Yleinen

 

Lauantain vesisade muuttui lyhyen öisen lumisateen jälkeen ja sunnuntai aamuun saatiin nousta aurinkoa ja valkoista maata ihaillen.
Miten ohuen ohut lumikerros lohduttaakaan kun hiihtoloma alkaa näissä keleissä!
Somessa pelkkää iloa raikkaasta kelistä!
Itse en myöskään nyt murehdi hiihtolatujen puutteesta, flunssan takia suksille ei pääsisi kuitenkaan.
Mutta pääsin moikkaamaan Annia ja Saaraa Ouluun eilen!
Tänään hidas aamulenkki aamuauringossa, sunnuntailounas koko ison porukan kanssa,
laskiaispulla kahvit, mökkilaiturin tarkistus ja päivänokoset sohvalla hiihtoja taustalla kuunnellen.
Kiitollinen paljosta!

 

 

Dennis-myrsky se riepottelee meillä asti rantoja ja maita.
Vesi on nousemassa ja käytiin tarkistamassa laiturin tilanne.
Vielä on kohtuulliset vahingot vaan ensi yönä pitäisi nousta vesi taas korkealle.
Voi ankeus tätä keliä, kyllä koettelee.
Vaikkei suurta muutosta olekaan tulossa niin huomiseksi kuitenkin aurinkoista.
Ja viikonlopun porkkanakakku oli hyvää ja syöty jo pois. Onneksi en innostunut leipomaan
enemmän koska arvatenkin sekin olisi jo syöty pois.
Uutta viikkoa kohti, pysytelkää sisällä jos voitte!

 

 

Viikko on vierähtänyt kun kävin Kalajoen Kristillisellä Opistolla kuvaamassa.
Aivan uusi tuttavuus, Kalajoki ei, opisto kyllä.
Joki virtaa opiston vieressä ja avaraa on maisema.
Kelit veivaavat edestakaisin muutaman pakkasasteen ja vesisateen välillä.
Huomenna on hautajaiskuvaus ja varasin assistentin pitelemään sateenvarjoa ulkokuvaukseen.
Tämmöinen tammikuu. Jokainen kuiva ja aurinkoinen päivä, pikkaisen lunta maassa saa melkein ääneen nauramaan tuolla maantietä koiran kanssa mittaillessa.
Onko ihme että kesäiset tienvarret saavan melkein laulamaan onnesta kun meidän talvi on pitkä ja pimeä.
Mutta, jälleen on saanut liikkua ja tehdä töitä viikon, terveenä. Se on ihmeellinen ja ihana asia.

 

 

Joulu on siivottu pois ja uusi vuosi on alkanut ihan hyvällä vauhdilla, sen kunniaksi kukkia keittiöön.
Hiihtolenkkejä ei nyt sitten ehtinyt montaa tulla kun maisema muuttui lumettomaksi.
Hyvänä puolena tässä on että vaelluspolulla on yhtä helppoa lenkkeillä koiran kanssa kuin syksyllä.
Tämän kevään Yövaellus on 16.5. ja suunnittelu kokoukset on aloitettu.
Hääkuvauksia on kyselty ja varattu.
Eteisessä on kuvauskalusto pakattu ja valmiina lähtöön, huomenna kuvataan koko päivä Kalajoen Kristillisellä Opistolla.
Talo on taas täynnä nuoria ja kohta autokin käytetään autopesulassa että aamulla on kiva lähteä.
Kiitollisuus, päällimmäisenä.

