helmikuu 2018

Olympic games

 

Olympialaisten ensimmäinen hiihtostartti tänä aamuna. Meillä näitä seurataan aivan varmasti.
Kisojen lomassa on tarkoitus leipoa pullaa, laskiaispullia on pakko saada.
Ja itsekin hiihtää, siinäpä sitä on lauantaille ohjelmaa.

 

Olympic games Read More »

Vinterväder

 

On niin kaunista että tieturvallisuus ihan hetkittäin kärsii, tulee huokailtua ja ihailtua maisemia ihan pakosta kun siltojen yli ajelee kaupunkiin. Alkaa olla vähän sama tilanne kuin kesällä kun on kaunista, huonolla omallatunnolla on sisällä, pitäisi mennä ulos!
Mutta kun mittari painuu lähemmäs -15 astetta meilläkin, niin ei oikein huvita.
Jos tähänkin ottaa tämän uuden perheenjäsenen tuoman muutoksen, niin aika oudon huvittavalta tuntuu sännätä lämpimän täkin alta ennen seitsemää ulos hankeen seisomaan. Onneksi Tinka on nopea suorittaja siihen aikaan päivästä.
Pakkanen ja lumi kuuluu tähän vuodenaikaan, ihana talvi!

 

 

Jag är just nu nästintill lite farlig i trafiken, det är omöjligt att inte se runt omkring sig när man kör över broar till stan, det är så otroligt vackert!
Liknar redan känslan på sommaren, med en aning dålig samvete stannar man inne, man borde vara ute nu.
Men när det är -15 grader eller så, man har ingen större lust liksom.
Igen en ändring som hunden kom med sig, att man rusar ute i kölden före sju på morgon direkt under en varm täcke är på märkligt sätt lustigt. Att man faktiskt ville ha de så här! 
Tack o lov är Tinka snabb så tidigt på morgonen. 
Men snö och minusgrader ska de vara, det är härlig vinter nu!

 

 

Vinterväder Read More »

Mainos! Reklam!

Jos luette blogia tietokoneelta, huomaatte tuossa oikealla instagram-kuvia, lisäsin sen siihen taas. Kännykällä ne näkee kun selaa sivua ihan alas asti. Täytyy nimittäin mainostaa itseään. Ja sehän se on myrkkyä. Se on selkäytimessä että ei pidetä itsestä meteliä, ei yritetä olla enemmän kuin on, eikä ainakaan aleta itseään kehumaan.. Ja koska otin sen varsin tosissaan kasvaessani, totesin tämän tästä että juu ei, minusta ei taida olla tähänkään ja tässäkin olen ihan selvästi huono. Ja yläasteikäisenä olin tietysti vielä rumakin.

Opettelin kyllä arvostamaan itseäni ja aivan tykkään että olen ok, mutta tästä lähtökohdasta kun pyrkii yrittäjäksi niin ihan surkuhupaisaa tämä toiminta välillä on, rehellisesti sanottuna. Haluaisi kyllä että ihmiset huomaisivat, koska ihan vaan jos niitä sattuisi kiinnostamaan, niin onhan se harmi jos ei minun tietoja mistään tule vastaan… Mutta sitten pitää jatkuvasti jakaa facebookissa tekemisiään jne. Kuin seisoisi torilla ja huutaisi että tulukaa hyvät ihmiset minua ihailemaan! Hävettää. Tätä painia on käytävä jos yrittää meinaa. Ja aion kyllä painia.
Nimittäin tässä hommassa on NIIN paljon hyvää, ja NIIN paljon sitä mitä olen aina toivonut tekeväni, vaikken tiennyt unelmoivani juuri tästä!

Ollaan kaikki itsellemme armollisia, yritetään ja pyritään parhaaseen, uskotaan itseemme, nöyrästi sen voi tehdä, muttei nöyristellen. Jos olette instagramissa, tervetuloa seuraamaan uutta @tarjajakobsenphotography –tiliäni, jos olette facebookissa, käykää tykkäämässä sivustani.
Ja jos tarvitsette valokuvaajaa joka hölisee ja nauraa aikas paljon, mutta aina pyrkii saamaan teistä kaikista parhaimman puolen esiin, eikun viestiä tulemaan!
Niin että kiitos ja anteeks te kaikki ihanat! Huumorilla ja rakkaudella eteenpäin!

 

Om ni läser min blogg på datorn, ser ni att jag lagt till en länk till mina instagram-konton. Med telefon syns länken längst ner. Nu är länken där igen, man måste ju marknadsföra sig själv. Och HUR jobbigt är det! Det sitter I ryggmärgen att man ska inte tycka att man är något märkvärdigt, att man inte ska lyfta fram sig själv på något sätt, man ska hellt enkelt inte vara stor på sig. På det här tänkesätt blev jag faktiskt jätteduktig när jag växte upp. Nästan I allt konstaterade jag att nähä, inte kan jag det här heller, alla är duktigare än jag.
Dessutom i högstadiet var man ju förstås också ful.

Nog har man ju växt och rätt så nöjd är man redan på sig själv men vilken KAMP att marknadsföra det man gör. Man vill ju att folk ska veta ifall de är intresserade av mina tjänster, men det betyder en viss aktivitet i facebook osv. Som att stå på torget och ropa köpa köpa, nog är jag bra på detta! Man skäms. Ni ser, det är kämpigt. Men jag kommer att kämpa vidare.
För att det här är drömjobbet för mig, inte visste jag alltid det, men så mycket i det här är det bästa jag vet!
Vi ska tycka om oss själva, vara nådiga mot oss själva, tror på oss själva. Vi är värt det!
Så, om ni är instagrammare, följa mig! @tarjajakobsenphotography. Om ni är i facebook, tycka till sidan min! Tack och förlåt härliga ni!
Och om ni vill ha en fotograf som skrattar och pratar en hel del men alltid alltid vill ta fram det absolut bästa av er, ta kontakt!
Med humor och kärlek kämpar vi vidare!

