Merisumu ja hymyilevä auringonpaiste vaihtelevat merenrannalla.
Takkia pitää olla käden ulottuvilla ettei hermot kiristy kun
pitkän talven jälkeen ihminen huokaisee onnesta auringon lämmössä.
Muutamissa minuuteissa hyytävä merisumu pyyhkäisee lämmön olemattomiin ja jää
seuraksi aivan liian pitkäksi aikaa. Jokunen lämpöaste ja kostea harmaa ilma ajaa ihmisen
sisätiloihin murjottamaan. Ellei siis ole sitä takkia valmiina ja asenne oikea.
Silti se tympii.
No tänään ollaan taas oltu lämpenevässä säässä, eilisen rankkasateen jälkeen on
pyykkejä uskaltanut viedä ulos. Nurmikko litisee ja lotisee kun maa ei vedä enempää vettä,
mutta ruoho on kirkkaan vihreää. Ja linnut laulavat.
Työpäivän jälkeen tultiin mökille.
Vesi on noussut joten tänään ei ole kuin tekosyitä esteenä ensimmäiselle
uintireissulle.
Sjödimman och leende solsken i tur ordning, det är våren vid havet.
När människan äntligen lutar bakåt och suckar i skön solsken och värme,
ska en varm jacka vara nära intill.
För utan varning sveper dimman från havet och borta är värme och sol.
Istället har man en grå, fuktig luftmassa som blir kvar när folk samtidigt
går i bara shorts några tio kilometer från stranden.
Då blir det vanligtvis sura miner.
Men idag var det varit skön väder, allting är vått efter gårdagens regn men så grönt.
Nu sitter vi redan vid villan och jag inser att idag
finns det inga hinder för en dopp i det blå.
Bastun är snart varm.
