Vielä kestävät moottorikelkan jäljet metsässä aamulla, jäällä voi vielä kävellä
mutta auringon ja tuulen voima on aika mahtava. Ja petollinen. Viikolla otin asfaltista lähempää tuntumaa kun jalat menivät alta aamulenkillä. Pakkanen muutti lätäköt kirkkaaksi jääksi.
Piikkikengät ei jaksaneet pitää kivikovalla jäällä ja niin mentiin.
Selvisin vähällä, otin vähän lukua ennen kuin jatkettiin ja mustelmat laskin muutaman päivän päästä.
Nyt on sitten teputeltu menemään supervarovasti.
Linnunlaulu, lasten pyöräily harjoitukset sulalla tiellä, ensimmäinen juoksulenkki, on nämä ihania kevään merkkejä.
Päiväkahvit nautittiin rannalla tänään, kovin oli tuulista ja nuotion savu osui aina silmiin.
Mutta silti. Kyllä hellii tämä valon määrä.
