Yleinen

Sunnuntaina ajeltiin mökille korjaamaan vielä laituria.
Tie oli kuoppainen, liejuinen ja roudan runtelema. Semmoista vatkausta ei meidän
sheltti prinsessa kestä vaan pakki on sekaisin ja oksennuspussin kanssa täytyy matkaa tehdä.
Ei tule reissukoiraa tästä.
Perillä oli niin tasaharmaata kuin kevät sunnuntaina vain voi olla.
Tänään asteet jo kohosivat, aurinko tuli esiin, takkia piti lenkillä aukaista ja hiki tuli.
Ei päivää etteikö edes kerran kävisi mielessä mikä onni että on kevät.
Ettei tätä koronaa tarvi kestää pimeyden peittäessä maan.

Ja niin vain rairuoho (ohra) ehti pääsiäiseksi meitä ilahduttamaan!
Ruokaa on taas kaapit täynnä ja siitä huolimatta iltaan mennessä on huomattu että yhtä sun toista
pitäisi vielä ostaa. On ehditty siivota, leipoa, ja vähän lenkkeillä. Pääsiäinen on täällä.
Livelähetykset seurakunnista ovat tuoneet tähän hiljaiseen
viikkoon sitä mikä siitä yleensä puuttuu. Muistutus juhlan tarkoituksesta ja aivan toisenlainen osallistuminen tilaisuuksiin.
Ihailen miten upeasti seurakuntien työntekijät taipuvat tähän ihmeelliseen aikaan
ja tuovat kirkon lähellä aivan toisella tavalla. Epämukavuus rajoja on ylitetty, paljon iloa jaettu.
En ole ikinä stressannut pääsiäisen viettoa, mtta aina siitä kevyttä ahdistusta on saatu aikaiseksi.
Mitä ehditään tehdä, missä käydä, milloin leivotaan..
Nyt tuntuu että edessä on oikeasti lepoa.
Koska työtilanne on todella rauhallinen nyt, koska mihinkään ei mennä nyt.
Nauttikaamme siitä mitä on tarjolla.
Hyvää pääsiäistä!

Jo parin viikon ajan on lähimmällä lammella tuossa polun varressa joutsen pariskunta seisoskellut
jäällä toimettoman näköisenä. Tööttäilevät siinä toisilleen, olisin melko varma että tähän tyyliin:
– Oliko meijän pakko lähtee näin aikasin tänne, tää lätäkkö on taas jäässä viikkotolkulla. Ei mitään järkee.
– No kyllä siinä oli selkeet merkit ilmassa että lähettävä on. Ja kyllä kaikki muutkin lähti. Äkkiä tämä putti taas sulaa kuule.
– Joo joo. Ees taas saa lennellä ruuan perässä. Räpylät jäätyy.
–  On kyllä vähän raikas keli.

No sääliksi niitä käy. Onneksi on sulaa vettä lähellä, mutta tosiaan joutuu lennellä.
Palmusunnuntaiksi toin pajunkissoja vaasiin, tulppaaneja kaveriksi.
Alkaa hiljainen viikko.
Ihmeenä pidän jos tänään (!) istuttamani rairuoho ehtii pääsiäiseksi,
vapuksi sitten ainakin.

Aamulenkki lumimyrskyssä.
Iltalenkki kauniissa auringonlaskun valossa.
Siinä taas symboliikkaa näille päiville tuosta tiistain kelistä.
Kun lapsi sairastaa (ja sairastaa vieläpä muualla kuin kotona) keskeyttää se lintujen laulun ja auringon paisteen
kuin kylmä viima ja menee sieluun asti. Ainakin nyt juuri.
Meillä on siis osa perheestä karanteenissa kuumeen takia, influenssaa suurella todennäköisyydellä, mutta
jäämme sen tiedon varaan koska korona testeihin ei porukkaa ihan helpolla oteta.
Kaikki on siis melkein hyvin. Kaikki voivat olosuhteisiin nähden ihan hyvin.
Silti olen marketissa hyllyjen välissä hengittänyt syvään kun tuntuu ettei enää saa happea.
Olen itkenyt kesken päivän vaikka tilanne on ihan rauhallinen, olen paennut ahdistavaa puristusta ulos pihalle
juoksemaan koiran kanssa ja tehnyt ilta-auringossa punnerruksia ja kyykkyjä.
Katsonut komediaa. Lämmittänyt saunaa.
Lukenut Max Lucadon Kyllä tästä selvitään-kirjaa ja tuntenut rauhaa.
Olen myös tänään kävellyt yhteensä 7,5 km poluilla ja teillä. Nauranut vedet silmissä eilen aprillipäivänä.
Ai että. Sain narutettua taas koko perheen yksitellen! Hyvät naurut, onneksi jokaiselle..
Naurettu on myös tänään. Tilanne on niin kreisi että välillä hermot menevät todella tyhmistä asioista että
lopuksi ei voi kun kaksinkerroin nauraa itselleen. Voi tätä aikaa!

