Viikko on hujahtanut ohi, jotenkin ollaan jo syyskuun puolessa välissä.
Tähän viikkoon on mahtunut iloa ja surua ja melko lailla kaikkea siltä väliltä.
Viikolla otettiin vastaan uudet päiväkerholaiset, kuvasin iloisen joukon kanssa retkitunnelmia, lähettelin valmiita kuvia asiakkaille. Lauantaina oli raskas päivä, ystävän hautajaiset.
Tänään on sitten vaan hiljalleen toivuttu viikosta että jaksaa ottaa uuden vastaan.
Aamulenkki tehtiin metsään, polkua pitkin pitkä lenkki nuotiolle.
Illaksi lämmitettiin palju ja siellä juuri oltiin, höyryn tanssiessa veden pinnalla, sateen ropinaa kuunnellen.
Nämä asiat silittelevät sielua, hiljainen luonto pitää sylissään väsynyttä mieltä.
Voimat palautuvat, ilo ja kiitollisuus tuovat hymyn takaisin.
Saamme aloittaa uuden viikon tämänkin sunnuntain jälkeen.
Iloa viikkoosi!
Veckan har gått, på något konstigt sätt är redan mitten på september.
Veckan har innehållit det mesta, glädje, sorg och allt däremellan.
Vi tog emot nya dagklubbsbarn, jag fotade med den här glada gäng uteliv, fixade bilder till kunder och sen kom den sorgliga lördagen när vi måste säga adjö till vännen.
Begravnings dagen är tung.
Idag har vi inledd dagen med en vandring längs skärgårdsleden, suttit vid öppen eld, lyssnat på fåglarna.
På kvällen satt vi i badtunnan i regnet, eld, rök och regndroppar i ångande varm vatten.
Allt detta sköter ens själ, man få bara ta emot.
Få samla krafter så glädjen kan komma tillbaka med tacksamhet.
Nu inleder vi den nya veckan.
Ha en bra vecka du med!
