Tinka

 

Voi näitä kevätaamuja!
Auringon pehmittämät hanget saavat yön aikana jääkannen, aurinko häikäisee, metsän täyttää lintujen viserrys, ohi lentävien joutsenten äänet, lammen jäällä tallustelevien kurkien toitotus. Polku oli vielä tänäkin aamuna jalkojen alla jäinen ja kova kävellä, joka päivä ajattelee että tänään on varmasti viimeinen lenkki lumipolulla. Tinka juoksee kaikkialle koska hanget kestävät, juuttuu kiinni hihnastaan, ihminen narun päässä yrittää varovasti miten kantohanki kestää ja lumpsahtaa varmasti läpi niin että saappaat täyttyvät lumella, pipo lentää päästä ja kotia tullessa on hiki.
En voi käsittää mikä lahja on nämä aamulenkit (ja kaikki muutkin lenkit) koiran kanssa. Onnea on katsella puiden latvoja ja ihmetellä auringon lämpöä kasvoilla ja vain kuunnella. Ja sitten taas irrotellaan koiraa ja yritetään saada vintiö käsittämään että kyllä se vain kannattaa tulla luokse.
Ensi kerralla taskussa on lauantaimakkaraa…

 

 

Oj dessa vår morgon!
Solen mjuknar upp snötäcken på dagen, under natten kommer kölden och gör det hård igen. Stigen bakom oss i skogen är således perfekt ännu en morgon till. Skogen är full av fågelsång av tranor, svanar och småfåglar. Solen värmer ansiktet, hunden springer överallt för att snön bär en liten hund. 
Men inte en medeltung matte, som ska ta lös kopplet som trasslats i kvistar. Nej, utan en svettig matte stiger en steg som håller, andra ger efter, stövlarna fylls av snö, mössan flyger av då man kämpar i djupa snön och river lös bandet. 
Men det priset är liten jämfört med sköna stunder i solen och tysta skogen, som aldrig skulle bli av utan en envis o söt liten hund. 

 

 

Viikonloppu hujahti, oltiin mummulassa yökylässä ja äkkiä se aika silloin kuluu.
Koiran koulutusta, syömistä, yhdessä oloa  ja saunomista.
Eilen sainkin ottaa vähän lukua sohvalla kun kuume nousi, nyt ihmetellään mitä tähän päivää kuuluu.
Kuvat ovat Kannuksen raviradalta, ihan kotinurkilta.

 

 

 

 

Veckoslut gick fort, naturligtvis. Besök till hemtrakterna, så ljuvligt att bara vara hos mamma o pappa.
Med hunden blev det dock annorlunda, skolning ute o inne. Tror det var riktigt lyckat att prova vara i annorlunda omgivning.
Igår fick jag mest vila, mitt i allt fick jag stegring och nu undrar man vad är det som pågår.

 

 

Ja yhtäkkiä on kevät alkanut. Vettä satoi kaatamalla eilen ja tiet ovat sen mukaisia. Lätäköitä, lammikoita, jäätä ja lumisolskua.
Siellä on talvipentu ihmeissään kun on saanut koko elämänsä taapertaa selkeässä talvisäässä.
Linnut laulavat kevätlaulua ja porukalla ihmetellään miten tämä lumimassa mahtaa pihalta hävitä.
Perjantai tuli äkkiä kun viikko alkoi tiistaina, mutta aivan yhtä mukavalta se tuntuu.
Saunanlämmitystä, vielä yksi solskulenkki koiran kanssa ja ihana lepo.
Mukavaa viikonloppua!

 

 

 

Så kom våren helt plötsligt! Efter en ordentligt regn igår har man vägarna i katastrof skick. Vattenpölar, is, snö osv.
Vintervalpen har mycket att fundera på efter en tyst och vit vinter, nu är det mitt i allt fåglar, blött och massor att lukta på.
Fredag kom snabbt men känns lika trevlig ändå. 
Härligt med bastu och lugn kväll, ha en skön veckoslut!

 

 

 

Tunnustettava on että ei tee mieli lähteä metsälenkille vieläkään Tinka-palleron kanssa, susi on jäänyt Öjaan, vaikkakin meiltä viiden kilometrin päähän mutta äkkiäkös sieltä tänne pääsee. Kulkee pyörätietä pitkin, viimeisin havainto tältä illalta!
Lunta tulee päivittäin, tänään sai kolata hikilenkin verran eikä koko piha ollut vielä edes valmis.
Koomistahan se on koiran kanssa pihaa kolata. Pennusta on kaikista jännintä juosta koko ajan lumikolan ympäri ja pysähtyä sitten suoraan reitille kun hikinen kolaaja on juuri ottanut vauhtia ja yrittää työntää lumilastia koko ajan kasvavan harjanteen päälle.
Jep, siinä sitä sitten katsellaan toisia silmiin, ei osaa vielä käskyä -Pois eestä ku mää kolaan!

