Tällä heinäkuun viikolla olen ehtinyt halata rakkaita, kuvata keikkoja, käydä Vaasassa ja Oulussa, ostaa kauan jahkailemani uuden kameran ja nyt istun mökillä. Aurinko kimmeltää niinkuin se tekee keskellä kesää aalloilla ja sääskiverkko heiluu tuulessa.
Saunaan pitäisi laittaa tulet.
Mökillä on ehditty taistella sisään tunkevia muurahaisia vastaan, ampiaispesä ehti tulla saunan terassin alle, mökin terassia on laajennettu. Kotona rehottaa rikkaruohot aivan kaikkialla, kesäkukat repsottaa mutta onneksi ruohoa leikkaa uupumaton robotti.
Mutta näistä viis kun kesässä ei ehdi kaikkea yhtäaikaa.
Voi iloa kun sai käydä katsomassa Saaran pesäpallotreenejä, puhaltaa saippuakuplia pikkuisen Laurin kanssa, pitää Annia sylissä aamun lastenohjelmien aikana. Jonin kanssa pyöräiltiin ympäri kesäistä Oulua jopoilla. Illalla vielä erikseen Nallikariin auringonlaskua katsomaan, yöpyöräily tuli siitä. Parasta mitä kesällä voi tehdä on tehdä erilaisia ja mielellään ihan outoja juttuja.
Oli hieno viikko ja huomenna vapaapäivä!

Kesä on paljon, hyvää ja huonoa kuten elämä mutta joinakin hetkinä se on vain hyvää.
Sellainen hetki saatiin eilen.
Tuli yhtäkkiä taas sopiva päivä veneilyyn mutta päätettiin tehdä kaikki hommat ensin ja lähteä vasta
illalla. T-paidalla saattoi veneillä aivan ulkosaaristoon asti, tuuli oli pehmeää ja aurinko laskemassa.
Kalastajaa tarvitsi odotella vain tolkullisen hetken ja päästiin ankkuroimaan vene pienen kallioisen luodon kylkeen.
Tiirat huutelivat, veneet pörräsivät etäällä, vesi liplatti ympärillä.
Istuin auringossa paljaat jalat lämpimällä kalliolla ja söin iltapalaa.
Sitä ei häirinnyt edes vieressä kerjäävä karvainen ystävä.
Joskus on erityisen helppoa kiittää Luojaa tästä elämästä.

Sommar är mycket, det gott och det är ont som livet. Men ibland är det bara gott.
En sådan stund fick vi igår.
Som alltid kom en passlig dag för en båttur mitt i allt emot. Men vi tänkte jobba först allt som skulle jobbas och åka på kvällen. Mot solnedgång liksom. Vinden var skön och mjuk, fiskaren fiskade en rimlig tid innan vi tog i land på en liten holm.
Måsarna skrek upp i luften, båtarna åkte till o från Tankar fyrön, vågorna slog sakta mot klipporna.
Blå blå himmel och vatten…
Jag satt på en varm klippa barfota och åt kvällsbit.
Ibland är det så att man jublar och tackar vårt Skapare.

Sateinen juhannus säästi auringonpaisteen sunnuntaihin.
Sitäkin vähän säästeliäästi täällä rannalla. Ollaan iltaan saakka kun terassin laajennus käynnissä.
Tämmöinen juhannus sopi kyllä täydellisesti juuri tänä vuonna. Viikolla piti vähän kiirettä ja viimeinen leiri tältä erää päättyi torstaina. Sieltä kun ajelee prisman kautta kotiin voi olla varma ettei juhannusaattona ole mansikkakakkua valmiina.
Mutta olipa yllättäen ihanaa juhannussalon nosto seuraa Oulusta! Oli sateista eikä mitään hoppua mökille (paitsi pikkuisen remonttireiskalla alkoi kuumottaa lähtö), ei isoa porukkaa tulossa eikä siis stressiä tarjottavista.
Oli nuoret jotka pitivät sadetta meidän kanssa juhannuspäivän.
Kuunneltiin ruotsalaisia kesäbiisejä, syötiin ja saunottiin.
Joskus ei mitään tekeminen voi olla parasta.

