Tänään sain olla mukana jännittämässä kun Annikan kauan odottama hevonen saapui vihdoin perille.
Odotusaika venyi eri syistä mahdottoman pitkäksi, suorastaan raastavan pitkäksi.
Niinpä saapumishetki oli tunteita täynnä. Niiltä ei voinut välttyä kameran takanakaan.
Onneksi sattui vapaapäivä että pääsin tuohon hetkeen osallistumaan.
Matkasta uupunut varsa asteli varoen ulos kuljetusautosta, mahdottoman ystävällinen kuljettaja oli selvästi ollut turvana koko pitkän matkan Ruotsin Skånesta asti.
Viileän kesäkuun aurinko kimmelsi kyyneleissä,
niin valtava helpotus oli viimeinkin saada omaan hoitoon kauan odottama hevonen.
En olisi tätäkään ihan ymmärtänyt ellei meille olisi tullut tuo koira perheeseen.
Nyt oli ihan helppoa samaistua.
Ihmeellinen, iloinen aamupäivä.