 

 

Tervetuloa vuosi 2020!
Vuodesta 2019 voisi sanoa että ihan hyvä vuosihan se oli.
Oli juhlia, ylioppilas, 70-vuotias, 50-vuotias. Oli paljon erilaisia töitä. Oli rauhallisempaa aikaa syksyllä.
Toinen lapsista alkoi opiskella, toinen viettää välivuotta tehden töitä joihin haluaisi opiskella, molemmat seurustelevat.
Voiko parempaa toivoa?
Vaikka joulunaika meni vähän turhan äkkiä enkä osannut oikein irtautua töistä, on mukava vastaanottaa uusi vuosi ja uusia haasteita.
Päätin myös että tänä vuonna töiden ja vapaan ajan suunnitteluun pitää käyttää vähän enemmän aikaa.
Kova tavoite.
Päätän taas että koitan vähentää sokerin syöntiä.
Vielä kovempi tavoite.
Kiitos teille kaikille vuodesta 2019 ja toivotan onnellista uutta vuotta 2020!

 

 

 

Välkommen 2020!
Vad kan man säga om året 2019? Ett helt bra år.
Många kalas, student, 70 åring, 50 åring, jag hade mycket olika jobb, jag hade även lite lugnare tider på hösten.
Det var roligt, det var utmanande, det var stressigt.
Ett barn började studera, andra barnet tar mellanår och jobbar i yrken hon vill studera, båda sällskapar.
Kan man önska något bättre?
Julen gick fort, kunde inte riktigt vila, men ändå känns det helt ok att ta emot det nya året och nya utmaningar.
Bestämde mig att planera min tid bättre i år. En utmaning.
Bestämde mig att äta mindre socker i år. En större utmaning.
Tack alla för året som gick och önskar er ett gott nytt år 2020!

 

 

 

 

Piparit leivottu, joulukortit unohtuneet kirjoittaa ja lähettää, joulupaperia ostettu muttei lahjoja, sauna pesty.
Sanottakoon silti että lahjalista ei ole kovin pitkä, olen luottavainen että homma järjestyy heti alkuviikosta.
Joululauluja olen kuunnellut huomattavat määrät.
Mietin välillä autossa että joulufiilistä ei oikeastaan tarvitse etsiä ollenkaan, siihen riittää joulumusiikki.
Se omanlainen (minun tapauksessa kaikenlainen).
Joulun ei tarvitse olla valkoinen ja joka vuosi osaan päästää enemmän irti siitä mitä sen PITÄISI olla.
Tänään oli rannalla Saariston joulumarkkinat. Paljon iloista väkeä kuljeskeli pöytien välissä ja mahtavaa musisointia paikallisvoimin sai kuunnella.
Lumiset kuvat eivät ole tältä päivältä. Ne ovat siltä päivältä kun näytti kovasti joululta.

 

 

 

Tässä tämän joulun ihanin laulu, niin upea.

 

 

Vedet kohoavat silmiin joka kerta kun kuuntelen Finlandia hymniä.
Samoin Maamme-laulun laulaminen tuntuu sielussa asti.
Minun Suomeni on pieni ja mahtava maa.
Maa jonka vapaudesta taistelivat Viljo ja Toivo-pappani.
Minun Suomeni on kylmä ja pimeä marraskuu, valkoinen joulu ja pakkasen purema tammikuu.
Toiveikas helmikuu ja maaliskuun hangilla kimalteleva auringonpaiste. Kevään ihana toivo ja tulevan kesän kaipuu huhtikuussa, toukokuun järisyttävä vihreän, valon ja sulavan meren paluu. Kesäkuun valkoiset illat ja yöt, tienpientareiden läkähdyttävä kukkameri, linnunlaulun täyttämä luonto joka heinäkuussa kypsyy täyteen kesään. Elokuun hämärtyvät myöhäisillat, lyhdyt laiturilla ja lämpö joka vielä viipyy hetkisen. Syyskuun huikeat vaellukset poluilla ja metsässä, lokakuun ahdistava pimeyteen laskeutuminen joka toisaalta vapauttaa, saa olla sisällä ja nauttia siitä ettei ulkona ole koko ajan upeaa.
Minun Suomeni on koti, ihmiset ja luonto. Täydellinen minulle ja rakas.

