Perhe

 

Max ja Henna. <3
Meidän nuoret, mikä ilo ottaa vastaan vuodet, vaikka ne keski-ikää jo lupailevat, kun saa ihmetellä mitä elämä tuo eteen meidän nuorille.
Kauniiksi muuttui hiihtoloman sää erittäin ankean alun jälkeen, siitä hyvä mieli vaikka ankaran flunssan kanssa sitä ihailen.
Kyllä sydän sulaa kun katsoo näitä kuvia. Onni on onni lapsen silmissä, kaiken ikäisenä.

 

 

Sain olla kolmannen kerran katsomassa Wanhojen tansseja koska
kummipoikamme Valtterin vuoro oli viettää hektinen helmikuun päivä parhaissa vermeissä.
Ihan kyyneltä sai silmäkulmasta pyyhkäistä, niin mahtavaa oli seurata hyvin harjoiteltuja tansseja ja mahtavaa musiikkia.
Iloa tästä hetkestä kun lukio taittuu jo kakkosen kevääseen ja abit on päästetty lukulomalle.
Voi että.
Tanssien jälkeen ajoin suoraan Öjan kyläkirkolle Musik Caféen kuuntelemaan ihanaa musiikkia ja nauttimaan herkuista.
Hieno päivä!

 

Heli-äiti, Valtteri ja kummitäti.

 

Olen kuvannut tällä viikolla hautajaiset, tutun ihmisen lähtö tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta
ja omaisten on nyt käsiteltävä suru joka ei antanut ennakkovaroitusta.
Olen käynyt tervehtimässä ystävää joka urheasti on selvinnyt jälleen isosta leikkauksesta.
Olen saanut tehdä varauksen hääkuvauksesta ja tuntea onnea heidän puolestaan.
Olen saanut syödä synttärikakkua iloisissa merkeissä, ihan tavalliset synttärit, mutta osana iloa tieto siitä että iso sairaus on voitettu.
Ja nyt viikon päätteeksi sain käydä ystävän kanssa Tuomasmessussa ja jättää huolet rukousalttarille, Isän käsiin.
Tämä viikko, elämä.
Niin ja sitten  otettiin minusta uudet profiilikuvat, Wilma otti siis.
Ollut jo jonkin aikaa listalla, mutta jotenkin aina tahtoo olla väärä hetki.
Uudelta viikolta toivon iloa ja toivoa, mutta nyt juuri on sunnuntai-ilta ja jotenkin kumminkin
rauhallinen ja hyvä mieli.

 

 

Jälleen on yksi lumeton tammikuun viikko lopuillaan.
Kuvat Lapista missä lunta on ainakin metrin verran tuntuvat käsittämättömiltä.
Mutta tänään on kaunista, hivenen valkoista maassa ja aurinkoista.
Eilen sain pitkästä aikaa olla taksina Wilmalle joka oli menossa ulos syömään ystävän kanssa.
Niin ylpeä omasta tytöstäni, joka saa tällä hetkellä kokeilla yhtä toiveammattiaan, matikanopen hommia yläkoulussa!
Pääosin tykkää ja se on minusta kyllä niin epäuskoisen hauskaa. Yläkoulussahan ihminen taistelee teini-iän kanssa ja aikuiset taistelevat kestääkseen sen.
Teinit ovat ihania, hauskoja, vaikeita, mahdottomia, rakastettavia ja ihan mahdottomia.
Että osaa löytää hauskat hetket ja oppimisen ilon yläkoulua käyvien kanssa on niin hienoa.
Hattua nostan kaikille jotka ovat valinneet työkseen opettaa meidän nuorisoa, meidän tulevaisuutta.

 

 

 

 

Ännu en januari vecka utan snö har gått. Att se bilderna från Lapland där det finns massor av snö är just nu overkligt.
Snö hit till Österbotten, TACK!
Men, idag är det vackert, lite lite vitt på marken och solen skiner.
Fick skjutsa Wilma till stan igår, hon skulle ut och äta med en vän.
Så oerhört stolt över min flicka som få prova ett av sina drömyrken, mattelärare i högstadie!
För det mesta tycker hon att det är roligt! Att det kan kännas roligt att jobba med tonåringar, så häftigt!
Tonåringar är ju härliga, roliga, omöjliga, sympatiska och helt omöjliga. 
I högstadie kämpar tonåriga med livet som tonårig, och vuxna kämpar att orka med det.
Lyfter hatten för alla som har valt att jobba med våra ungdomar, vår framtid.

