Vedet kohoavat silmiin joka kerta kun kuuntelen Finlandia hymniä.
Samoin Maamme-laulun laulaminen tuntuu sielussa asti.
Minun Suomeni on pieni ja mahtava maa.
Maa jonka vapaudesta taistelivat Viljo ja Toivo-pappani.
Minun Suomeni on kylmä ja pimeä marraskuu, valkoinen joulu ja pakkasen purema tammikuu.
Toiveikas helmikuu ja maaliskuun hangilla kimalteleva auringonpaiste. Kevään ihana toivo ja tulevan kesän kaipuu huhtikuussa, toukokuun järisyttävä vihreän, valon ja sulavan meren paluu. Kesäkuun valkoiset illat ja yöt, tienpientareiden läkähdyttävä kukkameri, linnunlaulun täyttämä luonto joka heinäkuussa kypsyy täyteen kesään. Elokuun hämärtyvät myöhäisillat, lyhdyt laiturilla ja lämpö joka vielä viipyy hetkisen. Syyskuun huikeat vaellukset poluilla ja metsässä, lokakuun ahdistava pimeyteen laskeutuminen joka toisaalta vapauttaa, saa olla sisällä ja nauttia siitä ettei ulkona ole koko ajan upeaa.
Minun Suomeni on koti, ihmiset ja luonto. Täydellinen minulle ja rakas.
