Kevät aurinko lämmittää jo korkealta, illat on valoisia melkein seitsemään asti. Aamulla lähdin hiihtämään Öjan latua ennen kuin aurinko ehti sitä pehmentämään. Pysähdyin kuvailemaan ja yli lensi joutsen pariskunta, etäällä kuului lokin huuto. Kevättä varmaan sekin että alamäet varoin kaatumasta jäisellä ladulla ja kävelin jyrkimmät. Sitten menin nenälleni pienessä ylämäessä! Sitten saatiin iltapäivällä nauttia rannalla kahvit auringossa. Miten hyvää ihmiselle tekee tämmöinen vapaa lauantai!
Hääkuvilla jatketaan, otin kyllä muutaman kuvan tänään viikonloppu kukista mutta olisi varmaan kannattanut muistikorttia käyttää. Loma se lähestyy loppuaan, ollaan niin nautittu kaikista lomahetkistä vaikka kotosalla ollaankin. Loman tavoitteet oli yö mökillä ja paljun lämmitys. Näyttää siltä että onnistuttiin 50 prosenttisesti. Tynnyri on niin jään ja lumen saartama tuolla pihan laidalla että alkoi väsyttämään koko ajatus. Odotamme että kevätaurinko tekee vähän töitä meidän puolesta ja kylvetään sitten. On sekin ihanaa, hellittää jos ei ehdi eikä jaksa. Valon määrä on niin mahtavaa, on sekin onni että jokavuotinen kevääntulo ei lakkaa ihastuttamasta. Eikä perjantaisauna! Valoisaa viikonloppua kaikesta huolimatta!
Viime viikolla vietettiin Kokkolassa, Kaarlelan kirkossa Hääyötä. Maaginen 22022022 päivämäärä innosti 8 paria alttarille. Olin koko illan kirkossa, kuvasin neljä paria. Ensimmäisen parin (kuvissa) sain kuvata ennen hämärän laskeutumista, pakkasta ja leijailevaa lunta auringon laskiessa. Aivan mielettömän kaunista! Ajattelin että käy aika pitkäksi kirkon penkissä odotella kuvattavia pareja, vaan oli niin hienoa seurata kun parit ja papit vaihtuivat. Kaunis liturgia oli sama, sanoma sama. Jokaiselle kuitenkin aivan omanlaisensa. Alttarilla tahdottiin ja siunattiin. Lauantaina olin kuvaamassa hautajaisia. Samalla alttarilla oli silloin kahden ihmisen kohdattava se päivä jolloin kuolema heidät erotti. Siinä välissä elämä.
Förra veckan firades Bröllopsnatten i Sockenkyrka i Karleby. Den magiska datumen 22022022 hade lockat åtta par till altaret. Jag fick äran att fota fyra av dem. Första paret fotade jag vid solnedgången. Sakta fallande snö och solen, kan man önska mera, hur vackert! Funderade i förhand om jag får lång tid att sitta i kyrkan hela kvällen. Det hann jag inte få. Par efter par kom fram till altaret. Prästerna var många men liturgin samma, välsignelsen samma för alla. Det var vackert. På lördagen fotade jag en begravning i samma kyrka. Då var det dags för änkan att ta emot stunden som nämns i vigseln, tills döden skiljer oss åt. Däremellan livet.
Mökkinäkymillä on hyvä palata blogiin pitkästä aikaa! Muutoksia on tulossa blogiin mutta tehtävät muutokset ovat enemmän teknisiä eivätkä näy lukijoille. Mukavaa oli huomata että tänne ehti tulla kaipuu kun blogi ei ollut käytössä moneen viikkoon. Niinkuin missä tahansa hommassa saattaa tulla vastaan aika jolloin miettii miksi tätä tekee, haluaako tehdä vielä ja onko tällä mitään merkitystä. Huhtikuussa tulee 10 vuotta blogin aloituksesta!! Se on huomattava pätkä ihmiselämää. Ihmeellisen paljon teitä lukijoita on riittänyt kaikki nämä vuodet. On niin ihana saada palautetta. Pelkästään jo siksi että tunne tyhjyyteen huutelusta häviää.
Helmikuu oli sopiva aika blogille olla telakalla. En hetkeen muista yhtä kiireistä vuoden alkua. Häitä (kuudet!!), hautajaisia, nettihommia, päiväkerhoa, yhdistysjuttuja. Sanattomaksi ihan menee. Mieleen palautuu aina parikymppisen tuska siitä mitä oikein haluaisi tehdä työkseen, mikä sitä edes on… Tätä! Tämä minä olen. Vaikea on toivoa tekevänsä jotain mistä ei mitään aavistusta ole. Siksi pitää aina tehdä sitä mikä on käsillä, katsella uteliaana ympärilleen ja opetella vähän unelmoimaan.
