Author name: Tarja

Nyt kun tiet kiiltävät jäisinä tai vaihtoehtoisesti loska peittää maan, muistaa
että jouluna oli ihan uskomattoman kauniit talvi-ilmat.
Ainut harmi lauhassa on, että hiihdosta menee hohto näillä ilmoilla,
kaikesta selviää muuten kun on piikkikengät.
Tällä viikolla on ollut paljon töitä, paljon liikuntaa ja paljon iloa näistä.
Syksyn sairastelun jälkeen on SUPER ihanaa hiihtää ja jumpata.
Joulua olen riisunut pois vähitellen, Nuutinpäivänä lähti sisältä jouluvalot ja jäljellä on enää ulkovalot joista ei voi luopua ihan heti.
Kuvia viikolta ei ole kuin maanantain kuvauskeikalta ja nekin julkistetaan vasta ensi jouluna.
Siispä näytän nämä kuvat jotka julkaistiin 2022 Kansanlähetyksen joululehdessä.
Kuvissa on Bo-Göran ja Kristina Klingenberg lapsenlapsensa kanssa.
Nyt eläkkeellä olevat ikiliikkujat viettävät todella paljon aikaa Tankarin mökillään ja matkustelevat.
Kuulostaa niin juuri oikealta eläkevuosien toiminnalta.

När det blev blött och isigt och på alla sätt jobbigare vinterväder kommer man ihåg hur vansinnigt vackert det var jultiden.
Men nog klarar man sig av varmare väder när man har spikskor. Det är bara skidåkning som lämnar bort.
Den här veckan har jag jobbat mycket och rört på mig mycket. Glädjeämnen båda två.
Man är så oerhört tacksam att få åka skidor och träna efter höstens ”sjukasi”.
Julen har fått vika hos oss småningom, nu finns bara uteljus kvar och får vara ännu en stund.
Bilderna är från Folkmissionens jultidning 2022, jag fotade Bo-Göran och Kristina Klingenberg för tidningen.
Härliga människor.

Yhdeksän vuotta sitten saatiin Saara ihastuttamaan meidän sukua. Tätihommat on niin kivoja.
Saaran kanssa meillä on yhteistä piirtämis/maalaus- ja muut taiteilujutut.
Iloinen, ystävällinen, taitava ja ihanin isosisko.
Joululoma on oikeasti ohi ja nyt jatketaan kohti härkäviikkoja.
Passelisti huomenna on tulossa kuvauskeikka Toholammin Härkänevalle!
Kovaa arkeen pudotusta helpottamaan on ikkunoissa vielä joulutähdet ja pihalla tuikkivat jouluvalot.
Kaapista löytyi kuin ihmeen kaupalla vielä kaksi (!) konvehtia ja söin kauden viimeisen joulutortun.
Nyt se karkiton tammikuu alkaa! Siis huomenna.
Siihen tarvin enemmän onnentoivotuksia kuin digiboksin asentamiseen, mikä oli helppoa.

Joululoman viimeinen päivä. Iloinen lopetus tälle vuodenvaihteelle.
Kuvattiin pitkästä aikaa heppojen kanssa, juhlistettiin Leonen synttäreitä tammikuun pastellin värisen auringon noustessa.
Ainut kuvaus koko lomasen aikana oli tämä joten olen kyllä irronnut arjesta.
Olen yrittänyt olla huolehtimatta loman aikana, vaikka siinä vasta oppiminen joka kestänee koko elontien.
Silmässä lentelee roskia ja vaarattomaksi todettu lasiaisen irtoaminen on varmaan kyseessä.
Vai onko? On niin paljon suurempaa kärsimystä ja suurempia huolia, miten jaksaa tälläistä vatvoa.
Kyllä erinomaisesti jaksaa. Mutta tänään olen ottanut härkää sarvista vielä ja saanut rohkaisevia neuvoja.
Miten valtava huolenmöykky pienestä ajatuksesta voi kasvaa!
Ja miten paljon energiaa vapautuu kun taakasta saa päästää irti.
Niin että kiitollisena tästä hetkestä on ihan valmis palaamaan huomenna töihin.
Vielä kun saan asennettua uuden digiboxin niin on tuuletuksen paikka.
Wish me luck!

