Sain viimein vaihdettua verhot keittiöön.
En osaa kaivata muita kuin valkoisia verhoja joten on aika vaikea vaihtaa jos on edellisiin tyytyväinen. Nyt edelliset verhot pääsivät vähän huonoon kuntoon, Tinkan kärsivällisyyttä koettelee syötävän odottelu, niinpä on tullut pureskeltua kaiken näköistä, kuten verhoja.
Pureminen on muuten aikalailla rauhoittunut mutta näpäkkänä vahtikoirana hän koettelee hermoja vahtimalla kaikkea kaiken aikaa.
Haukkuen. Pentuvuoden haasteet jatkuvat, mutta niin vain on shelttipentu varastanut kaikkien perheenjäsenten sydämet ihanalla olemuksellaan.
Äntligen nya gardiner i köket. Jag vill ha vita så det tar en stund innan man tycker att de borde ens bytas.
Men nu var läget rätt, gamla gardinerna blev attackerad av en hungrig valp, eller mest en otålig valp.
Tinka är nu halv år gammal, biter inte värst mycket mera men annars får man jobba rätt non stop med henne. Hon är nämligen en hängiven vakthund, det finns mycket lite som INTE behöver skällas åt. Suck.
Mest ute, men oj hur fort ens puls stiger när lugnt sovande hund hoppar upp jag ryker mot dörren i nanosekund.
Sällan vet vi varför. Men tydligen är hundens hörsel betydligt bättre än vår.
Nåja, hör väl till. Oavsett har hon stulit våra hjärtan, en sötnos är hon utan vidare.