Tämä on meidän hiihtolomanen, ei ihan täyttä lomaa, pikkuisen sinne aina pujahtaa töitä sekaan mutta loistava alku ainakin! Mökillä oltiin yötä, kahlattiin lumen halki perille, nautittiin terassilla auringon lämmöstä, lämmitettiin sauna auringonlaskun aikaan. Sinne ilon sekaan pujahtaa yhtä lailla huolet maailmalta, tykkien jyly puolustusvoimien harjoituksista saa toisenlaisia tunteita kuin ennen. Siihen huoleen vastaan auttamalla siinä missä voin ja liittymällä yhteiseen rukoukseen joka nousee täältä kotimaasta ja kaikkialta maailmasta. Jumala varjele ja siunaa Ukrainaa.
Så roligt att vara tillbaka i bloggen! Och med de bästa vyer, från villan där vi njöt en dygn i solen och badade bastu i solnedgången. Hur skönt.. Bloggen har fått vila en stund, tekniska greger fixas i bloggen och på min fotosida, de syns inte så mycket utåt. Men det var roligt att jag hann sakna på riktigt det här! Har ju hållit på med bloggen snart 10 år!! Tack allt feedback ni orkar ge ibland, glädjer otroligt mycket. Inte väl så konstigt att ibland undrar man varför man fortsätter, har det här någon mening. Det känns meningsfullt att fortsätta åtminstone nu. Har haft så mycket jobb under februari månad. Har fotat 6 brudpar (!!), begravning, hållit på med klubben plus allt annat. Tacksam! Man kan ju inte vara oberörd med det som händer just nu. Oron finns där och man blickar nyheter oavbrutet. Men jag försöker hjälpa där jag kan och komma ihåg det viktigaste. Att be tillsammans med alla här i vårt kära fosterland och överallt i världen. Be för freden.
Helmikuun hanget vain kasvavat. Öjan ladun tekijät saavat kerätä kaiken intonsa että jaksavat talkoilla tehdä latua joka vuoron sulaa, jäätyy tai peittyy lumeen. Kiitollisuus on suurta kun saa koti portailta kävellä ladun varteen ja lähteä ihaniin maisemiin hiihtämään. Viikonloppu hujahti kun sain Wilman kanssa kuvata vuoden ensimmäiset häät. Seuraava hääpari onkin sitten Rukalla parin viikon päästä! Onneksi toinenkin nuoripari tuli kahville tänä viikonloppuna niin sain hyvän syyn tehdä Runebergin torttuja oikeana ajankohtana. Kohtahan se on oikea aika laskiaispullienkin. Töitä, vapaata, hiihtoa ja perheen seuraa yhteen viikonloppuun mahtui. Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!
Tulppaaneja ja eukalyptuksen oksia, aika pienellä vaivalla saa iloa leikkokukista! Tulppaanit vielä kotimaisia. Keittiössä on nyt Öja tarjotin, kyläyhdistys myy, tein toiveiden mukaan tekstit. Tosi hyvä idea, kaikki kylän paikannimet koitettiin tarjottimeen saada. Tänään piti Valtteri myrskyn vallan raivota, lunta on saatu mutta tuuli on kyllä kaukana myrskystä. Sopiva päivä tuli silti pullan leipomiseen. Taas oli joku kansallinen päivä, hiihtopäivä ilmeisesti, en ehtinyt hiihtämään. Tarvoin tuolla lumisia polkuja koiran kanssa, urheilukello näytti että enemmän paloi kaloreita siinä hommassa kuin eilen hiihtäessä. No se oli hyvä se, koska pullia tuli sitten syötyä ja iltaruoaksi kebaprullat haettua. Mahtava tasapaino!
Tammikuun viimeinen viikonloppu on jo selvästi valoisampi. Aurinko laskee neljän maissa ja siitä innostuneena ehdittiin jäälle kameran kanssa. Sen jälkeen ehdin naapurikuntaan hiihtämään lyhyen saunalenkin ja tässä ehtii vielä perinteiseksi jo muodostunut perjantai blogipostaus kirjoittaa! Saunahan se tietenkin lämpiää ja marketista nippu tulppaaneja on aseteltu vaasiin. Hyvä mieli vähemmästäkin. Ensi viikonloppuna onkin jo vuoden ensimmäisen hääparin kuvaus. Näissä tunnelmissa on kiva alkaa viikonlopun vietto!
Sista helgen i januari är redan betydligt ljusare. Solen går ner fyratiden och vi var inte sena den här gången att gå till stranden med Tinka. Efter en kort fotolänk till isen hann jag skida en bit i Bosund, äta och sitta ner med datorn för att skriva fredagsbloggen! Bastun är snart varm, fräscha tulpaner finns i vasen och helgen får börja. Man blir ju lycklig av mindre kan man säga! Njuter av ledig helg, nästa helg ska det fotas årets första brudpar. Det blir roligt! Men nu tar vi helgen, ha det gott!
