Lunta ei näy, mutta pakkasta on.
Hitaasti tässä alkaa harkita talvitakin käyttöä.
Eilen tuolla rannalla oli kaunista ja valokuvaajan iloksi muutama
purjehtija joka ei ole vielä valmis talven tuloon.
Snö har vi inte fått, men kallt nog.
Man börjar fundera var vinterjackan är och månne
det vara dags att börja använda den.
Igår var det mycket vackert vid Bryggan.
Och till fotografens glädje några seglare som vill inte
att säsongen ska ta slut.
Tiistai ja ulkona näytää siltä
että voisi vaikka sataa lunta. Onko sitä valmis?
Viime talven lumi tuli – lumi suli – rallin jälkeen sitä näyttää
suhtautuvan varsin kyynisesti lumen tuloon.
Kesä on jo kaukana, mutta sielussa se vielä lämmittää.
Niin että tulkoon lunta jos tulee.
Elämäkään ei näytä kyselevän onko valmis.
Mutta jos sitä kumminkin on hiljaa valmistautunut,
salaa itseltäänkin, niin että kun kovat ajat tulevat,
voimaa ottaa vastaan ne löytyykin sisältä.
Se on elämän mysteereitä.
Armoa kenties.
Denna tisdag ser ut att kunna bjuda på snö.
Är man redo?
Förra vintern var det värsta man kan tänka sig
för en som skulle vilja åka skidor. Snön kom – snön smältade.
Av mindre blir man skeptisk.
Men lite av sommarens värme finns ännu i själen så låt komma snö om vill.
Livet tycks inte fråga annars heller om man är redo.
Men jag undrar om man är ändå lite
förbered när hårda tider möter en.
Om styrkan att ta emot vad som kommer,
har växt inom sig, utan att vi märker det.
Det är en mysteri.
Eller kanske nåd.
Lokakuu.
Elämä jatkuu. Mutta suruaika tekee sille tumman kehyksen.
Tähän aikaan vuodesta luonto alleviivaa tuota tunnelmaa.
Lehdet ovat tippuneet, tummanharmaa taivas vihmoo kylmää vesisadetta.
Toivoa on kuitenkin.
Olla yhdessä. Sytyttää kynttilä.
Pitää kädestä, pitää toisista huolta.
Tuntea että meistä pidetään huolta.
Löytää pikkuisen iloakin.
Oktober.
Livet går vidare. Men sorgetiden ger
en mörkare kant på vardagen.
Alla löv har fallit, iskall regn faller från gråa himlen.
Det är som naturen skulle just nu bekräfta hur det känns för en
som går med sorgen.
Men hoppet är alltid nära.
Man är nära varandra, tar hand om varandra.
Tänder ett ljus.
Vi är alla i en stor trygg famn.
Eilen meitä kohtasi suru-uutinen.
Appeni, lapsille rakas faffa, ei ole enää luonamme.
Jumala, olemme sanattomia, olemme järkyttyneitä.
Teemme sen, mitä olet meitä kehottanut tekemään:
rukoilemme – rukoilemme hiljaa.
Igår fick vi ett sorgbesked.
Svärfar, barnens kära faffa, gick bort.
Gud, vi är utan ord.
Vi gör vad du har uppmanat oss att göra,
vi ber – vi ber stilla.
Liljoja ja pari ruukkukukkaa
lähti mukaan ruokaostoksilla tänään.
Isältäni opittu tapa korvata kevyt (fusku..) siivous kukkakimpulla
on minusta aivan erinomainen systeemi!
Nyt en ole varsinaisesti vielä siivonnut, mutta ajattelin
etukäteen huomista pikasiivousta varten varustautua. :)
Liljor och några krukväxter
till hemmet höstloven till ära.
Pappa brukade i stället för grundlig veckostädning
städa lite bara och skaffa blommor hemma.
Detta tycker jag att är en perfekt system!
Jag har inte ens ännu städat, men anar att imorgon
kommer inte att vara en storstädningsdag. :)
Tuoksuliljat tuovat kummasti juhlan arjen keskelle.
Loma edistyy vallan upeasti!
Aurinkoa koko päivä ja yhdet heppakuvaukset.
Tarvitaanko yhteen syyslomaan sen kummempaa?
Nic sai ulkoilla parin viikon sairasloman jälkeen, ja olihan
siihen ulkoiluun taas tottuminen. Ääniä piti vähän kuunnella tarkemmin,
energiaa olisi ollut kuin pienessä kylässä, mutta polvia piti vielä varoa.
Jälleen kerran sain ihailla tuota ihmeellistä
hevosen & ihmisen välistä yhteistyötä ja ystävyyttä.
Kiitos Annika ja Nic!
Höstlovet framskrider ypperligt!