En regnig midsommar har vi haft, det blev ett snäpp bättre nu på söndagen, solen kom fram.
Lite bara men hur skönt.
Perfekt midsommar väder i år för mig.
Midsommarveckan var fullt med jobb, sista läger slutade på torsdagen. En härlig läger nog.
Men efter att man har städat efter, storhandlat bland hundratals människor må man vara säker o på att det inte finns
en jordgubbstårta att bjuda hos oss inte. Men gott fanns det nog tillräckligt.
Och en överraskning från Uleåborg, finaste sällskap vid Bryggans Midsommarfest, det var bästa!
Midsommardagen bjöd på konstant regn och rusk, men vi var inne i stugan med ungdomarna,
lyssnade på sommarvisor, åt och badade bastu.
Ibland att inte ha program är det bästa program.

Ihminen on aivan kesä-ähkyn partaalla, parhaalla tavalla!
Tuoksuu, pörisee, sirputtaa, inisee ja nämä värit.
Istun sisällä nyt täällä mökillä ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Ovi on auki, sääskiverho heiluu tuulessa, sisälle kuuluu aallot ja lokit. Radio on päällä, aina. Sieltä tulee Radio Vegan ruotsinkielisiä kesäviisuja.
Voi että ne kuuluu näihin iltahetkiin kuin nenä päähän.
Aamulla on lähtö kuvaus keikalle mutta onneksi sinne ehtii täältä mökiltäkin.
Tänä kesänä on hääkuvaukset loppukesällä, nyt alkukesästä saan kuvata muutaman kastetilaisuuden.
Hämmästelen aina mihin paikkoihin pääsenkään ja miten paljon ihmisiä tässä työssä tapaa.
Ja että minua niihin pyydetään!
Herättäjäjuhlilta ostin kerran täydellisen t-paidan, siinä luki ”Tässä ihmettelen nyt”.
Se on juuri niin, joka päivä.

Oh ljuvlig sommar!
Vi är nu vid villan, en snabb besök, det blir jobb imorgon.
Men hur skönt att höra havet, fåglar, känna rökdoften. Och lyssna Radio Vegas sommarlåtar.
Som de passar på sommarkvällar som denna!
Det blir ett dop imorgon, sen senare på sommaren blir det många bröllop att fota.
Konstant undrar jag hur jag får gå till olika platser, möta så många olika människor.
Tänk att de vill ha mig!
Många år sedan köpte jag en t-skjorta från Herättäjäjuhlat där det stod (på finska) ”Här undrar jag nu”.
Den är så perfekt. Passar varje dag i mitt liv.

Tänään sain olla mukana jännittämässä kun Annikan kauan odottama hevonen saapui vihdoin perille.
Odotusaika venyi eri syistä mahdottoman pitkäksi, suorastaan raastavan pitkäksi.
Niinpä saapumishetki oli tunteita täynnä. Niiltä ei voinut välttyä kameran takanakaan.
Onneksi sattui vapaapäivä että pääsin tuohon hetkeen osallistumaan.
Matkasta uupunut varsa asteli varoen ulos kuljetusautosta, mahdottoman ystävällinen kuljettaja oli selvästi ollut turvana koko pitkän matkan Ruotsin Skånesta asti.
Viileän kesäkuun aurinko kimmelsi kyyneleissä,
niin valtava helpotus oli viimeinkin saada omaan hoitoon kauan odottama hevonen.
En olisi tätäkään ihan ymmärtänyt ellei meille olisi tullut tuo koira perheeseen.
Nyt oli ihan helppoa samaistua.
Ihmeellinen, iloinen aamupäivä.

