Yleinen

Viikko on hujahtanut ohi, jotenkin ollaan jo syyskuun puolessa välissä.
Tähän viikkoon on mahtunut iloa ja surua ja melko lailla kaikkea siltä väliltä.
Viikolla otettiin vastaan uudet päiväkerholaiset, kuvasin iloisen joukon kanssa retkitunnelmia, lähettelin valmiita kuvia asiakkaille. Lauantaina oli raskas päivä, ystävän hautajaiset.
Tänään on sitten vaan hiljalleen toivuttu viikosta että jaksaa ottaa uuden vastaan.
Aamulenkki tehtiin metsään, polkua pitkin pitkä lenkki nuotiolle.
Illaksi lämmitettiin palju ja siellä juuri oltiin, höyryn tanssiessa veden pinnalla, sateen ropinaa kuunnellen.
Nämä asiat silittelevät sielua, hiljainen luonto pitää sylissään väsynyttä mieltä.
Voimat palautuvat, ilo ja kiitollisuus tuovat hymyn takaisin.
Saamme aloittaa uuden viikon tämänkin sunnuntain jälkeen.
Iloa viikkoosi!

Veckan har gått, på något konstigt sätt är redan mitten på september.
Veckan har innehållit det mesta, glädje, sorg och allt däremellan.
Vi tog emot nya dagklubbsbarn, jag fotade med den här glada gäng uteliv, fixade bilder till kunder och sen kom den sorgliga lördagen när vi måste säga adjö till vännen.
Begravnings dagen är tung.
Idag har vi inledd dagen med en vandring längs skärgårdsleden, suttit vid öppen eld, lyssnat på fåglarna.
På kvällen satt vi i badtunnan i regnet, eld, rök och regndroppar i ångande varm vatten.
Allt detta sköter ens själ, man få bara ta emot.
Få samla krafter så glädjen kan komma tillbaka med tacksamhet.
Nu inleder vi den nya veckan.
Ha en bra vecka du med!

Öjan Yövaellus 2021 saatiin toteutettua!
Ihmisiä halusi tulla kokemaan tunnelmallisen syksyinen saaristoston, saatiin kaunis ilma, pienet retkeilymessut Brygganilla, glamping-majoitusta, saunalautta. Saariston läpi vaelsi iloinen joukko joka kohtasi harmonikan soittoa, keittoa tarjoavat Martat, tulet ja kitaran säestyksellä laulua, makkaranpaistoa, musiikkia ja aplodeja pienellä Wiljamsron saaristomökillä. Maaliin saavuttiin ulkotulien reunustamaa tietä pitkin viimeisen reilun kilometrin.
Oli ilo olla mukana järjestämässä!

Öja Nattvandring 2021!
Det blev sant. Vi fick glada deltagare, fint väder, mini mässa vid Bryggan, glamping-övernattning, flytande bastu.
Längs den stämningsfulla höstlig skärgården vandrade folk som fick möta musik, mat, eld och lyktor, sång och choklad, aploder och hejandet. Sista kilometer fick man vandra i facklornas skyn hela vägen till mål.
Där väntade diplom och smaklig mellanmål.
Det var en glädje att få vara med som arrangör igen!

Yrittäjän päivänä on hyvä nostaa esille tämäkin upea kohde jonka Sisustuspaletti Jaana Niemi on suunnitellut.
As oy Karkki -taloyhtiön saunaosaston uudistus alkuperäisestä asusta päivittyi
upeasti tähän päivään. Luksusta ja käytännöllisyyttä.
Todella onnellinen että saan tehdä yhteistyötä Jaanan kanssa, todellinen ammattilainen suurella sydämellä.
Suunnittelee pientä ja suurta, aina toiveiden mukaan.
Ja minä saan sivusta äimistellä miten hienosti asioita voi toteuttaa.
Parhaita juttuja yrittäjyydessä on yhteistyö toisten yksin yrittäjien kanssa.
Huumorilla ja lämmöllä tulee hyvää jälkeä.

