Viime viikolla vietettiin taas hetki hevoshommissa kuvaillen.
Blackie on vielä varsa ja meno sen mukaista. Kaikkea maistetaan mihin yletytään, kenkiä, paitaa, köyttä..
Hyväntuulinen höpöily on kyllä parasta mitä kuvaaja voi toivoa.
Tämmöinen kuvailu on myös semmoista mitä haluaisi antaa monelle! Kuvataan, höpötetään, kuvataan vähän lisää, vaihdetaan vähän vaatteita jos huvittaa, innostutaan ja nauretaan. Lopuksi juodaan tallikahvit ja puhutaan elämästä.
Jännitys liittyy tietenkin tämmöiseen myös, kuka nyt huonoja kuvia itsestään haluaisi!
Niinpä se jarru joka meissä on, se jolle on lähestulkoon mahdotonta uskoa että voisi näyttää kivalta kuvissa pitää pihdeissään kunnes kuvalinkki aukeaa. Ja minun homma on siinä, että teen kaikkeni että vastaanottajan suupieliin kohoaisi hymy joka tulee sielusta asti.
Minäkin voin näyttää kuvissa hyvältä. Ihmeellistä.
Förra veckan hade vi en fototräff vid stallet. Länge sen sist.
Det blev mycket skratt och lite alvar i hagen. Blackie är ju en ung häst och håller på ännu att smaka på allt som han når till. En sån här fototräff är ju så roligt! Lite träning, lite posering, kanske byter man kläder, mycket skratt och en välbehövlig slut palaver i stallet. Spännande är ju också. Ingen vill ju ha dåliga bilder av sig själv.
Min uppgift är ju att ta fram det bästa av en o var. Bekräfta det vackra. Ta fram det man inte visste att finns.
Glädjen över att sig själv i bilderna och vara nöjd, det är guld det.
Därför är man redo att fota i alla väder alla dagar.
