Yleinen

Kuvaamassa ja tunnelmoimassa päiväkerhon joulujuhlassa.
Keskellä synkkää ja märkää joulukuuta ei mikään
voi tuoda enemmän hyvää mieltä, kuin alle metrin mittaiset enkelit, paimenet,
Maria ja Joosef ja koko Lucia-kulkue!
Sade ja harmaus väistyy taka-alalle kun saa hetken
istahtaa noiden pienten silmien loisteessa. :)

Vill man glömma regn och rusket en liten stund,
finns det inte bättre sätt än att delta dagklubbens julfest!
Små änglar, herdar, Maria o Josef och hela Lucia-tåget,
sån glädje och spänning i luften. :)

 
Ute är mörkt och kallt, i alla husen lyser nu överallt de tända ljusen.
Nu kommer någon där, jag vet nog vem det är: Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Tiistai ja ulkona näytää siltä
että voisi vaikka sataa lunta. Onko sitä valmis?
Viime talven lumi tuli – lumi suli – rallin jälkeen sitä näyttää
suhtautuvan varsin kyynisesti lumen tuloon.
Kesä on jo kaukana, mutta sielussa se vielä lämmittää.
Niin että tulkoon lunta jos tulee.
Elämäkään ei näytä kyselevän onko valmis.
Mutta jos sitä kumminkin on hiljaa valmistautunut,
salaa itseltäänkin, niin että kun kovat ajat tulevat,
voimaa ottaa vastaan ne löytyykin sisältä.
Se on elämän mysteereitä.
Armoa kenties.

Denna tisdag ser ut att kunna bjuda på snö.
Är man redo?
Förra vintern var det värsta man kan tänka sig
för en som skulle vilja åka skidor. Snön kom – snön smältade.
Av mindre blir man skeptisk.
Men lite av sommarens värme finns ännu i själen så låt komma snö om vill.
Livet tycks inte fråga annars heller om man är redo.
Men jag undrar om man är ändå lite
förbered när hårda tider möter en.
Om styrkan att ta emot vad som kommer,
har växt inom sig, utan att vi märker det.
Det är en mysteri.
Eller kanske nåd.

Omenankukkia, sateisen päivän jälkeen ilta-auringon säteet.
Kaukana kukkuu käki.
Vieressä huhuilee metsäkyyhky.
Kimalaisten kiireinen surina kärhössä.
Voiko enää enempää olla suvivirsi aika?
Huomenna koulun kevätjuhlaan iloitsemaan yhdeksäsluokkalaisten
peruskoulun päättymisestä.
Pojat valmistautuvat juhlaan laittaen puvuntakit kravatteineen
tuolinselkämykselle aamua odottamaan.
Kesä alkaa huomenna.

Äppelblommor i kvällsolen efter en regnig dag.
Man hör göken långt inne i skogen.
Man hör skogsduvan alldeles bredvid.
Humlor surrar intensivt i blommor.
Snart hör vi ”Den blomster tiden kommer…”
Imorgon får vi glädjas med niorna när grundskolan tar slut.
Pojkarna är beredd, kostymsjackor är framtagna, skjortorna strykta.
Sommaren börjar imorgon. 

Hyytävän kylmää mutta niin kaunista!
Kotimatkalla joutuu keskittyä kovasti ettei siltojen kohdalla katse harhaile vaarallisen kauan jään, rantojen ja taivaan väreissä. :)
Pistelin tulemaan reippaasti töistä suoraan, huikkasin heit, kaappasin kameran ja kahella renkaalla rantaan parit räpsyt ottamaan.
Paitsi että akku puuttui.
Onneksi ranta oli lähellä. Ei tarvinnut puhista kiukuspäissään kuin minuutin kotimatkan.
Tästä kimpaantuneena painelin talon taakse pellolle ja tämä taisi sittenkin olla se parempi vaihtoehto. :)
Kaunis sininen hämärä ja lumen painamat heinäntöppyrät.
Kauan ei ehtinyt ”kaupunki kamppeissa” näpsiä, mutta eipä ollut valoakaan enää monta minuuttia. Riittävästi. Ja nyt, viikonloppu!