Sunnuntain ja vieläpä vaalisunnuntain kunniaksi tein amerikkalaisia pannukakkuja. Saatiin vaalikahveille mukavaa seuraakin. Ja eilen niitä Runebergintorttuja tuli tehtyä kun nuoriso niitä kaipaili. Hiihtolenkkejä ei ole oikein saanut tehtyä mutta onneksi tuo koira kuljettaa lenkeillä. Suurta onnea on kovaksi tallautunut moottorikelkan jälki metsässä aivan eri reiteillä kuin tavallisesti kuljetaan. Eilen käveltiin pitkästi jäällä ja metsätiellä. Illalla sain istua hetken kirkossa, antaa musiikin ja sanan kantaa kohti arkea. Tämmöinen viikonloppu on kuin miniloma. Valokuvia otin varmaan neljä kappaletta. Kuin pisteenä iin päällä lämmittelen tässä sunnuntaisaunaa kun yksi lapsi on käymässä tänäänkin. Iloa viikkoosi toivottelen!
Vapaan lauantain kunniaksi piti jotain leipoa, ei Runebergintorttuja vaikka aika läheltä liippaa nämä vadelmaluolat. Vähän on outo käännös, hallongrottor ruotsiksi. Enkä ole missään suomenkielisessä reseptissä törmännyt just näihin. Eli ehkäpä ihan suomenruotsalaisia leivonnaisia! Ainakin liika hyviä! Sen verran verkkainen tahti on vapaapäivänä, etten ehtinyt hiihtämään aivan päivänvalolla. Lähdin hämärässä Öjan latua ja hiihtelin sitten tuossa pellolla kuunvalossa ympyrää. Olipa mahtavaa! Että on latu, ettei kukaan näe kun sahaa edestakaisin, aivan loistava sää, liukas latu ja lämpiävä sauna. Sain ilmeisesti lähipiirin kyynelehtimään eilen kirjoituksellani, koitan tänään pysyä kevyellä polulla ja toivon enemmän ilon läikähdyksiä jokaiselle. Palaan vielä eiliseen hetkeen saunan jälkeen. Istuin terassin portaalla, kuuntelin tuulen huminaa kuun valossa, kynttilän liekki lepatti lyhdyssä, savun haju osui nenään. Sydän aivan täynnä iloa.
Lediga dagen till ära blev det bakverk idag. Mina nya favoriter, hallongrottor! Alldeles för goda. Jag blir automatiskt ganska slö på en ledig lördag, hinner hälften vad jag tänkte hinna. Därför hann solen gå ner innan jag fick skidorna fram och for till Öja spåret. En bit vågade jag skida i skogen innan det blev för mörkt, sen blev det fram och tillbaka skidning på åkern mitt emot oss. Så skönt! Månljuset, bra spår, utmärkt glid, ensamhet men nära hemmet, underbart helt enkelt. Mina kära fällde visst några tår efter min blogginlägg igår, skall försöka hålla mig i glada tankar idag och hoppas glädjestunder till allihopa. I går satt jag efter bastun ute på trappan och stornjöt. I månljuset lyssnade jag hur vinden susade i trädtopparna, kände rökdoft i näsan och var alldeles varm i kroppen och själen.
Tammikuun puolessa välissä ollaan! Kun viimeiset joulutortut on nielaistu saa alkaa Runebergintorttujen ohjetta kaivamaan esille. Ajan kuluminen on ihmetyksen aihe aina, näkökulmat vain vaihtelevat. Saara, ihana veljentyttöni joka juuri syntyi Helsingin Käpylässä, on 8 vuotias koululainen! (Kuvissa Saaran äiti ja isi sekä mummu ja pappa.) Ollaan koiran kanssa oltu viikko kahdestaan kun Tomppa on reissannut työn puolesta. Yksinoloon olen tottunut mutta silti välillä ihmettelen että lapsukaiset todella ovat aikuisia, asuvat omillaan, voiko olla että saa vain huolehtia itsestään (ja vähän koirasta)? Haikeutta ei niinkään, enemmän iloa aina, mutta joskus kyynel tulee silmään pelkästä ihmetyksestä että elämä on tämmöistä! Kun lapset on pieniä ja syli on täynnä ei mitenkään voi uskoa että tämä aika tulee näin pian. Se on hurjaa ja silti mahtavaa. Näin sen pitää mennä. Onnellinen että sain olla lasten kanssa niin paljon kun olivat pieniä. Se aika meni talteen ja pysyy sydämessä aarteena aina.
Hej januari månad, hälften har redan flygit förbi! Man hinner ju knappt svälja ner sista jultårtor när receptet av Runebergstårtor ska sökas fram. Oändlig är ens undrandet över tidens gång. I första bilder sötaste Saara, brorsdotter som föddes just i Hfors men nu fyller 8 år! I andra bilder Saaras mamma o pappa och mommo o morfar. Vi har varit ensam hemma med hunden denna vecka. Jag är van att vara ensam men ibland slår tanken så att tårarna kommer, att livet är så här? Att mina barn på riktigt är stora och har eget liv. Jag får faktiskt med gott samvete ibland bara ta hand om mig själv (och hunden). Det är underbart och mäktigt. Jag sörjer inte över det, glädjen är stor. Tacksam att jag fick vara hemmamamma när de var små. Den tiden far iväg fortare än man någonsin kan fatta men för alltid finns i mitt hjärta. Dyrbar skatt är det.
