Iltakävelyllä


Vielä saa nauttia jäällä kevään ihanasta valosta.
Kohta sinne ei ole enää asiaa. Lähdettiin Tinkan kanssa punaisena laskevaa ilta-aurinkoa
oikein autolla rantaan kuvaamaan. Eihän me ehditty, mutta kuu mollotti taivaalla ja
saatiin jutella Tinkan koirakaverin Uskon kanssa (Usko ei toki ollut yksin, Maijan kanssa juteltiin myös).
On nämä aikoja. Koronaa ajattelee vähemmän kuin ikinä ja tautia on ympärillä enemmän kuin ikinä.
Aamulla on pakko päivän Sanan jälkeen seuraavaksi tarkistaa elääkö Ukrainan presidentti vielä…
Siinä välillä hengittää kevättä sisään ja huolta ulos.
Päiväkerholaiset eivät sodasta juttele, hartaudenkin keskeyttää miltei aina joku tärkeä huomio,
mulla on tänään eväänä jugurttia ja viinirypäleitä! Aivan parasta.
Ja sitten saa leikkiä.
Ehkä lapset opettavat tässäkin meitä, ollaan tarkkana että huomataan nauttia
jokaisesta pienestä ilon hetkestä!
Isot ja pienet asiat ovat joka tapauksessa Isommassa kädessä.



Vilken underbar ljus vårsolen ger.
Speciellt på isen, ännu är det perfekt att vara där, snart är den här stunden förbi.
Vi försökte fota röda solen som gick ner men det var för sent när vi kom till isen.
Men månen var vacker och vi träffade Usko-hunden (Tinkas bästa vän) och matte Maija.
Vilka tider vi lever. Man tänker på corona minst hittills och det finns mest fallen runt omkring än hittills nångång.
När man vaknar så efter dagens lösen kollar man om presidenten i Ukraina lever.
Där emellan undas man våren in och oron ut.
Det är så perfekt att jobba med barn just nu. De minsta lär oss viktiga saker varje gång.
Deras sorglös lek och funderingar för en att skratta.
Alla glada stunder hjälper att kämpa vidare.