Valokuvaus

Jukkolamäen Navetanvintin kesäkahvila oli sunnuntaina kesän viimeistä kertaa auki, ehdittiin siis käymään tänäkin kesänä!
Kahvit juotiinkin alakerran uudistetussa navettaosassa, todella tyylikkäästi toteutettu. Ja herkkua löytyi!
Ohtakariin oli tarkoitus mennä heti kahvien jälkeen nauttimaan maisemista. Aika komea ukkoskuuro lähtikin yllättävän nopeasti lähestymään samaa kohdetta kuin me. Kilpajuoksuksihan se meni.
Vähän kuvatakin ehdittiin ennen kuin taivas aukesi. Rauhallinen kuvaushetki päättyi kaatosateessa juoksuun! Auto ei ollut kaukana mutta kun joka askeleella tuli saavillinen vettä päälle niin metrit tuntuivat varsin pitkiltä.
Kun autot ovet saatiin pamautettua kiinni naurettiin hysteerisesti henkeä haukkoen hyvä tovi!
Kesämuisto!

Vi hann precis på sista söndagen till Jukkolanmäen Navetanvintin sommarcafe. En rolig sommartradition.
Efteråt var det meningen att ta en lugn promenad på Ohtakaris strand.
Samtidigt närmade sig en häftig åskväder när vi körde mot Ohtakari. Det blev lite bråttom att hinna njuta av lugnet om vi säger så. 
Vi hann nog fota lite och trodde att kanske regnet kom inte heller.
Då kom den.
Ja så fort har nog ingen av oss sprungit på ett bra tag, regnet öste ner med otroliga mängder.
Bilen var nog inte långt borta men kändes verkligen så. Genomvåta rusade vi i bilen och det tog ett bra tag innan hysterisk skratt slutade. Vilken mäktig sommarminne!

Aiemmin tänä kesänä sain kunnian kuvata Mikkoa ja Irmaa, isää ja tytärtä.
Onneksi kuvatessa täytyy keskittyä moneen asiaan, kovin syvästi ei ehdi reagoida aina, vaikka usein on kyynelten läpi kuvattu.
Nyt meillä oli hirveän mukava kuvaushetki. Juttua riitti ja hymyilytti, mietteissä myös elämän laki, kuten Mikko 91 vuotta, tuumasi, joskus ote hellittää, toinen lähtee ja toinen jää.

Viikonloppuna kuvasin häät Kuusamossa.
Minulla oli onni saada assistentiksi meidän ihana Wilma. Yhdessä ajettiin Kuusamoon läpi ukkosmyrskyn. Ja sitä myrskyä todella  riitti lähes koko kuuden tunnin ajan kun ajettiin. Satoi koko ajan, välillä niin että auto piti pysäyttää, salamat löivät auton vieressä ja jyrinät päälle. Ja loppumatkasta väisteltiin poroja. Aika uupuneena saavuttiin kauniiseen Wanhaan Raatesalmeen missä häät pidettiin.
Ja mitkä häät!
Niin täynnä rakkautta, ilon kyyneliä, naurua, hyvää ruokaa ja tunnelmaa.
Haikealta tuntui lähteä kotimatkalle muistikortit täynnä kuvia.

Jag fick äran att fota ett bröllop i Kuusamo förra helgen.
Som assistent fick jag med mig vår kära Wilma. Vi körde genom åskväder nästan hela sex timmar vad resan tog. Det regnade hela vägen, emellanåt så vansinnigt mycket att jag fick stanna bilen för en stund. Det blixtrade bredvid bilen och bullret kom strax. Helt otroligt. När regnet sen minskade fick man akta för renar. Vilken resa!
Och vilken bröllop sen! Värt varje kilometer i stormen. Full av kärlek, glädje tårar, skratt, god mat och fin stämning. 
Med vemod vände vi bilen mot Öja på söndagen med alla minneskort fulla av bilder.

Seisova helle, kaukana kumiseva ukkonen, kuivuudesta kärsivät koivut joiden lehtikään ei liikahda.
Siinä tämän päivän ilta.
Kuuma oli kummityttömme konfirmaatio päiväkin sunnuntaina. Kirkossa ohjelmalehtistä tuskin avasi kukaan, sen sijaan kaikki leyhyttivät lehtistä kasvojen edessä toivoen että se hieman auttaisi tukalaa oloa. Onpa kesä!
Tämä oli viidennen kummilapsemme konfirmaatio, nyt ovat kaikki meidän kummilapsemme päässeet ripille.
Tässä Eveliinan kuvat juhlapäivältä.

Sisarukset kauniin äitinsä kanssa. <3