Maaliskuun ensimmäinen


Mökkinäkymillä on hyvä palata blogiin pitkästä aikaa!
Muutoksia on tulossa blogiin mutta tehtävät muutokset ovat enemmän teknisiä eivätkä
näy lukijoille. Mukavaa oli huomata että tänne ehti tulla kaipuu kun blogi ei ollut käytössä moneen viikkoon.
Niinkuin missä tahansa hommassa saattaa tulla vastaan aika jolloin miettii miksi tätä tekee,
haluaako tehdä vielä ja onko tällä mitään merkitystä.
Huhtikuussa tulee 10 vuotta blogin aloituksesta!!
Se on huomattava pätkä ihmiselämää. Ihmeellisen paljon teitä lukijoita on riittänyt kaikki nämä vuodet.
On niin ihana saada palautetta. Pelkästään jo siksi että tunne tyhjyyteen huutelusta häviää.

Helmikuu oli sopiva aika blogille olla telakalla. En hetkeen muista yhtä kiireistä vuoden alkua.
Häitä (kuudet!!), hautajaisia, nettihommia, päiväkerhoa, yhdistysjuttuja.
Sanattomaksi ihan menee. Mieleen palautuu aina parikymppisen tuska siitä mitä
oikein haluaisi tehdä työkseen, mikä sitä edes on…
Tätä! Tämä minä olen. Vaikea on toivoa tekevänsä jotain mistä ei mitään
aavistusta ole. Siksi pitää aina tehdä sitä mikä on käsillä, katsella uteliaana
ympärilleen ja opetella vähän unelmoimaan.

Tämä on meidän hiihtolomanen, ei ihan täyttä lomaa, pikkuisen sinne aina
pujahtaa töitä sekaan mutta loistava alku ainakin!
Mökillä oltiin yötä, kahlattiin lumen halki perille, nautittiin terassilla auringon lämmöstä,
lämmitettiin sauna auringonlaskun aikaan.
Sinne ilon sekaan pujahtaa yhtä lailla huolet maailmalta, tykkien jyly puolustusvoimien
harjoituksista saa toisenlaisia tunteita kuin ennen.
Siihen huoleen vastaan auttamalla siinä missä voin ja
liittymällä yhteiseen rukoukseen joka nousee täältä kotimaasta ja
kaikkialta maailmasta.
Jumala varjele ja siunaa Ukrainaa.

Så roligt att vara tillbaka i bloggen!
Och med de bästa vyer, från villan där vi njöt en dygn i solen och badade bastu
i solnedgången. Hur skönt..
Bloggen har fått vila en stund, tekniska greger fixas i bloggen och på min fotosida, de syns inte så
mycket utåt. Men det var roligt att jag hann sakna på riktigt det här!
Har ju hållit på med bloggen snart 10 år!!
Tack allt feedback ni orkar ge ibland, glädjer otroligt mycket.
Inte väl så konstigt att ibland undrar man varför man fortsätter, har det här någon mening.
Det känns meningsfullt att fortsätta åtminstone nu.
Har haft så mycket jobb under februari månad.
Har fotat 6 brudpar (!!), begravning, hållit på med klubben plus allt annat.
Tacksam!
Man kan ju inte vara oberörd med det som händer just nu.
Oron finns där och man blickar nyheter oavbrutet.
Men jag försöker hjälpa där jag kan och komma ihåg det viktigaste.
Att be tillsammans med alla här i vårt kära fosterland
och överallt i världen.
Be för freden.