Iso siivouspäivä tänään.
Kerralla valmista, ilman vaatimuksia siitä että joka ainoa kolo on käytävä läpi tai pestävä ikkunoita jne. Mahtavaa. Koko perhe kotona ja kaikki osallistuivat.
Miehellä oli virallinen työpäivä, ruoanlaitto jäi siis osallensa. :)
Nyt on kuusi sisällä. Niin hieno löydettiin.
Mikä ilo tässä onkaan siitä, että viimein alan hellittää joulujutuista joita luulin että todellakin tarvitsin. Mutta luulin tosissani. En kiusatakseni itseäni tai varsinkaan muita.
Mutta kiusasin kumminkin.
Tunnistin kyllä ristiriidan, joulunsanoman ja minun jouluni eivät kohdanneet juurikaan.
Vaikka halusin kyllä, en osannut. Ennen kuin nyt.
Tarvittiin ikää ja riittävän stressaava syksy tajuamaan etten pysty kaikkeen mitä halusin, eikä se haittaa.
Käytiin Katjan kanssa eilen kauneimmat joululaulut messussa, laulettiin, vähän itkettiin, koko matka höpötettiiin ja naurettiin myös.
Nyt on väsynyt ja hyvä mieli. :)

Vi har haft en stor städdag idag.
Alla har varit hemma, alla har hjälpt till. 
Mannen som hade officiell jobbdag fixade mat för oss.
Vi städade allting färdigt, utan några krav att varenda hörn eller skåp ska noggrant putsas.
Hur skönt?!
Jag bara känner hur alla stora krav som jag själv lade på mig faller av denna jul.
Så härligt. Varför tänkte jag så, varför ville jag så mycket?
Inte för att pina mig själv eller andra. Men det gjorde jag iallafall.
Jag visste varje jul att julens budskap och mitt jul, de möttes inte riktigt. 
Men det blev bara så, stressen med allt som skulle köpas, bakas, städas, dekoreras…
Det krävdes år på nacken och jättejobbig höst att ändra sig. :)
Nu är jag mogen att medge, jag kan inte fixa allt det där, och det är okej. 
Vi var i julmässan i går med Katja, vi sjöng julsånger, njöt av mässan. 
Trött och glad, det är jag nu. :)

Kaunis kuusi koristeita vailla, tyynynpäälliset kuivumassa kiikun päällä, mutta tupa on siivottu ja rauha maassa.