 

 

 

Harmaana perjantaina ehdittiin kuvata vähän Vanhan kaupungin
marraskuisilla kaduilla ja kahvitella Yhteiskristillisen kirjakaupan kotoisassa kahvilassa.
Aamukuudelta oli jo lähtö henkilöstökuvauksiin joten päivästä tuli pitkä ja tehokas.
Tämä lauantai onkin ollut ihan vapaapäivä vaikka työn luonteeseen kuuluu että koko ajan jokin projekti pyörii mielessä ja ideoita tulee kokeiltua kotitöiden lomassa. Lumet sulivat odotetusti mutta pettymyshän se on (joka vuosi) kun marraskuu on liukas, loskainen, harmaa ja kolea.
Siihen ei passaa liikaa keskittyä, sisällä jos jonkun kolon saa kivan näköiseksi niin kynttilät ja kahvin tuoksu nostavat jo tunnelman.
Kohtahan on jo joulukuu. Jee, eikö niin?
Ja kauniit nahkakäsineet ovat Kokkolassa tehdyt, ne löytyy täältä Paccas sormikkaat ja kintaat.

 

 

 

Marraskuu lähestyy puoliväliä ja meillä on täysi talvi.
Joka näyttää säätietojen mukaan muuttuvan koht’sillään loskasohjoksi.
Mutta niin kauan kun tätä valkoista kauneutta ja talvisään kuulautta kestää, kiitos vain!
Onnellista kyllä syksyn mustimmasta ajasta ei ole tarvinnut ahdistua töiden paljouden ja maan valkeuden takia.
Eilen oli jopa läheltä piti tilanne ettei menty hiihtämään, ladun pituus vähän jarruttaa intoa, 700 metriä kuulostaa vielä aika pieneltä ringiltä..
Viikonloppuna sain kuvata seurakunnan nuorteniltaa Cafe Backstagella.
Ihan etuoikeutettu olo kun saa hetken osallistua nuorteniltaan. Iloa, riehakasta menoa, arkaa olemista, kaverin etsimistä, oman paikan löytymistä, ihastumista, pettymistä, turvallista hengailua, lohtua ja laulua. Nuoruus.
Sunnuntaina juhlittiin isänpäivää, syötiin yhdessä isän ja äidin kanssa meillä ja nautittiin siitä että saatiin olla yhdessä.
Nyt on jo tiistai ja illalla mennään Tinkan kanssa vähän opettelemaan arkitottelevaisuutta Hundidan kurssille.
Näin se marraskuu hujahtaa.

 

 

 

Sunnuntai-ilta ja riisipuuro porisee kattilassa tyypilliseen sunnuntai-illan tapaan.
Tämä viikonloppuna on ehditty monenlaista. Kuvissa kynttilän sytytys mummun ja papan haudalle äidin kanssa Kannuksessa.
Iltahämärän tullessa perjantaina hautausmaa tuikki jo kynttilöiden loisteessa.
Eeva-mummuni kuolemasta on jo 19 vuotta! En tajua. Muistan vielä mummun kädet, pienet sirot sormet ja ryppyinen elämää nähnyt iho.
Mummu lähti täältä juuri ennen kuin Wilma syntyi, en päässyt hautajaisiin sillä Wilma syntyi niitä edeltävänä päivänä, olin synnytysosastolla.
Vuosia en voinut itkemättä ajatella etten päässyt hyvästelemään rakasta mummua.
Lauantaina rippikuvaus, Crosspoint Wilman kanssa, sauna iltamyöhään.
Tänään ehdin sytyttämään lyhtyjä omallakin pihalla ja toteamaan että näin se talvi yllätti minut,
lumet tuli ennen kuin harava alkoi heilua. Lehtimatto siellä lepää odotellen kevättä.
Joopa joo, kaikki eivät ole syntyneet ahkeriksi hortonomeiksi, näin se vain on.
Siitä huolimatta hyvä mieli tästä viikonlopusta!