Yleinen

Tämä kevätlämmön odotus alkaa jo ottaa hermoon. Eilen säätiedotus kertoi että Suomen lämpötila kohoaa ensiviikon kuluessa. Näin on. Eilen aamulla oli 3 astetta, tänä aamuna 5 ja rapiat. Voiko kevät olla näin pitkä. Sikälikin kun yleensä en ehdi ollenkaan mukaan kesän tuloon vaan yllätyn iloisesti tai joudun paniikkiin, mitä nyt pannaan päälle, eikö kalsareita enää.. Helsingissä on kuulemma jo lehdet puussa, kun taas Lapissa vielä on metri lunta. Ollaan sentään puolivälissä. :)

Det här väntan efter vårvärmen tär en. Igår lovade väderrapporten att det blir varmare i Finland inkommande veckan. Javisst, igår visade termomätaren på morgonen 3 grader, idag lite över 5. Kan våren vara så här lång. I vanliga fall hänger jag inte alls med våren, mittiallt är det varmt, oj vad härligt, eller så får man panik, vad ska man nu lägga på sig, inga kalsaren mera.. Jag har hört att i Helsinforstrakten är träden gröna, men i Lappland har en meter snö. Lyckliga vi här mittiemellan. :)

Aurinko onnittelee äitejä ainakin täällä Pohjanlahden rannalla, niin minäkin. Onnea äidilleni ja anopilleni! Minuakin muistettiin, tytär teki täytekakun ja poika croissantteja! Jep, onpa noin isoilla lapsilla nuori äiti! :)

Tillsammans med solsken gratulerar jag mammor! Grattis mamma och svärmor! Känner mig väldigt lycklig med dottern som bakade tårta och sonen som gjorde croissanter till mamma, jep, är inte det otroligt hur så stora barn kan ha så ung mamma.. :)

Lauantai on jo pitkällä mutta elpyminen eilisen 7 km rutistuksen jälkeen ei niinkään. Torstain jumppa ja seiskan juokseminen kovinta vauhtia mitä ikinä olen pinkonut (no vautsi vau!) ovat saaneet aikaan melkoisen pökkelökoipi efektin. Kuljen kuin hidastetussa filmissä, ajoittain ähkien ja voivottaen. Mutta yhtäkaikki JIHUU miten kivaa oli ylittää itsensä ja mikä fiilis painella menemään 3700 muun kanssa! Kiitos Anja ja Minna jotka painelivat edelläni, en siis voinut löysätä tietenkään kun kerta nekin jaksoi.. :) Ja luksusta päälle, suoraan saunaan ja pitsaa päälle täyttämään mahdotonta energiavajetta.

Lördag lutar mot kvällen redan men träningsvärk i benen ger sig inte. Känner mig super styv ovh rör mig liksom i slow motion med att ojjandet och suckandet påföljer. Men vad jag är NÖJD med mig själv! Sprang fortaste någonsin 7 km i går och det gick såå mycket bättre än jag kunde drömma. Tack Anja och Minna som sprang före mig, därför kunde jag ju inte sakta ner farten, för orkar de så orkar jag… :) Vilken fiilis att springa med 3700 andra! Och direkt från målområdet fick vi ta oss till bastun och därpå pizza att fylla på den massiv energiförlust.

Käytiin mökillä raivaamassa talven jälkiä, jotain saatiin aikaankin. Jatketaan taas kun piha kuivuu. Kävin nuuhkimassa rantasaunaa, voivoivoi kun saa sytyttää ensimmäiset tulet ja odotella parhaitten löylyjen valmistumista, istua kuistilla ja kuulla aaltojen loputonta laulua. Pian pian sekin hetki koittaa.

Vid villan städade vi bort vintern, eller började med arbetet. Det blir liksom mera färdigt efter marken törkar sig. Kollade bastun och stannade kvar en stund. Ååh vad jag längtar att få tända första elden i bastu ugnen, sitta vid terassen och höra vågornars oängliga sång. Snart snart..

Ei näitä voi vastustaa..

