Heipä hei, viikonloppua tässä lenkkeillen aloiteltiin iltapäivällä.
Kyllä tässä välillä ihmettelee miten elämä muuttaa ihmistä ja tapoja.
Ennen oli parasta (pakollista) saada siivottua perjantaina että makea viikonloppufiilis olisi huipussaan.
Sitten kun siihen ei vain aina pysty, ei jaksa, ei ehdi niin alkaa vähän nurkat pyöristyä.
Vähän järjestelyä, vähän imurointia, eniten vaan iloa että huomenna on vapaapäivä!
Nyt ehdin syödä Wilman kanssa, laittaa tulet takkaan, saunaan ja istun kahvikupin kanssa tässä koneen ääressä.
Enkä pitänyt kiirettä. Päin vastoin aika tahtoo mennä puhelin kädessä…
Tämä viikko hujahti lasten ryhmiä vetäen, äitien viikonloppua suunnitellen,
Yövaelluksen markkinointia miettien ja koiraa lenkittäen.
On kyllä ihmeellisen siunattua että saa tehdä niin monenlaista työtä!
Jamen hej hej från skogen på eftermiddags!
Vilken skön sätt att börja helgen, en lång skogspromenad med håriga vännen.
Ibland tänker man hur mycket man ändras under åren. Från att ha nästan
ångest om inte hunnit städa på fredagen till att sitta länge på kaffe och fundera ifall man orkar damsuga lite..
Härligt att kunna släppa det som ibland känns bara för mycket.
Veckan har susat förbi med olika grupper, planering av morsvila dagen, planering av
Nattvandrings annonsering och många länk med hunden.
Tänk att ha möjlighet att jobba med så olika saker! Så tacksam.
