Hyytävän kylmää mutta niin kaunista!
Kotimatkalla joutuu keskittyä kovasti ettei siltojen kohdalla katse harhaile vaarallisen kauan jään, rantojen ja taivaan väreissä. :)
Pistelin tulemaan reippaasti töistä suoraan, huikkasin heit, kaappasin kameran ja kahella renkaalla rantaan parit räpsyt ottamaan.
Paitsi että akku puuttui.
Onneksi ranta oli lähellä. Ei tarvinnut puhista kiukuspäissään kuin minuutin kotimatkan.
Tästä kimpaantuneena painelin talon taakse pellolle ja tämä taisi sittenkin olla se parempi vaihtoehto. :)
Kaunis sininen hämärä ja lumen painamat heinäntöppyrät.
Kauan ei ehtinyt ”kaupunki kamppeissa” näpsiä, mutta eipä ollut valoakaan enää monta minuuttia. Riittävästi. Ja nyt, viikonloppu!
Kallt, men ack så vackert!
Hemvägen är farlig, vid broarna är det huvudlöst vackert med isen, stränder och himmelens pastelfärgerna. Blicken vill vandra från vägen alltför långa tider… :)
Idag var jag glad, oj vad bra, nu hinner jag fota lite före mörkret faller.
Svängde hem, ropade hej, tog kameran och full fart till stranden.
Ingen batteri in i kameran.
Vad bra att stranden är nära. Hann inte vara arg så jättelänge.
Nå, ingen bil ta jag mera tänkte jag och sprang bakom huset.
Snö, vackraste blåa stunden, fina bilder. :)
Så kan det gå emellanåt.
Nu, veckoslut!
