Mainos! Reklam!

Jos luette blogia tietokoneelta, huomaatte tuossa oikealla instagram-kuvia, lisäsin sen siihen taas. Kännykällä ne näkee kun selaa sivua ihan alas asti. Täytyy nimittäin mainostaa itseään. Ja sehän se on myrkkyä. Se on selkäytimessä että ei pidetä itsestä meteliä, ei yritetä olla enemmän kuin on, eikä ainakaan aleta itseään kehumaan.. Ja koska otin sen varsin tosissaan kasvaessani, totesin tämän tästä että juu ei, minusta ei taida olla tähänkään ja tässäkin olen ihan selvästi huono. Ja yläasteikäisenä olin tietysti vielä rumakin.

Opettelin kyllä arvostamaan itseäni ja aivan tykkään että olen ok, mutta tästä lähtökohdasta kun pyrkii yrittäjäksi niin ihan surkuhupaisaa tämä toiminta välillä on, rehellisesti sanottuna. Haluaisi kyllä että ihmiset huomaisivat, koska ihan vaan jos niitä sattuisi kiinnostamaan, niin onhan se harmi jos ei minun tietoja mistään tule vastaan… Mutta sitten pitää jatkuvasti jakaa facebookissa tekemisiään jne. Kuin seisoisi torilla ja huutaisi että tulukaa hyvät ihmiset minua ihailemaan! Hävettää. Tätä painia on käytävä jos yrittää meinaa. Ja aion kyllä painia.
Nimittäin tässä hommassa on NIIN paljon hyvää, ja NIIN paljon sitä mitä olen aina toivonut tekeväni, vaikken tiennyt unelmoivani juuri tästä!

Ollaan kaikki itsellemme armollisia, yritetään ja pyritään parhaaseen, uskotaan itseemme, nöyrästi sen voi tehdä, muttei nöyristellen. Jos olette instagramissa, tervetuloa seuraamaan uutta @tarjajakobsenphotography –tiliäni, jos olette facebookissa, käykää tykkäämässä sivustani.
Ja jos tarvitsette valokuvaajaa joka hölisee ja nauraa aikas paljon, mutta aina pyrkii saamaan teistä kaikista parhaimman puolen esiin, eikun viestiä tulemaan!
Niin että kiitos ja anteeks te kaikki ihanat! Huumorilla ja rakkaudella eteenpäin!

 

Om ni läser min blogg på datorn, ser ni att jag lagt till en länk till mina instagram-konton. Med telefon syns länken längst ner. Nu är länken där igen, man måste ju marknadsföra sig själv. Och HUR jobbigt är det! Det sitter I ryggmärgen att man ska inte tycka att man är något märkvärdigt, att man inte ska lyfta fram sig själv på något sätt, man ska hellt enkelt inte vara stor på sig. På det här tänkesätt blev jag faktiskt jätteduktig när jag växte upp. Nästan I allt konstaterade jag att nähä, inte kan jag det här heller, alla är duktigare än jag.
Dessutom i högstadiet var man ju förstås också ful.

Nog har man ju växt och rätt så nöjd är man redan på sig själv men vilken KAMP att marknadsföra det man gör. Man vill ju att folk ska veta ifall de är intresserade av mina tjänster, men det betyder en viss aktivitet i facebook osv. Som att stå på torget och ropa köpa köpa, nog är jag bra på detta! Man skäms. Ni ser, det är kämpigt. Men jag kommer att kämpa vidare.
För att det här är drömjobbet för mig, inte visste jag alltid det, men så mycket i det här är det bästa jag vet!
Vi ska tycka om oss själva, vara nådiga mot oss själva, tror på oss själva. Vi är värt det!
Så, om ni är instagrammare, följa mig! @tarjajakobsenphotography. Om ni är i facebook, tycka till sidan min! Tack och förlåt härliga ni!
Och om ni vill ha en fotograf som skrattar och pratar en hel del men alltid alltid vill ta fram det absolut bästa av er, ta kontakt!
Med humor och kärlek kämpar vi vidare!