Lähestyvän äitienpäivän kunniaksi saapuivat meille nämä ihanan väriset uusimmat Muumimukit. Meillä on muumimukit kovassa käytössä. Joku kiva juttu niissä on, kunnon värit, huumoria ja vaihtelua! Muki fiiliksen mukaan. Ja starttiin tasan 3 tuntia.. Vähän on takareidet jumissa eilisestä jumpasta, pystyykö nyt maksimisuoritukseen..? Mikä se edes on. Mutta hyvä olla etukäteen jo selittelyä. ;)

Inkommande morsdagen till ära fick de här härliga Muminmuggar flytta till oss. Vid oss använder vi flitigt Muminmuggar. Det är något med dom, fina starka färger, humor och variation. Muggen efter fiilisen. Och 3 timmar till starten.. Lite styva baklåren efter gårdagens jumppa, få se om man kan göra max prestation..? Och vad är det då? Men brukar man inte ha lite förhands excuses. ;)

Tuulee ja sataa, siis sataa kaatamalla. Numerolappu tarkoittaa ajanottoa 7 km matkalta. En ole kestävyysurheilija, menen vaan nauttimaan ystävän kanssa liikuntatapahtuman fiiliksestä. Näin olen sen itselleni selvittänyt. Ja säätiedotuksessa on juuri auennut muutaman tunnin sateeton aukko, heja heja, toivottavasti säärintama on noteerannut tämän. :)

Regnet det öser ner. Nummerlappen betyder att de ska ta tid hur länge jag håller på med 7 km streckan. Jag är ingen uthållighetsidrottare, jag ska gå och njuta av stämningen i en stor motionsevenemang med vännen. Så har jag sagt till mig själv. Och i väderrapporten öppnades just några timmars regnfri lucka, hoppas väderfronten har noterat detta. :)

Matka lähestyyyyy :)

Ehdittiin yllättäen pikavisiitille kotikonnuille. Käytiin koko porukalla Korpelan padolla tai Korpelan pajolla miten se oikiasti sanotaan. Enpä saanut aivan vapautunutta hymyä päälle tuohon kuvaan kun piti niin tosissaan kuvaajaa ohjeistaa.. :) Aivan hyvä meininki oli, kaikilla mukavaa harmaasta ja sateisesta kelistä huolimatta. Ja kuten ylimmäinen kuva kertoo, loma lähestyy, parin ilonhyppyä sen kunniaksi!

Glad överraskning, vi kom för en snabbvisit till hemtrakterna. Ingen avslapnad smile i bilden där, det blev en hel del -nej,nej gör inte så, utan så.. Men alla hade ändå trevlig kvällspromenad vid Korpelan pato, oavsett regniga vädret. Första bilden där, ooja, semesterresan närmar sig, måste ta några glädje hopp när man tänker på det!

Folkhälsanin aluetapaaminen eilen Larmon Bärgaksen kotiseutumuseolla. Uutta materiaalia ja hyvää mieltä!

Hikiset jumppakengäthän ne siinä palautuu aamun jumpasta! Olen saanut kevään ajan jumppauttaa eskarilaisia mahtavan Röris-jumpan tahtiin. Kuusivuotiaat on rehellinen yleisö, saan aina rohkeaa palautetta: Ei TAAS Röris, miks sää tuut tänne?? Tarja, olisitpa mun isosisko, miks sää meet kotiin? Jumppaajat joko ilosta tuikkien hyppivät kun täti näyttää (ja hiki tulee) tai haukotellen makoilevat ja yrittävät luikerrella salin nurkkaan. Sanoisin että rento ote on oivallinen asenne tässä hommassa!

Svettiga jumppaskoar där vilar efter morgonens passet! Jag har fått dra häftig Röris-jumppa för förskolebarn under våren. Sexåringar, ja dom är ärliga deltagare, jag får alltid frimodig feedback: Inte Röris nu IGEN, varfår kommer du hit?? Oj Tarja jag önskar du vore min storasyster, varför ska du gå hem nu? Man ser antingen söta glada barn som hoppar när tanten visar (och svettar) eller så ligger de gäspande längs golvet och försöker åla iväg. Jag tänker att det absolut bästa verktyg i det här arbete är det ordnar sig– attityden!

Pientä laittoo tarvii vaan..

I can so do this!