Kaikkialla kukkii, aurinko paistaa mutta untuvatakkia saa vetää tiukemmalle.
Eihän tässä mitään uutta ole, sitä vaan tottuu niin joutuin lämpimään keliin.
Toukokuun viikot vilahtivat ohi, niin ne yleensä tekevät.
Neljä vuotta sitten meillä oltiin valmiita juhlimaan ylioppilasta.
Nyt tuo tuleva luokanopettaja matkustaa tämän tästä Pohjanlahden yli naapurimaahan rakkauden perässä.
Se tuntuu ihan erilaiselta. Siitä tulee välillä pala kurkkuun.
Vaasa on lähellä ja kotimaassa.
Äitiys on semmoista. Onnea toivoo koko sydämestään,
jokaisen surun ja vaikeuden haluaisi ottaa omille harteilleen.
Mutta nyt on palju kohta lämmin eikä turhia murheita kannata hautoa,
ne ovat kuin toukokuiset viikot, ne vilahtavat ohi.

Aurinko paistaa yhtä kauniisti sunnuntai-iltaan kuin se teki eilen yövaeltajien
saapuessa Öjaan kohti seikkailua öisessä saaristoluonnossa.
Aiemmin viikolla pidettiin viimeinen iso kokous talkooporukalle ja tarkistettiin että kaikki tiesivät tehtävänsä.
Kymmenen yhdistystä pieneltä kylältä sai jälleen noin 60 hengen porukan kasaan.
Kaikkia yhdistää iloinen yhdessä tekeminen ja mahdollinen pieni tuotto
joka tulee oman yhdistyksen käyttöön ja näin taas kyläläisten hyväksi.
Se on kyllä jotain se.
Ennätysmäärä ihmisiä oli tänä vuonna lähtöpaikalla! Ja oikeasti vauvasta vaariin kun perheet tulivat tänä vuonna pienten kanssa vaeltamaan Pikku Yövaellusta, 2 km kauneinta saaristoluontoa ihan kyläkeskuksen tuntumassa.
Oma tehtäväni on luontevasti kuvailu illan aikana. Niinpä saan poimia rusinat pullasta kun autolla ajellen pääsen haistelemaan tunnelmia jokaisella taukopaikalla ja lopuksi maalissa otamme vastaan uupuneita, iloisia vaeltajia.
Aamuyöstä pyöräilin kotiin, tulet reunustivat tuttua kotitietä ja aamuauringon rusko värjäsi taivaan.
Unohtui harmitella että pyöränlukon avain tipahti tienvarteen eikä löytynyt.
Oli niin hyvä mieli.
Aamulla kun tultiin siivoilemaan odotti avain kyläkeskuksessa, joku vaeltajista oli sen poiminut talteen.
Näillä mielin kohti täyteen buukattua ensi viikkoa!

Yhtäkkiä saatiin olla auringon laskiessa mökin terassilla, veden päällä kiiri rantasipin ja joutsenen laulu.
Tuuli vaikeni, metsä kaikui linnunlaulua, hyttyset saapuivat, mökki oli siivottu, piha haravoitu, sauna lämmitetty.
Voi ihmiselon autuaita hetkiä.
Toki autuus auttoi kun kolmen aikaan yöllä koiralle tuli kakkahätä, puoli seitsemältä taas ei enää halunnut olla yksin alakerrassa.. Takkaan tulet, sohvalle pötköttämään ja odottelemaan järkevämpää ylösnousun ajankohtaa vapaapäivänä.
Tänään on ollut äitienpäivä. On syöty yhdessä lounas, syöty aika paljon ihanaa täytekakkua.
Illan pyörälenkillä ihmiset pyöräilivät, touhusivat pihoilla, istuivat aurinkoa ottaen terasseilla.
Vihreys on tulossa, jäinen maa on sulanut ja kevät puhkeaa ihan kohta täyteen vauhtiin.
Juuri nyt on hyvä olla tässä.