Suunnittelu Sisustuspaletti Jaana Niemi
Toteutus Rakennusherlevi Oy
Somistukseen Putiikki Saunan Henki

Kiitos kaikille jotka otitte osaa suruumme.
Tänään sain olla kummipoikamme Valtterin lakkiaistilaisuudessa Kokkolan Länsipuistossa.
Ilmassa oli ihan oikeaa iloa, valmistumisen riemua huolimatta siitä ettei ollutkaan toukokuu.
Kaunista musiikkia ja aurinkoinen sää, hieno tilaisuus.
Nyt ollaankin jo venetsialaisten vietossa mökillä.
Maltillinen pauke kuuluu saaristossa, lyhdyt on ladattu kynttilöillä, ulkotulet odottavat sytyttämistä.
Tuuli on tyyntymässä, aurinko vielä lämmittää, saunan savu leijuu rannassa.
Aurinko alkaa jo laskea, kohta tulet syttyvät.

Kuvat otin viikolla kun käytiin meidän leiripaikalla keittämässä oikeat nokipannukahvit.

Tällä viikolla menetin ystävän.
Helin aika oli lähteä.
Pitkän taistelun uuvuttamana.
Rakasta vaimoa, rakasta äitiä, jäi Helin kaikista tärkein, oma perhe kaipaamaan.
Tunnettiin toisemme vuodesta 1990, kauppaopistoon tultiin samalle luokalle, Heli Keski-Suomesta minä Kannuksesta. Käytiin kylässä, lomareissuilla, saatiin lapsia, oltiin kummeja molemmin puolin.
Kaikilla synttäreillä kakkua syömässä.
Opin kaiken mitä tiedän linnuista Helin ansiosta. Sen lisäksi että Heli tiesi paljon lintuja, Wilma sai kummitädiltä Mauri Kunnaksen Hullunkurisen lintukirjan, se luettiin monta kertaa.
En tiennytkään että mustarastaan laulu on kaikista kaunein linnunlaulu mitä tiedän.
Jään syvästi kaipaamaan vaivatonta yhdessäoloa, ihanaa huumoria,
välittämistä, resepti linkkejä, viestittelyä, kahvittelua.
Mutta tiedän, taivaassa tavataan, eikä enää murheita ole.
Lepää rauhassa, rakas ystävä.

Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen.
Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa,
sillä kaikki entinen on kadonnut. Ilm. 21:4

Auringonlaskut.
Niin kauniisti valaisi taivaan eilen että joutui saunasta kipaista
rantaan muutama räpsy ottamaan. Pyyhkeen toki ehti päälle kietaista…
Välillä pitää miettiä tuleeko täälläkin mökillä vain katseltua maisemia kameran tai puhelimen kautta.
Onko se sitten oikeaa nauttimista jos aina miettii mistä kulmasta tulisi paras kuva?
Jos siihen ei nyt ihan kaikkea aikaa laita niin minulle se on oikeaa nauttimista.
Joskus vasta peilatessa toisten ihmisten kautta tai kuvan avulla hoksaa
mitä kaikkea ympärillä onkaan.
On täällä mökillä oltu ilman kännyköitäkin, paikka on ollut käytössä kolmekymmentä vuotta,
ja meidän 2000-luvun alkupuolelta asti.
Nykyään nautin eniten täällä olosta. Ihan ehdottomasti eniten.
On ollut aikoja jolloin on miettinyt mikä tässä nyt on niin hauskaa saunomisen lisäksi…
En osannut nauttia täällä olosta silloin kun lapset kyselivät tunnin välein milloin lähdetään.
Nyt tulevat jos haluavat!
Ja en kyllä enää joka auringonlaskua jaksa kuvata.
Vain ne jota ei voi olla kuvaamatta. :)

Jahas, viikkoraportin aika, on jälleen perjantai.
Mökille on saavuttu, myöhempään kuin olisi toivottu, mutta joka tapauksessa
saatiin tulla. Meidät otti vastaan suloinen merituuli, aurinko ja aaltojen liplatus.
Kahvinkeitin roplottamaan, mukin ja pullan kanssa terassille.
Kullanarvoisia on hetket jolloin voi kaikesta nauttia.
Kuvat ovat maanantailta, piipahdin Oulussa ja käytiin tyttöjen kanssa tervehtimässä
Toripolliisia torin rannassa. Sain pyöräillä jopolla kaupungissa ja ehdittiin sadekuurojen välissä retki tehdä.
Sen jälkeen onkin ollut työn touhua, nyt hetki hengähdetään ja sunnuntaina jatketaan.
Soutuvene erkanee rannasta, kalamies lähtee virvelöimään, minä laitan
saunan tulemaan ja kannan lyhdyt laiturille.
Elokuu ja lämpimien päivien hämärtyvät illat.

