Toukokuun toiseksi viimeinen sunnuntai jo hiljenee päivän touhulta.
Etupihan koivikko on nyt saanut vihreän hunnun oksilleen, viimeinkin vihreä palaa.
Käki kukkuu (kyllä!) lähimetsässä ja tyynessä illassa kiirii vielä naapureiden ääniä, päällimmäisenä kaikuu linnunlaulu.
Kylpytynnyri on peitelty odottamaan seuraavaa kertaa, grilli otettu käyttöön ja kesä tuntuu olevan melkein täällä.
Mökillä sain heitettyä talviturkin, istuin löylyssä syvissä mietteissä, kannoin huolta, yritin jättää huolet isompiin käsiin,
iloitsin alkavasta kesästä ja pitkästä aamulenkistä lempeän tuulen lämmittäessä ilmaa.
Nyt aloitan tämän viimeisen toukokuun viikon toiveikkaana, en pysty kaikkeen, en voi vaikuttaa kaikkeen ja
pääosin saatan tuntea suurta avuttomuutta koko elämän suhteen.
Silti sieltä ilo kuplii, meillä on Auttaja joka juuri silloin on lähinnä ihmispoloa kun vähiten tunnemme
että tästä kaikesta selviämme.
Taivaan Isän siunausta viikkoosi!
