Nyt kun tiet kiiltävät jäisinä tai vaihtoehtoisesti loska peittää maan, muistaa
että jouluna oli ihan uskomattoman kauniit talvi-ilmat.
Ainut harmi lauhassa on, että hiihdosta menee hohto näillä ilmoilla,
kaikesta selviää muuten kun on piikkikengät.
Tällä viikolla on ollut paljon töitä, paljon liikuntaa ja paljon iloa näistä.
Syksyn sairastelun jälkeen on SUPER ihanaa hiihtää ja jumpata.
Joulua olen riisunut pois vähitellen, Nuutinpäivänä lähti sisältä jouluvalot ja jäljellä on enää ulkovalot joista ei voi luopua ihan heti.
Kuvia viikolta ei ole kuin maanantain kuvauskeikalta ja nekin julkistetaan vasta ensi jouluna.
Siispä näytän nämä kuvat jotka julkaistiin 2022 Kansanlähetyksen joululehdessä.
Kuvissa on Bo-Göran ja Kristina Klingenberg lapsenlapsensa kanssa.
Nyt eläkkeellä olevat ikiliikkujat viettävät todella paljon aikaa Tankarin mökillään ja matkustelevat.
Kuulostaa niin juuri oikealta eläkevuosien toiminnalta.
När det blev blött och isigt och på alla sätt jobbigare vinterväder kommer man ihåg hur vansinnigt vackert det var jultiden.
Men nog klarar man sig av varmare väder när man har spikskor. Det är bara skidåkning som lämnar bort.
Den här veckan har jag jobbat mycket och rört på mig mycket. Glädjeämnen båda två.
Man är så oerhört tacksam att få åka skidor och träna efter höstens ”sjukasi”.
Julen har fått vika hos oss småningom, nu finns bara uteljus kvar och får vara ännu en stund.
Bilderna är från Folkmissionens jultidning 2022, jag fotade Bo-Göran och Kristina Klingenberg för tidningen.
Härliga människor.