Kaunis joulu, metsä nuokkuu lumen peittämien oksien alla. Jalan alla narisee pakkaslumi,
hanget kiiltelevät kuin kristallit ja sininen hämärä nostaa jouluvalojen ihanan kajon niin kauniiksi kuin se vain voi olla.
Jouluna muistot ovat lähellä, kuin ohuen verhon takana menneet joulut ja ihmiset.
Tunnelmat, tuoksut ja laulut, aivan siinä lähellä, halusi tai ei.
Huolet painavat enemmän, ehkä, ilot nostavat enemmän kuin arkena.
Lahjat jaettiin, iloittiin, syötiin parasta jouluruokaa. Ihmeteltiin yksivuotiaan touhuja.
Kyllä jouluyönä on silti aika juhlavaa ulkoiluttaa koiraa.
Taivaankansi on tumma ja hanget on valkoiset, ihmeellinen on jouluyö.

Päiväkerhon ”juhlaviikko” takana.
Kaikki ryhmät ovat viettäneet joulujuhlaa ja viimeisenä esitettiin Joulukuvaelma
henkilökunnan voimin 3-7 vuotiaille kirkossa. Aika hektinen syyskausi on nyt sitten yllättäen melkein paketissa.
Vielä yksi kuvaus huomenna sekä illalla järjestetään jouluhartaus rannalla lyhtyjen valossa.
Sitten on joululoma.
Kyllä se vain niin on että vuodet tuovat tähän joulun aikaan järkeä ja rentoa otetta.
Luminen joulukuu, joululaulut ja kerhohommat ovat tuoneet joulumieltä joka päivään.
Lisä ilona se että on saanut olla terve ja tehnyt käsittämättömän ajoissa joulusiivouksen!
Onneksi en tiennyt oikeasti miten hyvä mieli siitä tulee että on siivonnut ajoissa. Siitäkin olisin ottanut lisäkierroksia stressiin. Semmoista sen on.
Nyt odottelen että Wilma tuo pizzat ja päästään saunan lämmitykseen.
Hyvä mieli!

Julfestveckan är bakom oss nu. Alla grupper har firat julfest och till sist hade vi Jultablå i kyrkan för de minsta.
En hektisk höst är mycket nära till jullov nu. En fotografering kvar och imorgon kväll firar vi
Skärgårdens Julfrid andakt vid stranden i lyktornas ljus.
Det har varit skönt att vänta på julen i år.
Dels för att vi har haft så mycket snö, dels för att man få mycket jul från jobbet med dagklubben.
Dels för att jag har vägrat att ta på mig onödigt stress av saker som känns inte så viktiga.
Och jag har fått vara frisk! Kanske därför har jag också julstädat redan och det är rekord tidigt!
Det är SKÖNT! Nu väntar vi att Wilma kommer med pizzor och sen blir det bastu.
Tacksam!

Olin melko varma siitä että olen tiikeriäiti joka puolustaa omiaan voimalla,
mutta asia varmistui vasta koiran kanssa. Lapsiaan puolustaa tietenkin kaikissa tilanteissa, mutta koiran kanssa tuli vastaan tilanne jossa oikeasti fyysisesti hyökättiin. Isompi koira hyökkäsi metsässä Tinkan kimppuun (tästä on jo aikaa) ja se raivo (säikähdys) ja voima jolla heittäydyin puolustamaan meidän söpöläistä oli aika merkittävä hetki. Ihan vähän hävettikin jälkikäteen että melkoista ääntä sitä näin kiltin näköisestä lähteekin.. Meissä on yllättävää voimaa, se tulee esille kun tarvitaan.
Tätä mietin kun Ukrainan sota alkoi. Taitaisin puolustaa Suomea kaikella voimallani jos se olisi tehtävä.
Niin rakas tämä maa minulle on. Synnyinmaa.

Marraskuu.
Blogissa on ollut hiljaista. Kaikkea ei voi laittaa kiireiden syyksi. Syksyn mittaan on saanut nenää niistää, peräperää on tullut flunssaa ja tämä viimeinen on sitten ihan kunnollinen. Hermoja raastaa kun hikiliikuntaa ei voi harrastaa ja väsyttää.
Semmoista se on nyt monella. Kovasti koetan olla kiitollinen että silti lenssua vain ja pahempaakin on.
Eipä se aina onnistu mutta pitää yrittää.
No mutta, tänään oli kaunista ja jaksoi rantaan asti kameran kanssa. Siinä on monta hyvää juttua jo.
Jouluvalot on laitettu ulos ja kaupan hyllyjen päästä luettu paljonko niiden päällä pitäminen maksaa. On nämä aikoja.
Syksy on mennyt nopeasti, viikon päästä on ensimmäinen adventti.
Joulukuu menee aina viuhahtamalla ja sitten mennään jo kohti valoisampia aikoja.
Toivo on ihmeellinen asia, sitä tarvitaan niin vähän mutta se vaikuttaa niin paljon.