 

 

Inga skogspromenader ännu heller med Tinka. Öja vargen gillar verkligen att vistas här. Visserligen fem kilometer från oss, men snabbt tar en långbent varg hit när den gillar att springa längs plogade vägar. Senast ikväll har flera människor sett vargen på cykelvägen. 
Snön det bara öser ner. Svettigt värre att skotta snön. Svettigt och komiskt med hundvalpen. Det är nämligen allra roligaste att springa runt snöskottare och stanna precis där man ska just ta sats och trycka snölasten över höga vallen. 
Där stirrar vi varandra och tyvärr har hon inte ännu lärt sig kommandot -flytta på dig när jag kommer!

 

 

Onni on takapihalta alkava metsäpolku. Siellä saa tarmoa täynnä oleva shelttipentu painaltaa menemään kyyryloikkaa minkä ehtii.
Juosta puiden ympäri, olla täysin kuuntelematta kun kutsutaan mutta sännätä täyttä vauhtia perään kun ihminen on riittävän kaukana. Nakertaa oksia ja syödä heiniä. Haistella kaikkea koko ajan ja haukkua kaikelle epäilyttävälle.
Hihnassa kulkeminen tietä pitkin on ihan alkuvaiheessa vielä eli työlästä.
Ensin ei mennä mihinkään paitsi väärässä paikassa yli tien. Sitten rynnätään naru suorana eteenpäin ja loikataan ojan pohjalle. Siinä välissä otetaan viisi tavallista askelta.  Jokaista kulkijaa haukutaan tietenkin kaikella tarmolla komennuksista ja herkkupaloista viis veisaten.
Että pentukoulua odotellessa.

 

 

 

Egen skogsstig bakom huset är verkligen en nöje just nu. Där får en busig sheltiepuppy släpp loss så att säga.
Springa som tokig fram o tillbaka, runt träden och kvistar, snusa på precis allting, inte lyssna på matte men sen springa allt vad hon får av sin korta benen efter en.
Hur att gå på vägen har inte riktigt klarnat upp för henne ännu. Först går man ingenstans (allt doftar jättespännande) utom tvärt över vägen där man inte ska göra det. Sen galopperar man som tusan med en överraskad människa bakom sig, sen måste man skälla ordentligt om nån kommer emot. Däremellan tar vi cirka fem vanliga steg. Så needless to say, vi väntar ivrigt att valpskolan ska börja… 

 

 

 

Tässäpä tammikuun hetkiä. Lumihankea, hentoisia auringonsäteitä ja elämän opettelua Tinkan kanssa.
Viikonloppuna oltiin mummulla ja vaarilla, kaikki meni hienosti paitsi autolla matkustaminen kuljetuskopassa oli Tinkalle aivan liikaa, molempiin suuntiin meni niin sanotusti pakki sekaisin.
Tämä vähän mietitytti, asutaanhan täällä maalla ja autolla on lähdettävä aina johonkin päin.
Tiistaina rokotuksille ja nyt menivät matkat hienosti, ei isoja siivousprojekteja, helpotus!
Elämä alkaa tuntua normaalimmalta koko ajan.
Ihmeellistä silti päivittäin.

 

 

 

Januari stunder i bilder. Snödrivor, en aning av solen och livet med hunden.
Resa till mommos och vaaris gick ju bra, utom själva bilresan, då mådde lilla vännen rejält dåligt. Båda vägar.
Lite bekymmersamt, när man nu bor på landet och allt, bilen behövs nästan dagligen.
På tisdag var det dags för vaccinering, mera bilresa. Men nu gick det fint, kortare förstås men i alla fall, vilken lättnad. 
Livet med valpen känns mera normalt varje dag. Det är underbart. 

 

 

Hei hankien keskeltä! Tinkaa on vähän näppärämpi kuvata umpihangessa kun pääsee niin hitaasti etenemään.Tassut eivät oikein riitä, mutta yritystä on. Kahlasin tuolla pihalla ja lunta on todellakin yli polvien! Se tuntuu ihan uskomattomalta, ihanko oikeasti nyt on oikea talvi?
Näköjään aika monta surkeaa talvea on ollut.
Pienelle koiralle joka aamu on erilainen. Tuulee enemmän tai vähemmän, kinoksien päälle pääsee koko ajan vaikeammin kiipeämään, tiellä menee jännää porukkaa, hajuja on vaikka en tajua mistä, puhdas valkoinen lumi meitä ympäröi.
Sisällä pitää koetella ihmisten hermoja puremalla ja riehumalla, sitä sitten kompensoidaan olemalla aivan hirveän kiltti ja söpö.
Ja sitä ihanaa näkyä kun pieni koiranpentu kerää itsensä kiepille ja nukahtaa autuaasti. Kaikki hiipivät ja huokailevat ympärillä.. :D

 

Här är vi mitt i det vita landskapet! Vi har så mycket snö!
Det hjälper till när man försöker fota Tinka, fötterna är alldeles för korta att klara av i djupa snön. Allt precis allt är spännande för en liten valp. Det blåser från ett annat håll, det låter underligt från grannen, folk går på vägen och överallt doftar det intressant.
Inne i huset prövar hon nerver för allihopa med att bita och busa till, efter en kort bus attack kompenserar hon läget med att vara sötaste och snällaste valpen. Och när hon somnar går allihopa runt omkring henne med smygande steg och pratar tyst. 
Och suckar, hur söt kan hon egentligen vara?
Annat liv har vi väl också, men första frågan för alla som stiger in är, var är Tinka? :D