Aurinko paistaa yhtä kauniisti sunnuntai-iltaan kuin se teki eilen yövaeltajien
saapuessa Öjaan kohti seikkailua öisessä saaristoluonnossa.
Aiemmin viikolla pidettiin viimeinen iso kokous talkooporukalle ja tarkistettiin että kaikki tiesivät tehtävänsä.
Kymmenen yhdistystä pieneltä kylältä sai jälleen noin 60 hengen porukan kasaan.
Kaikkia yhdistää iloinen yhdessä tekeminen ja mahdollinen pieni tuotto
joka tulee oman yhdistyksen käyttöön ja näin taas kyläläisten hyväksi.
Se on kyllä jotain se.
Ennätysmäärä ihmisiä oli tänä vuonna lähtöpaikalla! Ja oikeasti vauvasta vaariin kun perheet tulivat tänä vuonna pienten kanssa vaeltamaan Pikku Yövaellusta, 2 km kauneinta saaristoluontoa ihan kyläkeskuksen tuntumassa.
Oma tehtäväni on luontevasti kuvailu illan aikana. Niinpä saan poimia rusinat pullasta kun autolla ajellen pääsen haistelemaan tunnelmia jokaisella taukopaikalla ja lopuksi maalissa otamme vastaan uupuneita, iloisia vaeltajia.
Aamuyöstä pyöräilin kotiin, tulet reunustivat tuttua kotitietä ja aamuauringon rusko värjäsi taivaan.
Unohtui harmitella että pyöränlukon avain tipahti tienvarteen eikä löytynyt.
Oli niin hyvä mieli.
Aamulla kun tultiin siivoilemaan odotti avain kyläkeskuksessa, joku vaeltajista oli sen poiminut talteen.
Näillä mielin kohti täyteen buukattua ensi viikkoa!