 

 

 

Anni on nyt kolme vuotta! Ihana tyyppi.
Kävin Oulussa juhlimassa tätä hienoa hetkeä.
Kahden päivän reissuun mahtui paljon.
Junalla kohteeseen, valokuvauskaluston päivitystä Oulun Digitarvikkeella,
maukas lounas Jonin ja tyttöjen kanssa Friends & Burgerilla, leikkimistä ja lukemista,
paljon kiinnostavia keskusteluja ja illan päätteeksi Mopo-yhtyeen jazz keikka!
Hauskaa on että sinne mentiin pimeän (mutta hyvin valaistun pyöräily ystävällisen Oulun läpi) Jopoilla ja se on tällaiselle maalla asuvalle eksoottista!
Niin hauskaa tehdä juttuja jotka poikkeavat omista rutiineista täysin.
Lauantaina synttäreiden jälkeen kotiin äidin ja isän kyydillä, loppumatka Wilman ja Samin kyydillä ja samalla käytiin Affun haudalla.
Kaksi vuotta on kulunut tuosta järkyttävästä päivästä kun Affun matka täällä maan päällä päättyi. Sinä päivänä -löytyy täältä.
Haudalla itku tulee heti. Ei voi käsittää että katselee hautakiveä johon tuttu nimi on kaiverrettu.
Elämä jatkuu meillä muilla ja arki rullaa, mutta kun seisoo haudalla se pysähtyy aina.
Ajattelen Anna-Mari Kaskisen sanoja viime viikolta Radio Dein haastattelussa, miten jokaisen elämä on kokonainen jollakin salatulla tavalla.
Mikään ei jää kesken vaikka toisen elämä on lyhyt kuin perhosen lento ja toiselle annetaan pitkä elämä.
Emme voi mitenkään täällä kaikkea käsittää, Taivaan Isän käteen kaikki jää.
Affu ei ikinä unohdu.

 

 

 

Fredag var ingen vanlig dag för då var det Annis födelsedag!
Hela tre år är Anni nu. Jag åkte till Uleåborg med tåg, handlade lite fotoutrustning hos Digitarvike, sen åt vi en smaklig lunch vid Friends & Burger, lekte och läste bok hemma hos Joni o Tiia. Hade många intressanta diskussioner med brodern och till sist cyklade vi genom mörka (men ack så cykelvänlig Uleåborg) och lyssna på jazz! 
Redan att cykla dit är ju en upplevelse för en som bara cyklar sommartid och för att motionera. 
Hur roligt att göra saker utanför ens vardagsrutiner!
På lördagen efter kalas körde vi hemåt med mamma o pappa, sista biten åkte jag med Wilma o Sami. 
Vi besökte Affus graven.
Två år har det gått när det fruktansvärda hände. Affus tid här på jorden tog slut. 
Livet går vidare, vardagen rullar men där vid på gravgården stannar det till.
Tårarna kommer strax. Man kan ej fatta att man tittar på gravsten där så kärt namn står.
Jag tänker på Anna-Mari Kaskinens ord från Radio Deis intervju när hon sa att varje liv är hel, oavsett hur lång man får leva här.
På ett sätt vi kan ej förstå har vi alla precis de dagar här på jorden som är menade. Allt ligger på Himmelske Faderns hand. 
Affu finns alltid i våra hjärtan.

 

 

 

Kesälauantai hujahti kuin siivillä kun sitä porukalla vietettiin.
Juhlittiin äidin synttäreitä etukäteen, äidin ja isän 50-hääpäivää jälkikäteen ja ihan vaan yhdessäoloa juuri nyt.
Piknikillä Korpelan padolla, juhlakahvit yllätysvieraiden kanssa, palju, saunausta ja hirveän hyvää ruokaa.
Täydellistä.
Etukäteen hieman mietitytti miten 5 koiran kanssa mahtaa olo onnistua, kaikilla on 1-3 koiraa, mutta loistavasti selvittiin.
Tähtihetkiä!