Mainos! Reklam! Read More »

Runeberg

 

Hyvää Runeberginpäivää!
Meillä syödään vain itse leivottuja torttuja. Rumiahan ne on mutta hyviä. Viime viikonloppuna tein ensimmäisen satsin, nyt olikin sitten kaikki oikeat ainesosat ostettu, vadelmahilloa päällä, ei mansikkaa kuten kuvissa. Äiti ja isä tulivat meidän kanssa kahville mikä on aina hyvä syy vähän kattaa pöytää. Onneksi muutama jäi jäljelle niin viikko alkaa mukavammasti kun on kahvin kanssa pientä herkkua.
Helmikuu hyvät ihmiset, näin ne härkäviikot taittuvat.

 

 

Trevlig Runebergsdagen!
Hos oss äter vi bara runebergs tårtor som jag själv bakar. Inte är de vackra men goda är de nog. Förra helgen bakade jag första satsen, nu fanns alla rätta ingredienser hemma och hallonsylt på, inte jordgubbssylt som i bilderna. 
Mamma o pappa kom på kaffe med oss, alltid en bra sak att duka extra.
Några tårtor lämnade även kvar, vilken nöje att starta nya veckan nu.

Februari gott folk, oxveckorna glider förbi!

 

Runeberg Read More »

Morgonsol

 

Aamukymmeneltä lauantaina metsän läpi kurkisteli aurinko. Ihana valo!
Moottorikelkan jäljet on sopiva alusta tarpoa metsässä. Välillä tuuli ravisteli oksia, varis raakkui, lumi narisi kenkien alla.
Tämäkin lenkki tuli tehtyä koiran ansiosta, sen verran laiska sitä on ettei ennen kymppiä meikäläistä saa talvella metsään jollei jonkunlaista pakkoa esiinny. Leipomista ja ulkoilua, sitä oli lauantai.

 

 

Lördagsmorgon gav dessa bilder. Solen mellan träden, snön som knarrade under skorna, vinden som skakade isiga kvistar.
Aldrig att jag utan hund skulle ha ställt mig till skogen före klockan tio på lördagsmorgon!
Viljan skulle ha funnits, men latheten vore ha vunnits.

Bakning och utevistelse, det var lördag det.

 

 

Morgonsol Read More »

Pakkasperjantai

 

Happiness!
Todella kaunista ja kylmää tänään. Pakkanen tekee värit pastellin sävyihin, aurinko pilkisti ja siihen päälle sateli kevyesti lunta.
No onnea on että silloin on kamera ja tytär mukana!
Reippaita pilkkijöitä istui jäällä kaloja narraamassa, itse pitäisin vähän turhan kylmänä harrastuksena. Ja jos suoraan sanotaan en jaksaisi millään vain katsella jäähän kairattua reikää ja odotella että nappaa. Mutta jaksan kyllä käveleskellä kameran kanssa ja huokailla ihaillen mitä luonto meille tarjoaa. Kukin tavallaan kunhan nautitaan talvesta!

 

 

Vilken lycka! Jättekallt och jättevackert idag. Färgerna blir så fina, pastelltoner som jag älskar.
Happiness är då att ha kameran och dottern i bilen!
Folk sitter på isen och fiskar. Så kallt och för mig alldeles för tråkig hobby. Men nog orkar jag gå runt med kameran och beundra vad naturen bjuder till oss. Alla på sitt sätt, men bara man njuter av vintern när det är så fint just nu!

 

 

Pakkasperjantai Read More »

Metsässä ja tiellä

 

Onni on takapihalta alkava metsäpolku. Siellä saa tarmoa täynnä oleva shelttipentu painaltaa menemään kyyryloikkaa minkä ehtii.
Juosta puiden ympäri, olla täysin kuuntelematta kun kutsutaan mutta sännätä täyttä vauhtia perään kun ihminen on riittävän kaukana. Nakertaa oksia ja syödä heiniä. Haistella kaikkea koko ajan ja haukkua kaikelle epäilyttävälle.
Hihnassa kulkeminen tietä pitkin on ihan alkuvaiheessa vielä eli työlästä.
Ensin ei mennä mihinkään paitsi väärässä paikassa yli tien. Sitten rynnätään naru suorana eteenpäin ja loikataan ojan pohjalle. Siinä välissä otetaan viisi tavallista askelta.  Jokaista kulkijaa haukutaan tietenkin kaikella tarmolla komennuksista ja herkkupaloista viis veisaten.
Että pentukoulua odotellessa.

 

 

 

Egen skogsstig bakom huset är verkligen en nöje just nu. Där får en busig sheltiepuppy släpp loss så att säga.
Springa som tokig fram o tillbaka, runt träden och kvistar, snusa på precis allting, inte lyssna på matte men sen springa allt vad hon får av sin korta benen efter en.
Hur att gå på vägen har inte riktigt klarnat upp för henne ännu. Först går man ingenstans (allt doftar jättespännande) utom tvärt över vägen där man inte ska göra det. Sen galopperar man som tusan med en överraskad människa bakom sig, sen måste man skälla ordentligt om nån kommer emot. Däremellan tar vi cirka fem vanliga steg. Så needless to say, vi väntar ivrigt att valpskolan ska börja… 

 

 

 

Metsässä ja tiellä Read More »