November.
Det har varit tyst här i bloggen. Man kan inte bara skylla bråda tider. Jag har haft förkylning efter förkylning och det tar ner humöret. Dock vet man att värre finns osv men ibland orkar man bara inte vara positiv.
Tacksam är jag ändå, finns alltid någonting att glädjas. Hösten har farit i rasande fart, det är ju första advent nästa vecka!
Idag var det så vackert och jag orkade till stranden med kameran, men mest av allt fick inspiration till det!
Julljusen är på plats där ute, man måste ha ljust i det här mörkret, men man tar gärna reda på vad det kostar att ha på lamporna.
Vilka tider vi lever!
Ja snart är det adventtiden och den går ju jättesnabbt. Efter det går vi ju mot ljusare tider.
Hoppet, det behövs så lite men det hjälper så mycket.

Lokakuu kun kääntyy marraskuuhun antaa kotimaamme luonto monta syytä vaipua surkeuteen.
Kelit eikun huononee ja luonto vetäytyy talvilevolle. Sumuiset, sateiset aamut ja alkuillasta saapuva pimeys.
Kesän ihana vihreys, syksyn värikäs kuulaus on vaihtunut väsyneisiin ruskean sävyihin.
No tuossa pointti tuleekin jo varmasti esille.
Mutta. Voi kun on hyvä mieli pysyä sisällä puuhailemassa, lukemassa tai leipomassa kun ei tarvitse rientää ulos nauttimaan ihanista keleistä! Pimeän tullen ei niin väliä mitä vetää päälleen kun lenkille lähtee. Kun ei melkein omaa kättään pimeässä näe niin onhan se jotenkin mukavaa vetäytyä omiin oloihinsa ja lenkkeillä menemään välittämättä näistä ulkoisista rasitteista.
Kyllä tuli hyvä mieli tänään kun kaupan hyllyllä oli ystävällisesti laskettu miten paljon maksaa jos pitää jouluvaloja (led, 80 tuikkua) päällä yötäpäivää 100 vrk, no vajaa kolme euroa jos sähkö maksaa 30 senttiä!
Suurinta puristusta tämän sähkön kanssa onkin tuottanut tämä, näinköhän sitä voi ripustella jouluvaloja entiseen tapaan.
Valot siis syttyy meidän mäelle kunhan vähän lähemmäksi adventin aikaa tullaan.
Näissä mietteissä saa saunan lämpiämistä odotella, puusauna, mikä onni!

Harvoin on saanut sanoa lomaviikosta että olipa kuin yksi piiiitkä ihana lauantai.
Sopivasti kaikkea, ilmoja, paraneva flunssa että jaksoi lenkkeillä, tekemistä, aikatauluttomuutta ja lepoa.
Ehdin lenkkeillä äidin ja isän kanssa Kannuksessa. Ihan valtavan kaunis syysaamu saatiin.
Näistä yhteisistä hetkistä niin kiitollinen.
Ja sitten ne super innostavat siivousvideot joihin törmäsin!
Että voi siivous ja jynssäys, raivaus ja järjestäminen antaa ihmiselle iloa!
Nyt on sen verran jynssätty ja kiillotettu että on paikallaan laskeutua paljun kuumaan syleilyyn pimeässä illassa palauttamaan kiristyneitä lihaksia. Kohti uutta siivouspäivää!

Saanko esitellä rakkaan serkkuni Minnan.
Ollaan saman ikäisiä, minä vuoden vanhempi. Vaikka ei asuttu samalla paikkakunnalla lapsuudessa, tuntuu silti että aina leikittiin yhdessä, kirjoiteltiin kirjeitä, vietettiin kesäisin viikon loma yhtäaikaa mummulla, teininä discoiltiin ja lainattiin vaatteita.
Vuosia voi jäädä väliin että ei paljon pidetä yhteyttä mutta kun nähdään ei sillä ole väliä.
Ollaan samat. Mutta nyt vain viiskymppisiä!
Nyt saatiin tehtyä jotain aivan huippua, kuvattiin tätä hetkeä juuri nyt. Elämää on jo aika pitkästi takana, monta taistelua, monta ilonaihetta, elämän verran kokemusta. Ollaan samaa mieltä että mahtavaa olla tässä ja nyt!
Peilistä katsominen on helppoa kun hyväksyy itsensä.
Vapautta on nauraa omille virheille, hyville puolille ja vaan itselleen. Taputtaa olalle ja hymyillä lämpimästi,
sinä rohkea nainen, olen ylpeä sinusta.