Joka vuodenaikaan huomaa tekevänsä jotain tyypillistä aina, ja jää miettimään että tässä on jotain hyvin tuttua..? Esimerkkinä tämä melkein aurinkoinen kevätpäivä. Aamun muutamasta asteesta celsiukset nousivat iltapäiväksi kahteentoista eli lämmintä! Vai onko.. Niinpä kävelylenkille laitan kumminkin yhden ekstra paidan, ja ehkä panta ja hanskat, tuulee kumminkin mereltä. Ensin on loistava, sitten on aika lämmin, sitten alkaa hiki puskea, sitten aletaan riisua. Hanskat taskuun, kauluri (joo!) mahtuu vielä, mihin hanskat, takki auki, fleece auki (joo!) vai ottaisko takin pois.. Stripaten kotiin. Mutta vaihdetaanpa pari sanaa naapurin kanssa pihalla, niin kohta on kylmä ja vetimet takas päälle. Jep, tuttujuttu. :)

Varje årstid märker man att det någonting typiskt man håller på varje år. Vi tar denna halvsolig vårdagen. Från morgonens några grader steg termometern allt till tolv grader, dvs. varmt! Eller.. Nå man tar en lugn länk, och lägger ändå en extra skjorta, kanske hanskar, ja nå bäst att någon sorts mössa. Sen tycker man att ja, vad lagom, sen får man lite varmt, sen känner man hur svetten börja rinna, sen börjar man ta av sig. Hanskarna till fickan, bort med halsskyd (jep!), vart ska man lägg mössan, öppnar jackan, öppnar fleecen (jep!) ja i princip strippar man hela vägen hem. Men stannar man en liten stund att prata med grannen, ja då får man börja hastigt lägga på igen. Ou yes, varje år! :)

Siinä yllä kauan odottamani valokuvauskirja (ihanaa, uusi kirja!!) aina, aina voi oppia lisää. Varsinkin kun on vasta reilun vuoden sinkoillut kameran kanssa. Paitapino edustaa työvoittoa, vastahakoinen teini raahattu vaatekauppaan ja uhkailemalla saatu valitsemaan vaatteita (nyt katot kaksi paitaa siitä, ennen ei lähdetä!), vähän toinen meininki kun tyttären kanssa shoppailee..  Eilen tsekkasin mitä mahtuu entisistä päälle, hyllyt jäi tyhjäksi joten viime hetkillä taas liikenteessä. Jos seuraatte sellaista sarjakuvaa kuin Jere, you know what I mean! Jos ette seuraa, kannattaa alkaa.

Ovan i bilden min nya fotobok (alltid skönt med nya böcker!!) man är aldrig fulllärt. Speciellt när man har fotat aktivt bara drygt ett år. Kläderna då, ja de representerar arbetsseger, lyckades få en motvilligt tonåring till klädbutiken, (välj två t-skjorta, vi far inte hem före det!). Ja det är verkligen en annorlunda shoppingtur när man har dottern med, tala om natt och dag.. Kollade igår vad som ryms på han, det blev tomt i hyllorna så igen åkte vi i sista minuten. Följer ni en tecknad serie som heter Jere/ i Öt heter den Zits, ja då vet ni vad jag menar. Om inte, och vill vara förbered före sonens ljuvliga tonåren, börja i god tid.

Eilen mietin tuota aikaisin heräämistä, tänään mietin aikaisin nukkumaanmenoa. Että kumpiko on se helpompi pala purtavaksi. Koskapa silmäluomet painavat huomattavasti tänä aamuna (onko pakko katsoa elokuva loppuun vaikka tietää miten siinä käy- no on!) tuli tämä dilemma esille. Kuuntelen usein kadehtien aamuihmisten kertomuksia. Kuuden jälkeen rävähtää silmät auki eikä uni tule (mitä mitä?). Illalla nukkumaan kymmenen maissa (ei se käy). Olen kyllä tuotakin oikein harjoitellut ja onnistuu se jos oikein päättää. Siinä sitä palataan tähän hienoon tosiasiaan, melkein kaikkeen pystyy jos päättää haluta! Nyt päätän lopettaa jorinat ja ryhtyä hommiin. Tänäänkin aurinkoa! :)

Igår funderade jag det där med att vakna tidigt, idag mest att gå och lägga sig i tid. Undrar vilken är svårare. Ögonlockar väger tungt idag (måste man sitta upp och titta till slut film man har sett förut – ja det måste man!). Jag har många gånger lyssnat avundsjukt på morgonmänniskornas berättelser hur man vaknar av sig själv sextiden och kan ej sova mera (liksom vad?). Att man lägger sig tiotiden på kvällen (nå men det går ju inte). Nog har jag riktigt tränat det där och det går, om man bestämmer sig. Där kommer man till den fina sanningen, man kan, om man bestämmer sig nästan vad som helst! Nu bestämmer jag att sluta babbla och börja jobba. Solen skiner! :)