Tinka

 

Pois se kamera niin leikitään! Tinkan tuijotus on niin vaativaa, laiskaa ahistaa ja naurattaa.
Viiden kilometrin metsälenkki aamupäivällä ei paina missään enää iltapäivällä.
Heitetään palloa, muristaan ja painitaan, revitään jotain lelua, juostaan perään hakemaan mitä tahansa jota heitetään..
Pääosin mahtavaa, joskus huoh…
Kaikille jotka miettii että olipa hyvä ettei hommattu koiraa, voin vielä bonuksena sanoa että taas on tällä viikolla joka toinen aamu lähdetty koiraa viemään pissalle aamu neljän ja kuuden välillä. Kesäaamuina se on melko ok.
Tammikuussa kun lumet on taas kertaalleen sulaneet, not so much.
Mutta onneksi on hyvä unenlahjat ja nukkumaan takaisin.
Tänään juotiin iltakaffit äidin ja isän kanssa, sunnuntai on illassa ja maanantai aamu kuulostaa oikein kivalta.
Hyvää uutta viikkoa!

 

 

 

 

Tinka stirrar med en bestäm blick. Lägg bort kameran och leka med mig.
Att vi har gått fem kilometer i skogen på förmiddagen väger inte värst mycket mera på eftermiddagen.
Hon vill busa. För det mesta kan man inget annat än skratta, men ibland suckar man..
För den som tänker nu att oj så bra att vi inte ha hund, kan jag ge en bonus till. Vi har vaknat upp (igen) varannan morgon denna vecka mellan kl 4-6 för att hunden måste ut. Det är kan vara helt ok på en vacker sommarmorgon.
I januari mörkret när snön igen har smältat, not so much.
Men annars bra helg. Ikväll fick vi mamma o pappa hit på kaffe och måndagsmorgon väntar, roligt!
Ha en trevlig vecka! 

 

 

 

 

Pikkujoululauantai.
Huomaan etten ole vieläkään riittävän suomenruotsalainen, pitää oikein keskittyä että nyt on lillajul.
Aika monella täällä on tuotu pikkujoulukuusi sisälle, ehkä pieni kinkkku paistettu, lahja per tenava laitettu jne.
Koen vuodesta riippuen suorituspaineita tästä..
Kun lapset olivat pieniä piti pukille kirjoittaa kirje, jättää saunan aikana portaalle tonttua varten ja sillä aikaa se (toivottavasti) hävisi ja paketit tulivat tilalle.
Yhtenä jouluna sitten Wilma löysi seuraavalla viikolla pukille huolella kirjoitetun kirjeen minun käsilaukusta.. Siihen se joulupukki homma sitten karisi.
Onhan sille naurettu mutta oli kuulemma traagista. :D
Nyt kun siis aikuisia ollaan kaikki niin stressi on erittäin alhaisella tasolla.
Erehdyin rynnistämään kauppoihin black friday hulabaloon aikana (huoh.. ja miksi, koska sain YHDEN tuotteet 30% halavemmalla..), no hulinasta huolimatta sain pidettyä sen verran mielenrauhaa yllä että ihan extempore ostin muksuille pienet höpö paketit.
Tänään on joulupuuro syöty taas Framnäsissa missä nuoret sen kattavat, joulupukki kiertelee karkkien kanssa ja joululaulut soivat.
Niin mahtavaa. Iso joukko öjalaisia siellä nautti tunnelmasta!
Sitten pisteltiin menemään reipasta tahtia vaelluspolkua pitkin rantaan että ehdittiin ennen kuin aurinko laski.
Voi miten kaunista oli!
Joutsenet lensivät yli ja äänetön luminen metsä oli täynnä eläinten jälkiä.
Jäällä uskallettiin käydä, koska vettä on puolisen metriä tuossa.
Nyt on lauantai pizza syöty, joulutorttukahvit juotu ja kohta saunaan tulet.
Marraskuun viimeinen päivä taittuu kohti ensimmäistä adventtia.

