Viime viikolla ehdin ajatella että viikko enää ja kevät on muuttunut kesäksi.
Väärässä olin. Kesä tuli seuraavana päivänä.
Kaikki pamahti kukkimaan, surraamaan, kasvamaan ja varsinkin inisemään.
Hyttysarmeijat hyökkäsivät, yhtenä päivänä metsässä sai haaveilla luontoa ihmetellen,
seuraavana iltana pistellä puolijuoksua inisijöitä läiskien.
Kuulemma poikkeuksellisen kova hyttyskesä. On kyllä.
Miten monet kesät on näitä lämpimiä päiviä odoteltu, nyt niitä riittää.
Talo on kuuma ja koiralla tukalaa. Töitä pitäisi tehdä ja hiki virtaa. Tuulisi edes vähän!
Voi elämä miten vaikeaa on ihmistä miellyttää.
On kylmää, on pimeää, on loskaa ja harmaata. Ja sitten tulee kauhean vaivalloinen kesä.
On tätä naurettu!
Tänään on ollut tosi lämmintä taas mutta eipä ole tarvinnut valittaa,
kesä tuoksuu ja hyttyskarkottimet on käytössä. Paljun vesi on sopivaa, sinne on ihana pulahtaa välillä.
Töitä on paljon mutta ehtii nauttia myös vapaista hetkistä.
Kiitollisuutta pitää joskus etsiä yllättävistä olosuhteista ja se voi olla yllättävän haastavaa.
Mutta etsivä löytää!
Kuvat äidin ja isän pihalta, ehdittiin nähdä omenapuu upeassa kukkaloistossa.
Äitikin pääsi oksistoon kauneutta ihmettelemään.