Aamulla soi herätyskello klo 5.15.  Kertapompusta ylös.
Tuohon aikaan vartaloni ihmettelee että mitäs täällä tapahtuu eikä ole todellakaan varaa painaa yhtään torkkunappia.
Kiva oli herätä kuvauskeikalle. Noin aikainen keikka tarkoittaa että on kotona takaisin aamukahvin aikaan.
Paljon on iloon aihetta, pelottaa ettei menisi rehvasteluksi koska ymmärrän että tilanne on monelle todella tukala ja ahdistava.
Wilman työsopimuksen teko viivästyy koronan takia, niinpä minulla on ollut valtava apu
kun Wilma on käynyt läpi vanhoja vaatteita, kaappeja, eteisen hyllyjä, järjestellyt ruokakaappeja. Ah yksinkertaisesti ihanaa.
Ja pitkiä lenkkejä ollaan tehty yhdessä sekä kauppareissuja.
Samalla tulee siirrettyä eteenpäin monenlaista arkitietoa mitä ei ole osannut ennen kertoa tai näyttää.
Oma asunto ja muutto kotoa siintelee jo kovasti mielessä, joten nyt kaikki neuvot ja opit ovat kovaa valuuttaa.
Kuten, miten vaihdetaan imurin pölypussi kun on ostanut vahingossa vääriä.
Käytetään saksia ja lievää väkivaltaa.
Nautitaan luonnosta viikonloppuna!

Perjantai-ilta.
Hyvä mieli ja kaapit täynnä ruokaa. Jokunen tuote hankittu vähän ylimääräistäkin…
Tämä korona-aika on ihan ihmeellistä. Tuntuu ajoittain että seuraa itseäänkin ulkopuolelta.
Ihmettelee että mikä on tämä tunne joka hiipii mieleen, pitää varautua, pitää lähteä heti hakemaan ruokaa ihan vaan varalle..
Vaikka ei tässä muuten ole stressannut itse tautia.
Tiistaina pidimme taas mukavan Yövaellus kokouksen aika isolla porukalla, vain yksi ajatus heitettiin ilmaan, saapa nähdä miten korona vaikuttaa tähän.
Torstaina aika nopeasti kävi selväksi että se pitää siirtää! Ei ehdi edes olla pettynyt, tämä on niin kummallista.
Yövaellus siirretään syksyyn, päätetään mikä päivämäärä tässä kevään kuluessa.
Silti erittäin hyvä että reippaat varotoimet tehdään nyt.
Hyvää viikonloppua!

Fredagskväll, så skönt.
Nöjd också. Skåpar full med mat, kan hända att jag skaffade lite extra…
Så konstiga tider vi lever. Man följer händelserna ordlös.
Märker ändringar i mig själv. Hur känslan från att inte oroa sig alls till kanske vore det bäst att köra till market med det samma och skaffa extra mat, ändrar inom timmar! Känslan liksom kryper ner i magen, man måste säga till sig själv att skärpning, vi har ju mat i Finland!
Men efter att vi gjorde beslut att flytta Nattvandringen till höst pga corona så ändrare  inställningen till läget ganska mycket.
Men nu har jag lite extra mat och tydligen räcker det för att lugna min lilla själ i det här läge. Hahaa.
Och under våren kommer vi att bestämma ny datum för nattvandringen.
Trevlig helg!

Tämä talvi ei anna maaliskuun kimaltelevia hankia, kuten itsenäisyyspäivänä maalailin.
Mutta monta kaunista päivää on silti saatu. Yksi oli tänään.
Kun mitään talvea ei tuntunut tulevankaan, on muutama sentti lunta ja jää joka kestää kulkea jo lähellä täydellistä talvipäivää.
Siellä on latukin tuolla jäällä, toiveissa olisi ehtiä sinne ennen kuin sekin sulaa pois ensi viikolla.
Flunssan jämät vielä häiritsevät elämää mutta jospa kumminkin vähän vain..
Tänään on myös ollut perjantai ja vapaapäivä. En muuten ole mitenkään hyvä pitämään vapaapäiviä näin yksityisyrittäjänä.
Huono omatunto (!) seurailee vaivihkaa siivoilua ja koiralenkkeilyä. Täytyy oikein pysähtyä ja käydä asia läpi.
Hommat on tehty sopivaan vaiheeseen, tänään ei ole sovittuja tapaamisia, voin siis pitää vapaapäivän.
Kaikki pitää opetella elämässä.
Kuuntelin autossa lauluntekijää joka halusi muistuttaa kappaleellaan miten lyhyt aikamme on,
ja miten on hauras elämä. En taida tarvita muistutusta siitä juuri nyt.
Lapset ovat yhtäkkiä aikuisia, nelihenkinen perheemme on muuttunut kuusihenkiseksi iloiseksi joukoksi.
Rakkaat lähellä taistelevat syövän kanssa.
Kyllä minä tiedän että aika on lyhyt ja hauras polkumme täällä.
Siksi käyn kirkossa, penkissä on aina paikka minulle, toivo on todellista, armo on lähellä ja rakkaus ympäröi, se ei kysele ymmärränkö miten.
Siksi haluan välillä vain juoda kahvia ja katsoa komediaa, istua höpisemässä perheen tai ystävien kanssa niitä näitä ja nauraa,
nauraa aina kun voi ja sydämen pohjasta.
Silloin juuri, joka hetki menee talteen ilman että siitä hädissään pitää kiinni.
Iloa iltaasi, toivoa huomiseesi!

Nuhainen hiihtolomaviikko alkaa olla ohi.
Aurinkoa ja pakkasta koko viikko. Jos olisi vielä lunta niin täydellistä.
Tavallaan täydellistä minulle kun hiihtää ei flunssaisena voi.
Café Bryggan oli auki karkauspäivänä ja jäällä oli veteraanimoottorikelkkojen näyttely.
Käytiin niitä Maxin ja Hennan kanssa ihailemassa.
Leivoin porkkanakakun ja istuttiin iltapäivällä pitkään kahvipöydän ääressä juttelemassa nuorten kanssa kaikkea mahdollista.
Miten hienoja hetkiä!