 

 

 

Lillajul.
Är man månne en riktigt finlandssvensk ännu heller då man måste kämpa på att komma ihåg att fira lillajul.
Fira och fira, ljusen brinner, liten gran kom till oss från Sunds trädgård och mirakulöst kom jag på att köpa lilla paketer till barnen, julstjärnorna är uppe i fönstren. Det må vara lika med lillajul det.
När barnen var små fick de skriva till julgubben, breven lämnade man på terassen och när man kom från bastun var breven borta och små paketer hade kommit istället. Det där var en lyckad koncept tills ett år hittade Wilma brevet från min handväska följande vecka.
Nog har vi skrattat väl på det men när det väl hände lär det ha varit tragiskt. :D
Idag åt vi igen julgröt vid Framnäs när ungdomsföreningen dukar fint, bjuder på tomtebesök och julmusik.
Efter det blev det redan lite bråttom att hinna vandra till stranden innan solen kom ner. Vi hann!
Så vackert. Svanar flög förbi, skogen var vit och tyst. Vilken fin vandring.
Vi vågade prova isen för att det är väldigt lågt med vatten vid stranden.
Nu har vi ätit pizza, jultårtor med kaffe och snart blir det bastu.
Sista november är snart slut, vi får ta emot adventstiden.

 

 

 

 

Se on eläinten päivä tänään. Mahdollisesti kansainvälinen.
Facebook näitä tuo tietoisuuteen tasaisena virtana.
Pääsääntöisesti en niihin reagoi. Ei ole mitään pahaa vaikka joka päivä olisi jonkun asian kansainvälinen merkkipäivä.
Mutta ei tule reagoitua. Tähän eläinten päivään teen poikkeuksen.
Koska edelleen on uskomatonta että meillä on koira.

Ja mitä kaikkea se on tarkoittanut meidän perheelle. Tässä kuussa muuten 2 vuotta täyttää Tinka!
Se hämmästyttää nyt koska meneillään on taas Folkhälsanin Hälsostegen-kampanja, lokakuun ajan lasketaan askelia.
Ainakin vuodesta 2012 olen ollut mukana (joku vuosi taisi jäädä välistä) ja aika monena vuonna vastuksena on ollut flunssa.
Tavoite 10000 askelta päivässä on paljon! Toimistotyö, flunssa, pienet lapset, isot lapset, aika paljon voi olla esteenä tuolle määrälle.
Olen kaikkina vuosina saanut yhden (!!) kerran tavoitteen täyteen. Ja se oli viime vuonna kun koira oli jo talossa.
Siis ulos lähteminen koirankin kanssa voi vastustaa, mutta kun sen täytyy päästä pissalle, haistelemaan tienvarsia, juoksemaan pallon perässä.
Pitää mennä.

Enkä varmasti lähtisi ilman koiraa heti iltaruoan jälkeen tunnin lenkille metsään!
Ja miten paljon iloa tuosta karvapörriäisestä on!
Siitähän on myös juuri ne riesat ja huonot puolet jotka luettelin itselleni kaikki vuodet kun lapset koiraa tahtoivat.
Ihan kaikki. Punkit, karvat lattioilla, hiekkaa ja meteliä, huolta ja murhetta. Ja pari muutakin huonoa puolta mitä EN osannut arvata.
Ne on ne ILOT jotka olivat niin paljon suurempia kuin saatoin arvata.
Terveenä olen saanut askeleet ylittämään tavoitteet joka päivä. Joka päivä.
Eipä se silti tarkoita että kaikki muu olisi turhaa, luuseria ja laiskuutta!
Joka. Askel. On. Tärkeä.
1000 askelta päivässä on 1000 askelta enemmän kuin 0!
Sitä vaan että jos joku miettii kannattaako koira ottaa. Niin näyttäisi siltä että kannattaa!!

Ps.  Ja vielä yks juttu, Tinka haukkuu edelleen kaikille vastaantulijoille, niin että anteeks kaikki viattomat vastaantulijat…

 

 

 

Facebook berättar att idag är det djurens dag.
Varje dag verkar vara någon bemärkelsedag, det är helt ok, men vanligtvis reagerar jag inte.
Tänkte att nu passar det att reagera.
För att Tinka. Ännu bara tänker jag HUR kan vi ha en hund i huset?!
Det är precis så jobbigt som jag tänkt före (emellanåt lite till) men SÅÅ mycket roligare än jag tänkt.
Så mycket kärlek man känner för en hårig fyrbenta vän! Fattar inte.
Sen vilka hälsoeffekter!

Hälsostegen kampanj pågår igen. Har varit med från 2012 kanske, missat några år pga förkylning, varit förkylt nästan varje år det här tiden faktiskt.
Men bara en gång  nått 300 000 (c. 10 000 per dag) steg. Det var ifjol när vi hade skaffat en hund!
Före det hade jag ingen chans att få varje dag 10 000! Och jag VILLE nå det. 
Men det finns annat i livet också än stegmål och kampanjer. Det finns jobb, barn (små eller stora), sjukdom osv. 
Att fixa par tusen steg kl 22 på kvällen har aldrig varit min grej.
Men när man har hund så stiger man upp från middagsbordet och siktar på en timmes länk ut i naturen!
Så otroligt. Det har jag aldrig gjort utan hund. 