Soligt har det varit hela dagen och jag har fått fota
igen Nic & Annika.
Vad annat behöver man på en veckas semester egentligen? :)
Nic har fått vara inne pga sjukledighet så att vara ute i det fria
igen var en upplevelse. Alla ljud skulle noggrant lyssnas,
man skulle ha haft energi fastän hur mycket men försiktigt var dagens ord.
Igen fick jag vara ordlös inför detta vänskap och samarbete
mellan människa och häst.
Så fint!
Kram vännen! <3
Päivästä tuli sitten aurinkoinen,
vähän aikaa oikeasti paistoi aurinko,
ja kun se hetki oli aika äkkiä ohi, jatkui muuten vain aurinkoinen meininki.
Lena’s Frisering -kampaamon tuolissa on olen istunut jo varmaan
parikymmentä vuotta. Miten niin uskollinen asiakas…?
Koska Lena on todella hyvä työssään! :)
Dagen blev ju riktigt solig!
Det var på riktigt soligt en kort stund. Men inte
blev det gråt eller trist efter det heller!
Först ett besök till Lena’s Frisering, där jag har
varit kund säkert tjugo år. Trogen kund kanske…?
För att Lena är helt enkelt så bra i det hon gör!
Sen fick jag sällskap av tjejer och vi fotade en hel massa vid stranden.
Tack för det ni söta damer!
Uudella tukalla on helppo poseerata…
…tai sitten ei. Ihan aina ei tunnu luontevalta olla kameran etupuolella. :)
Toista on tytöillä, pari kuvaa, tukka kuntoon,
ja taas kuvataan. No problems. :)
Fin dag! <3
Nyt ovat saapuneet nämä
syysaamut jotka saavat laittamaan sälekaihtimet
takaisin kiinni nopean vilkaisun jälkeen.
Kylmää, märkää ja harmaata.
Tänään on kuitenkin lomapäivä niin että no worries.
Ohjelmassa kampaajalla käynti ja toiveissa myös valokuvausta
mikäli ei nyt sada.
Terassille toin eilen uuden lyhdyn Minimanista ja olen
oikein tyytyväinen että syysistutukset ovat paikallaan.
Enää haravointi puuttuu.
Viime vuonna se jäi kevääseen. :)
Nu är dom här.
Höstmorgon som får en att stänga gardiner efter
att ha kastat en blick på vädret.
Vått, grått och kyligt.
Nåmen, det är höstlov så no worries.
Idag en besök hos frissan och möjligtvis fotografering
på eftermiddag. Ifall regnet håller sig borta.
Vad nöjd jag är att ute på terassen är det fint nu,
till och med en ny lykta hittade jag igår från Minimani.
Det återstår bara att kratta löv,
förra året hann jag inte före snön.
Som sen smältade och aldrig riktigt kom på nytt.
Syksy on kaunis.
Mutta mitä harmaammaksi ajat muuttuvat sitä haastavampaa
on tuota kauneutta löytää. :)
Tänään sitä vielä löytyi ihan mukavasti.
Aion tarttua piiitkään oikeaa hetkeä odottaneeseen tehtävään,
eli saunaosaston siivous.. :P
Hösten är vacker.
Men desto gråare hösten blir desto svårare är
att hitta skönheten i den.
Idag var det dock lätt.
Nu väntar någonting som väntat länge
för rätta ögonblick, nämligen städning
av bastu avdelningen.. :P
Sunnuntai sujuu aivan normaaliin tapaansa.
Nukutaan aamulla (liian kauan, selkä jumissa…), syödään rauhassa aamupalaa,
luetaan lehdet, istutaan vielä kuistilla aamukahvilla.
Lounaan jälkeen kävin hakemassa metsästä oksia ja sammalta
terassin syysistutuksia varten.
Sen jälkeen saatiin taas istua kuistilla kahvilla,
Wilma leipoi muffinsseja. :)
Koska selkä tuntuu edelleen olevan melkoisen jumissa,
(ja alkoi sataa),
saa nähdä minkälaista lenkkiä tässä saa tehtyä.
Anyway, hyvä sunnuntai semmoiselle joka
ei sunnuntaipäivistä oikein tykkää!
En sedvanlig söndag har vi här.
Man sover länge (för länge, ryggen vill inge samarbeta…), äter frukost,
läser tidningar, sitter ännu på verandan länge med
morgonkaffekopp i händerna.
Efter lunchen hämtade jag tillbehör från skogen för höstblommor ute
på terassen. Och sen satt vi igen och drack kaffe
på verandan, Wilma bakade muffins för oss. :)
Nu, det regnar, ryggen vill inte ännu heller samarbeta,
så vilken sorts motion det blir äterstå att se.
Men iallafall en fin söndag för en som
inte riktigt gillar söndagar! :)
