inga hinder för en dopp i det blå.
Bastun är snart varm.

Sade ropisee mökin kattoon, maisema on harmaa sateesta.
Sisällä on juuri niin kotoisaa kuin takkatulen ääressä ropinaa kuunnellessa voi olla.
Aamu oli kaunis ja metsälenkki tehtiin auringonpaisteessa. Iltapäivän ylioppilaskuvaus
ehdittiin juuri saada kuurojen väliin.
Sen jälkeen onkin satanut.
Kokkolan (Soiten) alue Euroopan parhaana koronan suhteen on ollutta ja mennyttä.
Tämä on harmittanut vietävästi mutta kyllä harmitukset haihtuvat hetkeksi täällä.
Kerhovuosi on kevätjuhlaa vaille valmis (tynkäjuhla luonnollisesti).
Miten nopeasti syksystä tultiin tähän hetkeen, hurjaa se on.

Regnet vräker ner vid villan.
Hela viken är grå av regn men in i villan är det precis så mysigt man kan tänka sig.
Eld i spisen, bastun snart, några ljus tänt, ja ni fattar det är skönt.
Morgon var fin, vi gjorde vår skogslänk i solsken.
Dagens studentfotografering fick vi gjort precis mellan regnskurar och efter det har det bara regnat.
Vilken besvikelse att vara Europas bästa plats mitt i pandemin till att – inte vara det alls…
Men nu glömmer vi det där en stund när bastun väntar.
Ha en skön helg!

Kevääseen kuuluu että ensimmäinen oikeasti lämmin päivä yllättää vaikka
sääennustetta olisi kuinka seurannut. Ja se päivä oli eilen.
Vietettiin aamupäivä Poropirtillä perhekerhon kanssa ja olin vetänyt
päälleni paksun hupparin. Jouduin hakeutumaan varjoon ja huokailemaan että
olipa hyvä että vähän tuulee. Voi elämä.
Mukava päivä oli ja ruoka ihan hirveän hyvää.
Ehdittiin mökille vasta illalla ja tartuin heti mökin kevätsiivous urakkaan.
Kahvi tippumaan ja ikkunoista ja ovista tavaraa ulos tuulettumaan.
Yhdeksän aikaan kun sauna oli valmis kannoin viimeiset tavarat sisään ja uudet lakanat
paikoilleen. Voi autuas hetki!
Illaksi tyyntynyt tuuli, veden yli kaikui joutsenten huuto, rantasipin tuttu piipitys, veneiden hiljainen pörräys.
Harmaiden rantojen yllä lämmin huntu, vihreys ihan hetkien päässä vain.
Kesän alku on ihana hetki.

Det hör till att på våren överraskar värmen en åtminstone en gång.
Den dagen var igår.
Vi gjorde en utflykt med familjeklubben till Poropirtti och jag tänkte inte
riktigt igenom klädsel min, tog min nya fina TJOCKA huppari och fick söka mig till skuggan.
Sucka nöjd att det ändå blåste lite. Jaja, men härligt så härligt ändå.
Så gott mat fick vi också.
På kvällen var det dags att vårstäda vid villan. Kaffepannan på och allt
flög ut från villan. Efter tre timmars slitande fick man sitta ner och känna hur skönt livet
ändå kan vara. Bastun, fåglar, värmen, nya rena lakan.
När värmen liggen som en filt ovanpå viken, fågelsång fortsätter genom natten och stränderna är ännu gråa,
då är det den skönaste stunden, sommaren börjar nu.