Nu är man ju inte värdig bara när man når otroliga 300 000 steg i en månad. 
1000 steg per dag är mera än 0 steg per dag. 
Det räcker om man försöker. För ens egen skull.
Jag ville poängtera det otroliga med att ha en djur. Hade inte fattat det förr. 
Man lär sig. 
Obs. Tinka skäller ännu till varenda en som kommer emot på länk, så det finns nackdelar i allt, sorry… så vi föredrar skogen det mesta. 

 

 

Minkälaisia kevätpäiviä tässä tarjoillaan!
Ja iltoja. Ovi saa olla auki, hyttysiä lentelee ja punkkeja löytyy koirasta.. Mutta muuten upeaa!
Aamulenkit juuri nyt ovat juhlaa, linnunlaulu konserttia saa kuunnella ellei pihavahtimme kohtaa uhkaavia vastaantulijoita.
Viikon kokoukset on hoidettu, työt melkein ja kohta lähdetään koiran kanssa Kannukseen tapaamaan lapsuudenystäviä.
Hyvää perjantaita!

 

 

Laskiaistiistaista alkoi paaston aika. Siihen ajattelin tänä vuonna tarttua.
Viimeksi näin olen tehnyt 90-luvulla.
Herkkuja karsimalla ja puhelimella surffailua iltamyöhään vähentämällä.
Tähän mennessä on ollut vain helpottunut olo. Viimeinkin sain syyn olla ottamatta joka pullaa, keksiä, karkkia ja suklaapalaa joka osuu näköpiiriin.
Ja joutavan loputtoman surffailun yritän vaihtaa illalla kirjaan.
Kovia tavoitteita. Otin juuri jaffakeksin kahvin kanssa koska olenhan jo koko viikon ollut ilman. Mutta viimeisen murun nielaistuani hoksasin että tiistai oli laskiaispulla päivä joten olen ollut YHDEN kokonaisen päivän keksittä ja pullatta.
Vau.
Vielä on monta pitkää viikkoa edessä. Ja sitten sunnuntaina saa ottaa kakkua koska Max täyttää vuosia..
Tämän takia paasto on juuri ihmistä varten. Armoa tarvitaan.

 

 

Fastetiden har börjat. I år tänker jag ta itu med det. Det har jag gjort förr också, på 90-talet.
Tänker minska med sötsaker och byta slösurfandet på kvällen mot en bok. 
Hittills har det varit en stor lättnad, äntligen en orsak att inte ta varje bulle, kex, godis som kommer i synfältet.
Åt just en jaffakex för att jag har ju klarat mig liksom hela veckan nästan. Efteråt kom jag på att tisdagen var ju fastlagsbulledag och nu är det torsdag. Jag har varit bullefri EN DAG. Jahapp.
Långa veckor framför en ser jag. Dessutom får man ta en bit tårta på söndagen när Max fyller…
Därför behöver man en fastetid, därför är fastetiden för en människa. Nåd behövs. 

 

 

 

Viikonloppu alkoi hikisellä lumenkolauksella, kuvaushommilla ja illan päälle ajelin Kannukseen.
Pakkanen paukkuu, kaunis lumikerros peittää maan ja talvi on parhaimmillaan.
Ai että, huomenna testaamaan Öjan latua.

 

 

 

Lunta ei ole riittävästi vielä Öjan omaa latua varten, se on harmi. Toisaalta metsässä on niin vähän lunta että vaelluspolkua pitkin voi kävellä. Niin tehtiin tänäänkin, pitkä aamulenkki metsässä. Iltapäivällä lisää metsälenkkiä.
Eipä tähän lauantaihin niin paljon muuta ole mahtunutkaan, pikkuisen työhommia väliin ja elokuvailta.
Hyvä lauantai.

 

 

Det finns inte tillräckligt snö för en skidspår i Öja. Det väntar vi alla på, men det betyder att längs skärgårdsleden går det att vandra ännu bara. Det gjorde vi idag, en lång morgon promenad i skogen. En länk till på eftermiddagen.
Lite jobb och movie night. Man kan egentligen inte begära mera av en vanlig lördag.