marraskuu 2023

Viime viikolla vietettiin taas hetki hevoshommissa kuvaillen.
Blackie on vielä varsa ja meno sen mukaista. Kaikkea maistetaan mihin yletytään, kenkiä, paitaa, köyttä..
Hyväntuulinen höpöily on kyllä parasta mitä kuvaaja voi toivoa.
Tämmöinen kuvailu on myös semmoista mitä haluaisi antaa monelle! Kuvataan, höpötetään, kuvataan vähän lisää, vaihdetaan vähän vaatteita jos huvittaa, innostutaan ja nauretaan. Lopuksi juodaan tallikahvit ja puhutaan elämästä.
Jännitys liittyy tietenkin tämmöiseen myös, kuka nyt huonoja kuvia itsestään haluaisi!
Niinpä se jarru joka meissä on, se jolle on lähestulkoon mahdotonta uskoa että voisi näyttää kivalta kuvissa pitää pihdeissään kunnes kuvalinkki aukeaa. Ja minun homma on siinä, että teen kaikkeni että vastaanottajan suupieliin kohoaisi hymy joka tulee sielusta asti.
Minäkin voin näyttää kuvissa hyvältä. Ihmeellistä.

Förra veckan hade vi en fototräff vid stallet. Länge sen sist.
Det blev mycket skratt och lite alvar i hagen. Blackie är ju en ung häst och håller på ännu att smaka på allt som han når till. En sån här fototräff är ju så roligt! Lite träning, lite posering, kanske byter man kläder, mycket skratt och en välbehövlig slut palaver i stallet. Spännande är ju också. Ingen vill ju ha dåliga bilder av sig själv.
Min uppgift är ju att ta fram det bästa av en o var. Bekräfta det vackra. Ta fram det man inte visste att finns.
Glädjen över att sig själv i bilderna och vara nöjd, det är guld det.
Därför är man redo att fota i alla väder alla dagar.

Näitä ”olisko tämä asu ok” kuvia löytyy aina välillä puhelimesta kun on jotain erikoista ohjelmassa.
Silloin lähettelen niitä Wilmalle ja mietin että kiitos Luojalle tästä lahjasta, omasta tyttärestä.
Iloitsen siitä että on joku jolle kehtaa lähettää surutta kuva toisensa perään ja voi luottaa että rehellistä kommentointia tulee. Vaatteiden kanssa on tullut tuskailtua aina, mutta nyt alkaa olla helpompaa. Suurin ongelma taitaa kuitenkin aina olla laiskuus, ei millään huvittaisi lähteä kauppoihin, netistä etsiminen on läheltä pitäen yhtä raskasta.
Yleensä hankinnat tulee tehtyä suuren paineen alaisena kuten huomenna niitä housuja tarvii että vois vaikka käydä nyt kaupoissa… Eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta sitä kiitollisuuden määrää kun ne housut löytyy!
Jännitystä elämään.

Kaukana kaukana ovat päivät jolloin sain kommentoida nuorisolaisten kännykän käyttöä tuntien itseni esimerkilliseksi. Nenän vartta pitkin huumorilla sävytettynä ojentaa, ah olipa se helppoa aikaa. Nyt on toisin. 

Kännykkä ja kaikki mitä se tyrkyttää tuntuu nielaisevan järkyttävän osan ajasta jonka voisi käyttää.. no, vaikka kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä mutta ei ehdi aloittaa kun – katson vaan vielä pari hauskaa videota, koskettavaa videota, ystävien päivitystä, sähköpostia, viestejä – ja kierros alkaa uudelleen. 

Hävettää. 

Mutta niiden hetkien jälkeen kun on nauranut ääneen, liikuttunut kyyneliin, ollut yhteydessä ystävään, oppinut jotain uutta, tullut tietoiseksi, saanut ahaa elämyksen ja ryhtynyt tekemään kyykkyjä ja vatsalihasliikkeitä. Niiden hetkien jälkeen ei hävetä. Niiden hetkien jälkeen on noloilu taas hetkeksi unohtunut ja sohvan nurkassa iltamyöhällä voi taas selailla lyhyt videoita liikuttuen, pyöristyen ja nauraen.

Marraskuu ei voi olla yhtään enempää marraskuu kuin se on tänä pyhäinpäivän aikana ollut.
Kauniit lumiset maisemat ovat muisto vain kun vesisade toi jäätä, solskua, sumua ja mustan maan.
Tänä vuonna olen alkanut jo silmäillä joulun suuntaan.
Maailma on sekaisin, uutisia joutuu välillä välttää (ja varsinkin ent. twitteriä) ettei mieli laahaa mustana kuin marraskuinen yö. Kellarin vesivahinko on levällään ja järjestyy kyllä, mutta kyllähän siinä työtä on ennen kuin voi huokaista.
Mutta miten paljon hyvää jo nyt on tullut tuostakin hässäkästä, olen siivonnut kaappeja koko talossa ja tavaraa on lähtenyt!
Ai että siitä tulee hyvä mieli!
Joulun, Vapahtajamme syntymäjuhlan lailla, toivo pilkottaa myös tässä hetkessä ja se on suurta.
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” – Presidentti Mauno Koivisto.
Kyllä tuohon lausahdukseen voin hyvin yhtyä.