Mittiallt var det dags att sätta sig på villaterassen, lyssna på stranspiparen (rantasipi), svanor, myggor och känna sig otroligt lycklig och tacksam för våren. Efter att städat, krattat och badat bastu kan inte mycket slå känslan att sitta ute och se solen gå ner. Tacksamheten hjälpte till när hunden ville ut kl 3 på natten, när det också var mycket trist att vara ensam nere kl 6.38..
Men när man tänder brasan, myser under täcket på soffan kan ingen vara sur riktigt länge.
Idag har vi firat morsdag tillsammans, ätit god mat och allt för mycket tårtan.
Efter en lång o kall vår exploderar liv nu, grönskan kommer med fart, snart är det sommar.
Det är gott att vara ju just nu.

Kevätaurinko paistaa iltakahdeksalta keittiöön.
Ensimmäiset punkit on nypitty koirasta. Pelargoniat ikkunalla.
Raparperi on pongahtanut ylös täysin piittaamatta olosuhteista.
Lintujen taukoamaton kuoro.
Kevät on tullut. Voi ihanuutta.
Vappu viikonloppu mutta unohtui sima ostaa.
Oikeastaan ei haittaa, munkit ne vapun tekee.
Ja tämä paras hetki ennen kesän alkua.

Tiistai-ilta, huhtikuun viimeinen viikko!
Sunnuntai-illan lumiyllätys viipyy vielä ja maisema on keväisen kylmän harmaan kalsea.
Metsässä silti sirkutus soi, väistämättä tulee vielä lämpimät päivät.
Nämä huhti-toukokuun päivät täyttyvät kokouksista (Yövaellus lähestyy, uimakoulu lähestyy), kevätjuhlien suunnittelusta (päiväkerhot, perhekerho, minijuniorit), kuvausten järjestelystä, erilaisten ilmoitusten suunnittelusta.
Jos istahtaa alas eikä muista mitä seuraavaksi piti tehdä, eikä tehtävälista kerro, ei voi kumminkaan ihan hellittää, entä jos joku homma on unohtunut kirjoittaa ylös…
Ei ole ehtinyt pääsiäisen jälkeen edes maalata! Seurakunnan pääsiäislehteen muuten tuli sitten minulta tilattu työ jota kauhistelin etukäteen. Sanoin kun kysyttiin että kunhan ei Jeesusta tarvitse maalata (koska miten sen nyt ikinä osaisi..) ja sehän se tietenkin tilattiin, pieni kuva viimeiseltä aterialta.
Tuommoinen tuli, ehkä se kertoo että jokainen osaa omalla laillaan vaikka vain vähän.
Ja että vaillinaisesti maalattu aihe ei sen tärkeyttä ja sanomaa vesitä.
Totisesti ylösnoussut!

Så nu har vi sista veckan i april redan!
Det ser lite hopplöst ut där ute. Söndagens oönskat snö ligger kvar på marken, men fåglarna sjunger, det blir varmt igen, det är säkert det. Det händer mycket nu, som alltid i april-maj. Det är möten (Nattvandring närmar sig mm.), vårfester för alla grupper planeras, fotograferingar planeras, annonser fixas.
Om man får en stund utan att jobba med något är man nästan säker att man har glömt något.
Härligt på sitt sätt!
Har inte hunnit måla alls efter påsken. Ovan ser ni den målningen som beställdes för församlingens påsktidning. Jag svarade då att jag kan försöka bara det är inte Jesus jag ska måla (för hur skulle det nu lyckas..). Så klart var det just Jesus på sista måltiden som önskades! Nå jag tycker att alla kan vi ju försöka på vårt eget sätt, min blev så där.
Och fastän målningen inte är perfekt, minskar det inte budskapet, verkligen.
Så jag är nöjd att jag vågade prova och att de ville ha min målning.
För Han är sannerligen uppstånden!