Tämän kesän rutiineihin on kuulunut että saavumme tänne mökille,
tyhjennetään kassit, viedään terassi tyynyt ulos, syödään, juodaan kahvit,
seisahdetaan hetkeksi laiturille tuijottamaan kaukaisuuteen ja huokaistaan viikon
touhut hartioilta pois.
Toinen lähtee kalaan, toinen lämmittää saunaa ja kirjoittaa blogia.
Taas on ollut toiveita tälle kesälle jotka eivät toteutuneet.
Silti juuri nyt ne eivät paina yhtään.
On kiitollisuuden tunteita jotka saavat olon kevyeksi.
Sitten on niin syvää kiitollisuutta että on sanaton,
syvästi tietoinen miten hauras elämä on ja hiljainen kiitollisuus vie sanat.
Juuri nyt on sellainen olo.

Denna sommarens rutiner har varit ganska likadana.
Vi anländer till villan. Vi tar ut terass dynor, lagar mat, kokar kaffe, tar en sväng
till bryggan och suckar från hjärtat. Veckans oro och olika jobb försöker vi skaka bort.
Sen far en och fiska och den andra värmer bastun och skriver blogg.
Igen i sommar har jag drömmar och önskemål som inte blev till.
Nu just väger dom ingenting.
Det finns lätt tacksamhet som känns som fjärilar i själen, man har lätt att vara.
Sen finns det tacksamhet som för bort alla ord. Livets skörhet är sann och verklig,
nuets viktighet och värde så klar.
Nu just är en sådan stund av tacksamhet.

Tarkkasilmäiset huomasivat että meinasin eilen hypätä heinäkuun viimeisen päivän yli!
Perjantaifiilis oli juurikin semmoinen ettei kalenteria tullut sen enempää ajateltua.
:) Mutta kiitos huomioista! :)
Että vasta huomenna on elokuu!
Tänään on kaunis heinäkuun viimeinen, aamun sadekuuron jälkeen ja viileän aamulenkin jälkeen
päätin pitkästä aikaa lämmittää aamupäiväsaunan!
Mökkiluksusta. Sauna kaksi kertaa päivässä.
Sitten päätettiin että on joka kesäinen vohvelinpaisto päivä. No ei ollut, koska vanha vohvelirauta
olikin mennyt parasta ennen päiväyksen ohi. Taikina jämähti kuluneeseen pintaan niin
täydellisesti että harvoin saa nauraa epäonnistumiselle niin paljon.
Tuli lättyjä, mansikkahilloa, kermavaahtoa ja mustikoita metsästä. Bravo!
Tänään syötiin myös ahvenfileitä. Ruokailut tähän mennessä 5/5.
Kuvat viikolta, pidettiin Yövaelluskokous, 4.9. vaelletaan!
Tervetuloa mukaan, tunnelmaa piisaa!

Aurinko paistoi ja vettä satoi. Linda suppaili siltikin minua varten kierroksen, tulipa ihanan näköistä!
Sup-lautoja saa vuokrata Öjasta, klikkaa tätä!

Pienin kokous osallistuja, täysillä mukana järjestyshommeleissa!

Perjantai, kiitos Luojalle on perjantai. Joskus tavalliset sanonnat vaan saavat erityisen painoarvon.
Lämmittelen saunaa, tuuli on kokonaan tyyntynyt, airojen narina kuuluu kaukaa rantaan kun
Tomppa soutelee kohti kalapaikkoja. Aurinko pilkistää isojen kumpupilvien takaa, kaukana jyrisee ukkonen.
Tämä on myös sielun maisema nyt kun viikko jää taakse tapahtumineen.
Iloja ja suuria huolia jotka sitten kääntyivät hyviksi uutisiksi.
Nyt on hetken tyven. Siunattu kiitollinen hetki jolloin huolet saavat väistyä siksi aikaa kun
sieluun paistaa aurinko ja on helppo hymyillä.
Kesä kääntyy elokuuhun huomenna.

Hur skönt det är att vi har fredag.
En vanlig fredag efter en ovanlig vecka.
Det har varit stormigt, glädje, stor oro som sen blev till stor lättnad.
Det är vindstilla, solen kommer ibland fram bakom de stora vackra moln.
Kvällen är tyst, man hör när Tom ror på viken på fisketur.
Bastun är snart varm, det är så vackert.
Själens vy är likadan. En tyst och tacksam stund när oron får vika
och det är lätt att le och tacka sin Skapare.
Imorgon är det augusti.