Näitä ”olisko tämä asu ok” kuvia löytyy aina välillä puhelimesta kun on jotain erikoista ohjelmassa.
Silloin lähettelen niitä Wilmalle ja mietin että kiitos Luojalle tästä lahjasta, omasta tyttärestä.
Iloitsen siitä että on joku jolle kehtaa lähettää surutta kuva toisensa perään ja voi luottaa että rehellistä kommentointia tulee. Vaatteiden kanssa on tullut tuskailtua aina, mutta nyt alkaa olla helpompaa. Suurin ongelma taitaa kuitenkin aina olla laiskuus, ei millään huvittaisi lähteä kauppoihin, netistä etsiminen on läheltä pitäen yhtä raskasta.
Yleensä hankinnat tulee tehtyä suuren paineen alaisena kuten huomenna niitä housuja tarvii että vois vaikka käydä nyt kaupoissa… Eihän siinä mitään järkeä ole. Mutta sitä kiitollisuuden määrää kun ne housut löytyy!
Jännitystä elämään.