Kallt, men ack så vackert!
Hemvägen är farlig, vid broarna är det huvudlöst vackert med isen, stränder och himmelens pastelfärgerna. Blicken vill vandra från vägen alltför långa tider… :)
Idag var jag glad, oj vad bra, nu hinner jag fota lite före mörkret faller.
Svängde hem, ropade hej, tog kameran och full fart till stranden.
Ingen batteri in i kameran.
Vad bra att stranden är nära. Hann inte vara arg så jättelänge.
Nå, ingen bil ta jag mera tänkte jag och sprang bakom huset.
Snö, vackraste blåa stunden, fina bilder. :)
Så kan det gå emellanåt.
Nu, veckoslut!

Kesä on täällä. Kaikella tavalla. Helle jatkuu hämmästelyistä piittaamatta.
Tätä ei tahtoisi uskoa todeksi mutta ottaa avosylin vastaan.
Lämpöä ja aurinkoa, linnunlaulua imee itseensä kuin sieni.
Kesäiseen ilmiöön törmättiin myös molemmilla kaupunkireissulla.
Eli tietöihin. Asfalttikoneet paistavat uutta tietä ankaran savun keskellä ja odottamista piisaa molempiin suuntiin.
Ellei nyt olisi niin hirmuisen onnellinen kesäisistä keleistä, voisi kuumassa autossa istuskelu (neljään kertaan) jonkin verran alkaa harmittaa.
Mutta ei.
Huomenna haastattelua paikallislehteen ja iltapäiväkerholaisten kanssa puuhailua!
Ja sitten soikin jo suvivirsi.
Olen vähän itkeä tirautellut vähän niinkuin varmuuden vuoksi etukäteen.
Yleisillä paikoilla vollotusta pyrin välttämään. En tiedä onnistuuko se nyt.
Viimeinen suvivirsi Öjan koulussa. Snif.

Sommar är här på alla sätt o vis. Det har igen varit en jättevarm dag.
Man kan knappt tro att det här är sant. Men tar emot nog med vidöppna armar.
Man suger ju in värman och sommarkänslan som en torr svamp.

En mycket somrig fenomen kom emot på väg till stan.
Vägarbete. I en jättemoln av avgaser lagas det ny asfalt.
Det betyder nästan dubbelt längre resa till och från staden.
Om inte man skulle nu vara så otroligt
glad av allt sommar så kunde man bli aning stressad när man
sitter i heta bilen (fyra gånger idag) och väntar och väntar..
Men nej.
Imorgon blir det intervju av lokaltidningen och eftis eftermiddag!
Och sen, sen är det dags för att sjunga ”den blomstertid nu kommer” för allra sista gången vid Öja skola.
Jag har gråtit lite i förhand. Om det skulle liksom hjälpa till att slippa gråta offentligt.
Månne det hjälpa något.

Alkoivathan ne mustat oksaa työntää vihreää viimeinkin.
Jumpalta palatessa piti oikein pihalla pysähtyä, kuulinko oikein, saattoiko se olla mustarastaan laulu joka kuului niin kirkkaana?
Tervetuloa siinä tapauksessa kylmään Pohjolaan. Reppanat.
Tässä vielä hetki vierähtää ennenkuin saavat ötökkäateriaa.
Mutta kellonkääntämisen hyvä puoli (ainut) on ihanan valoisat illat.
Niillekin tervetuloa! :)

Nå äntligen kom det fram lite grönt.
Fick stanna och lyssna nogat på väg hem från jumppa, kunde det verkiligen vara koltrasten som sjöng så vackert i kväll?
I så fall, välkommen till kalla norden. Stackarna.
Det tar en stånd innan de hittar massor med krypmat.
Sen en vårjuttu till, ljusa kvällar! Sommartiden är här. :)

Vauhdikas ja samalla rauhallinen pääsiäinen alkaa taittua kohti arkea.
Öja-Kannus-Öjan saaristo-Tankar-Nokia-Öja, siinä ne koordinaattipisteet näille pyhille.
Yllä kuvat Nokialta, missä ylläri juhlistimme veljeni pyöreitä vuosia!
Sankari oli yllättynyt. :)
Hämmentyneeltä näytti Papukin, joka trimmauksen jälkeen vaikutti vähän hakevan identiteettiään.. :D